Ilkka Niiniluoto

Ilkka Niiniluoto comes to the rescue of scientific realism, showing that reports of its death have been greatly exaggerated. Philosophical realism holds that the aim of a particular discourse is to make true statements about its subject-matter. Niiniluoto surveys the different varieties of realism in ontology, semantics, epistemology, theory construction, and methodology. He then sets out his own original version, and defends it against competing theories in the philosophy of science. Niiniluoto's critical scientific realism is founded upon the notion of truth as correspondence between language and reality, and characterizes scientific progress in terms of increasing truthlikeness. This makes it possible not only to take seriously, but also to make precise, the troublesome idea that scientific theories typically are false but nevertheless close to the truth.

This book examines the philosophical conception of abductive reasoning as developed by Charles S. Peirce, the founder of American pragmatism. It explores the historical and systematic connections of Peirce's original ideas and debates about their interpretations. Abduction is understood in a broad sense which covers the discovery and pursuit of hypotheses and inference to the best explanation. The analysis presents fresh insights into this notion of reasoning, which derives from effects to causes or from surprising observations to explanatory theories.The author outlines some logical and AI approaches to abduction as well as studies various kinds of inverse problems in astronomy, physics, medicine, biology, and human sciences to provide examples of retroductions and abductions. The discussion covers also everyday examples with the implication of this notion in detective stories, one of Peirce’s own favorite themes.The author uses Bayesian probabilities to argue that explanatory abduction is a method of confirmation. He uses his own account of truth approximation to reformulate abduction as inference which leads to the truthlikeness of its conclusion. This allows a powerful abductive defense of scientific realism. This up-to-date survey and defense of the Peircean view of abduction may very well help researchers, students, and philosophers better understand the logic of truth-seeking.

Tekniikka on läsnä kaikkialla ja säätelee vahvasti kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä. Mutta auttaako tekniikka ihmiskuntaa kukoistamaan, vai ajaako se koko maapallon kohti tuhoa? Mikä on tekniikan ja tieteen ero? Voivatko robotit tulla tietoisiksi ja ottaa vallan ihmisiltä?Akateemikko Ilkka Niiniluodon teos on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys tekniikan filosofiasta. Tekniikan kehityksen hallittavuus on noussut ihmiskunnan kohtalonkysymykseksi, kun jälkiteollista kulutusyhteiskuntaa muokkaavat uudet vahvat teknologiat, kuten digitalisaatio ja tekoäly. Tekniikan mahdollisuuksien ja vaarojen ymmärtäminen edellyttääkin monitieteistä tutkimusta, jossa kokonaiskuvaa rakentavalla tekniikan filosofialla on tärkeä rooli.Homo sapiens ei ole evoluution päätepiste, ja uudet kehitysaskeleet vaativat uudenlaisia välineitä. Tekniikan kehitystä pitäisi kuitenkin osata suunnata vastuullisesti kohti hyvää elämää, mikä edellyttää vuorovaikutusta ja filosofista ymmärrystä. Ratkaisut ihmiskunnan suuriin kysymyksiin voidaan siksi saavuttaa vain ihmistieteilijöiden ja insinöörien yhteistoiminnan avulla.

This book examines the philosophical conception of abductive reasoning as developed by Charles S. Peirce, the founder of American pragmatism. It explores the historical and systematic connections of Peirce's original ideas and debates about their interpretations. Abduction is understood in a broad sense which covers the discovery and pursuit of hypotheses and inference to the best explanation. The analysis presents fresh insights into this notion of reasoning, which derives from effects to causes or from surprising observations to explanatory theories.The author outlines some logical and AI approaches to abduction as well as studies various kinds of inverse problems in astronomy, physics, medicine, biology, and human sciences to provide examples of retroductions and abductions. The discussion covers also everyday examples with the implication of this notion in detective stories, one of Peirce’s own favorite themes.The author uses Bayesian probabilities to argue that explanatory abduction is a method of confirmation. He uses his own account of truth approximation to reformulate abduction as inference which leads to the truthlikeness of its conclusion. This allows a powerful abductive defense of scientific realism. This up-to-date survey and defense of the Peircean view of abduction may very well help researchers, students, and philosophers better understand the logic of truth-seeking.

Tieteessä piirretään rajoja usein humanististen ja luonnontieteiden välille, mutta niiden tutkimusmenetelmistä löytyy myös yhtäläisyyksiä. Tieteen luonteen arviointiin kuuluu tutkimusmetodien lisäksi esimerkiksi tiedon ja loogisen ajattelun tarkastelu. Myös nykyinen tiedepoliittinen keskustelu kaipaa käsitteiden selkeyttämistä sekä enemmän pohdintaa tieteen tavoitteista, tehtävistä ja päämääristä. Mitä tieteellinen maailmankuva ja maailmankatsomus sisältävät? Entä millainen on tieteen ja etiikan suhde?Johdatus tieteelliseen ajatteluun pohtii tieteellisen ajattelun luonnetta ja esittelee humanististen sekä yhteiskunta- ja luonnontieteiden metodologisia kysymyksiä ja peruskäsitteitä. Tieteenfilosofian lisäksi teos sukeltaa esimerkiksi argumentaatioanalyysiin, tieteen etiikkaan sekä logiikan alkeisiin. Teos tukee niin yliopisto-opintojaan aloittavia, väitöskirjaa tekeviä kuin kaikkia muitakin tieteellisestä ajattelusta kiinnostuneita.

Lisääkö rikkaus onnellisuutta? Miten erottaa hyvä ja paha ilman uskontoa? Miksi kuolemaa ei tarvitse pelätä?Professori Ilkka Niiniluodon teos on punnittu puheenvuoro ihmisen mahdollisuuksista hyvään elämään. Se pohtii perusasioita, joita kukaan ajatteleva ihminen ei voi sivuuttaa: tahdon vapautta, viisauden olemusta ja oppimisen iloa. Miten filosofit ovat näitä vaikeita asioita arvioineet?Niiniluoto nojautuu uskonnollisten oletusten sijasta tieteelliseen ihmiskäsitykseen. Hänen mukaansa ihmisenä olemisen ytimenä on tiedostaa itsensä ainutkertaisena olentona, jolla on mahdollisuus toteuttaa omia kykyjään ja pitää huolta toisista oikeudenmukaisella tavalla.Helsingin yliopiston rehtorina toiminut professori Ilkka Niiniluoto tunnetaan kantaa ottavana keskustelijana, joka on käsitellyt humanististen arvojen ja tieteellisen sivistyksen merkitystä kulttuurissamme. Tämä humaani teos on läpileikkaus hänen arvostetusta ajattelustaan.

Ilkka Niiniluoto comes to the rescue of scientific realism, showing that reports of its death have been greatly exaggerated. Philosophical realism holds that the aim of a particular discourse is to make true statements about its subject-matter. Niiniluoto surveys the different varieties of realism in ontology, semantics, epistemology, theory construction, and methodology. He then sets out his own original version, and defends it against competing theories in the philosophy of science. Niiniluoto's critical scientific realism is founded upon the notion of truth as correspondence between language and reality, and characterizes scientific progress in terms of increasing truthlikeness. This makes it possible not only to take seriously, but also to make precise, the troublesome idea that scientific theories typically are false but nevertheless close to the truth.