Heli (Helinä) Kontiainen

Kaikki, mikä tulee taivaasta,muistuttaa minua sinusta.Kauniit lumihiutaleet,kuin ne olisivat luotasi tänne leijailleet.Ja siksi en käytä sateenvarjoa,koska haluan antaa sadepisaroiden tuntua.Kun ne koskettavat minua,on kuin sinä koskettaisit minua.Tämä on kirja surusta, siitä, kun se koskettaa ihmistä. Jokainen varmasti kohtaa surun jossain muodossa jossain kohti elämää. Tämä kirja saattaa näyttää lohdullisen puolen surusta, tässä kirjassa surua verrataan jopa hetkelliseen ystävään. Voimia sinulle, kun kosketat surua. Lämmöllä Helinä.

”Pienet enkelit ovat kauniita,mutta pienet lapset eivät ole enkelipukuun valmiita.Enkelipuvut pitäisi ommella suuremmiksi,että lapset saisivat kasvaa maan päällä isoiksi.Lapsen kuuluu pukeutua autopaitoihin ja prinsessamekkoihin,ja tutustua vasta sitten myöhemmin enkeleihin.Mutta voi ajatella niin,että ihminen lentää taivaisiin,jos se on tehty liian kauniiksi,maan päälle sopimattomaksi.Niin on helpompi käsittää,jos jonkun menettää.”Syvältä sydämestä -runokokoelma on nimensä mukaisesti kirjoitettu asioista, jotka koskettavat sydäntä syvästi. Kirja on avoin ja syvällinen kokoelma runoja, jotka eivät kaihda kaikkein syvällisimpiäkään aiheita, vaan pureutuvat juuri niihin, tarkastellen, pohtien. Toivon, että kirja koskettaa lukijaa, toivon, että lukija saa kirjasta jotain itselleen. Kirjassa toivo kulkee koko ajan mukana.Lämmöllä Helinä.

Minulle se, että ”Enkelit lentävät taas”tarkoittaa valoa, joka siivilöityy puiden takaa.Aamua, joka pitkän yön jälkeen sarastaa,apua, tukea, joka oikean henkilön tavoittaa.Toivoa, joka nostaa taas päätään,arvokkuuden uudelleen löytymistä, ja sitä, että hyväksytään.Sitä, kun uusi elämä alkaa,sitä, kun taas elää uskaltaa.Sitä, kun usko löytyy pettymysten alta,sitä, kun saa taas kaikkea kaunista maailmalta.Enkelit lentävät taas-runokokoelma on täynnä runoja, jotka kertovat elämästä minun, 31-vuotiaan nuoren naisen, silmin katsottuna. Jokaisessa runossa on elämän makua ja toivoa, jonka toivon tarttuvan lukijaan.-Helinä