Immi Hellén

Kaikki tuntevat Immi Hellénin runot, ainakin lauluina, jos ei muuten.Tässä Jonna Markkulan lumoavasti kuvitetussa kirjassa Hellénin runot heräävät uudella tavalla henkiin. Mukana on muun muassa Oravan pesä, Peipon pesä, Kissapöllö Ja Metsän iltarauha.

Ingeborg (Immi) Hellen (1861-1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka syntyi kanttoriperheeseen Kuorevedellä, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1884 kansakoulunopettajaksi, opetti ensin Vaasassa ja sitten Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän teki opintomatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja oli raittius- ja eläinsuojeluaatteen puolestapuhuja. Hellen oli yksi ensimmäisiä, joka kirjoitti suomenkielellä lastenrunoja, ja monet niistä julkaistiinkin Julius Krohnin Pääskynen-lehdessä. Hellen oli myös itse useiden lehtien toimittajana. Hellen tunnetaan parhaiten juuri runoilijana, koska hänen reilun tuhannen runon joukossa on monille lastenlaulujen sanoituksista tuttuja runoja, kuten: Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi..”), Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan..”), Oravan pesä (”Kas kuusen latvassa..”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän..”), Mä olen niin pienoinen, Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..”), Paimenpoika (”Jäi toiset aamulla nukkumaan..”). Kansallisteatterissa esitettiin hänen näytelmänsä Luvattu maa, jonka pääosassa oli Ida Aalberg. Hellen kirjoitti myös kaksi hienoa romaania: Aune (1896), ja Eeva Aarnio (1901). Eeva Aarnio on nuori ja lahjakas laulajalupaus, joka kutsutaan opiskelemaan laulua Berliiniin. Hän lähtee ja menestyy huikean hyvin. Hänestä kilpaillaan ja hänet kiinnitetään jopa Berliinin oopperaan. Hänen motiivinsa koko asialle oli kuitenkin alun perinkin vain se, että hän tahtoi antautua kokonaan jollekin, joka oli hänen mielestään suurinta kaikessa, ja joka oli sen arvoista, että sille ansaitsi antaa koko elämänsä. Nyt hän rupesi epäilemään tuon elämän sisältöä, koska hänet ympäröi nautinnonhimo - oliko oma kunnianhimo ollutkin vain hänen ainoana johtotähtenään? Romaani sisältää 20 lukua, jotka jakautuvat kuudelle CD-levylle. Kokonaiskesto: 7 h 8 min. Lukija: Ritva-Liisa Elivuo.

Laulut ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” ja ”Kello löi jo viisi, lapset herätkää” ovat monille tuttuja, mutta harva tunnistaa niiden kirjoittajan. Hän oli Immi Hellén (1861-1937), tuottelias runoilija ja pitkän uran tehnyt opettaja, joka on jäänyt ihmisenä tuntemattomammaksi kuin hänen tuotantonsa. Oravan pesä ja muita runoja kokoaa yhteen niin Immi Hellénin tuttua kuin vähemmän tunnettua tuotantoa. Kirjailijan elämänvaiheita valottaa Leena Laakson perusteellinen artikkeli.

Ingeborg (Immi) Hellen (1861-1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka syntyi kanttoriperheeseen Kuorevedellä, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1884 kansakoulun opettajaksi, opetti ensin Vaasassa ja sitten Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän teki opintomatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja oli raittius- ja eläinsuojeluaatteen puolestapuhuja.Hellen oli yksi ensimmäisiä, joka kirjoitti suomenkielellä lastenrunoja, ja monet niistä julkaistiinkin Julius Krohnin Pääskynen-lehdessä. Hellen oli myös itse useiden lehtien toimittajana. Hellen tunnetaan parhaiten juuri runoilijana, koska hänen reilun tuhannen runon joukossa on monille lastenlaulujen sanoituksista tuttuja runoja, kuten: Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi..”), Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan..”), Oravan pesä (”Kas kuusen latvassa..”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän..”), Mä olen niin pienoinen, Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..”), Paimenpoika (”Jäi toiset aamulla nukkumaan..”). Kansallisteatterissa esitettiin hänen näytelmänsä Luvattu maa, jonka pääosassa oli Ida Aalberg. Hellen kirjoitti myös kaksi hienoa romaania: Aune (1896), ja Eeva Aarnio (1901). Aune on kohta 13-vuotias ja ollut koko ikänsä sairaana. Aunella oli tohtorin mielestä lapsen ruumis mutta aikaihmisen ajatukset. Hänen isänsä oli varakas senaattori - äiti ja veli kuolleet, joten perheessä oli palvelijana Leena, joka oli Aunelle jonkinlainen henkinen tuki ja tiennäyttäjä. Aunen maailmaan tulee sitten yllättäen Lauri-poika - köyhä sanomalehtien jakaja, ja siitä alkaa heidän lämmin ystävyytensä. Aune visioi Laurille heidän tulevaa tehtäväänsä maailmassa, joka antaa myös korkeinta maallista onnea - ystävyyden osoittamista osattomille. Aune oli kuunnellut hiljaisina hetkinä Iäisen ääntä sielussaan, ja oli avannut tähtien valossa sydämensä sille rakkaudelle, joka ulottuu kaikkialle ja jokaiseen. Sitä maailmaa Aune ei tahtonut milloinkaan laskea luotaan, sillä siinä oli ikuinen onni. Romaani sisältää 18 lukua, jotka jakautuvat neljälle CD-levylle. Kokonaiskesto: 4 h 21 min. Lukija: Ritva-Liisa Elivuo.

Ingeborg (Immi) Hellen (1861-1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka syntyi kanttoriperheeseen Kuorevedellä, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1884 kansakoulun opettajaksi, opetti ensin Vaasassa ja sitten Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän teki opintomatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja oli raittius- ja eläinsuojeluaatteen puolestapuhuja.Hellen oli yksi ensimmäisiä, joka kirjoitti suomenkielellä lastenrunoja, ja monet niistä julkaistiinkin Julius Krohnin Pääskynen-lehdessä. Hellen oli myös itse useiden lehtien toimittajana. Hellen tunnetaan parhaiten juuri runoilijana, koska hänen reilun tuhannen runon joukossa on monille lastenlaulujen sanoituksista tuttuja runoja, kuten: Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi..”), Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan..”), Oravan pesä (”Kas kuusen latvassa..”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän..”), Mä olen niin pienoinen, Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..”), Paimenpoika (”Jäi toiset aamulla nukkumaan..”). Kansallisteatterissa esitettiin hänen näytelmänsä Luvattu maa, jonka pääosassa oli Ida Aalberg. Hellen kirjoitti myös kaksi hienoa romaania: Aune (1896), ja Eeva Aarnio (1901). Aune on kohta 13-vuotias ja ollut koko ikänsä sairaana. Aunella oli tohtorin mielestä lapsen ruumis mutta aikaihmisen ajatukset. Hänen isänsä oli varakas senaattori - äiti ja veli kuolleet, joten perheessä oli palvelijana Leena, joka oli Aunelle jonkinlainen henkinen tuki ja tiennäyttäjä. Aunen maailmaan tulee sitten yllättäen Lauri-poika - köyhä sanomalehtien jakaja, ja siitä alkaa heidän lämmin ystävyytensä. Aune visioi Laurille heidän tulevaa tehtäväänsä maailmassa, joka antaa myös korkeinta maallista onnea - ystävyyden osoittamista osattomille. Aune oli kuunnellut hiljaisina hetkinä Iäisen ääntä sielussaan, ja oli avannut tähtien valossa sydämensä sille rakkaudelle, joka ulottuu kaikkialle ja jokaiseen. Sitä maailmaa Aune ei tahtonut milloinkaan laskea luotaan, sillä siinä oli ikuinen onni. Romaani sisältää 18 lukua, jotka jakautuvat neljälle CD-levylle. Kokonaiskesto: 4 h 21 min. Lukija: Ritva-Liisa Elivuo.

Ingeborg (Immi) Hellen (1861-1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka syntyi kanttoriperheeseen Kuorevedellä, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1884 kansakoulunopettajaksi, opetti ensin Vaasassa ja sitten Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän teki opintomatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja oli raittius- ja eläinsuojeluaatteen puolestapuhuja. Hellen oli yksi ensimmäisiä, joka kirjoitti suomenkielellä lastenrunoja, ja monet niistä julkaistiinkin Julius Krohnin Pääskynen-lehdessä. Hellen oli myös itse useiden lehtien toimittajana. Hellen tunnetaan parhaiten juuri runoilijana, koska hänen reilun tuhannen runon joukossa on monille lastenlaulujen sanoituksista tuttuja runoja, kuten: Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi..”), Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan..”), Oravan pesä (”Kas kuusen latvassa..”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän..”), Mä olen niin pienoinen, Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..”), Paimenpoika (”Jäi toiset aamulla nukkumaan..”). Kansallisteatterissa esitettiin hänen näytelmänsä Luvattu maa, jonka pääosassa oli Ida Aalberg. Hellen kirjoitti myös kaksi hienoa romaania: Aune (1896), ja Eeva Aarnio (1901). Eeva Aarnio on nuori ja lahjakas laulajalupaus, joka kutsutaan opiskelemaan laulua Berliiniin. Hän lähtee ja menestyy huikean hyvin. Hänestä kilpaillaan ja hänet kiinnitetään jopa Berliinin oopperaan. Hänen motiivinsa koko asialle oli kuitenkin alun perinkin vain se, että hän tahtoi antautua kokonaan jollekin, joka oli hänen mielestään suurinta kaikessa, ja joka oli sen arvoista, että sille ansaitsi antaa koko elämänsä. Nyt hän rupesi epäilemään tuon elämän sisältöä, koska hänet ympäröi nautinnonhimo - oliko oma kunnianhimo ollutkin vain hänen ainoana johtotähtenään? Romaani sisältää 20 lukua, jotka jakautuvat kuudelle CD-levylle. Kokonaiskesto: 7 h 8 min. Lukija: Ritva-Liisa Elivuo.