Irja Aro-Heinilä

Toukokuun lopulla julkaistaan kirja Mies kuin elohopea – Karjalan evakon uskomaton tarina, kirjoittaja Irja Aro-Heinilä.Salmin pitäjästä evakkona lähteneestä pikkupojasta kasvaa vaikuttava toimija bisneksessä. Lauri Kostilainen on mies, joka ei pysähdy. Peloton, ideoita pursuava ja työhön uppoutuva yrittäjä tunnetaan nimellä Kivi-Lauri, hän kun perusti menestyvän Ikikivi-yrityksen Nilsiään.KeilleKirja sopii kaikille ikään katsomatta, sillä se näyttää, mihin niukoista olosuhteista huolimatta sitkeydellä, uskomattomalla luovuudella ja ketään pelkäämättömällä asenteella päästään. Yläpilvien järjestämät kohtaamiset ihmisten kanssa, kuten Lauri sanoo, tuovat ideoita hänen mieleensä ja vievät kiinnostaviin paikkoihin.Myös Karjalan Liiton toiminnassa Lauri on ollut mukana. Siitä mainitaan kirjassa muutamaan kertaan. Teksti on hyvin mukaansa tempaavaa. Kirja on tyylikäs, joten se sopii myös lahjakirjaksi.Ei pelkästään LauriLaurin elämä ei ole ollut pelkkää nousukiitoa. Tukena aallokoissa on puoliso, myös Salmista kotoisin oleva Anja, jonka ehtymätön karjalainen vieraanvaraisuus tekee pariskunnan kelolinnasta Nilsiässä tuhansien ystävien kohtaamispaikan.

Naisten ja tyttöjen kaltoinkohtelu on tansanialaiskylässä jokapäiväinen ongelma, jolta eivät välty edes yhteisön tärkeimmät naiset. Kokonainen elämä voi mennä riekaleiksi hyväksikäytön seurausten tai rahanpuutteen vuoksi. Pimeän tullen tapahtuu asioita, joista ei haluta puhua. Kijibun kylän Opettaja Florence ja suomalainen lääkäri Valma jakavat yhteisiä unelmia. He haluavat auttaa hätään joutuneita tyttöjä ja naisia. Alkaa kehkeytyä ajatus salaisesta turvapaikasta, jossa rikotut voisivat saada elämälleen uuden suunnan. Tuomari Rose ja Suomesta Tansaniaan muuttanut professori Kaarlo suunnittelevat matkaa Suomeen, klinikalle, jossa lapsena toharassa silvotun Rosen arvet voitaisiin parantaa. Mutta on myös arpia, joihin ei tehoa kirurgin veitsi. Ne täytyy niin Rosen kuin Kaarlonkin itse käsitellä.Tansanian naiset ovat sitkeitä kuin akaasiapuut. "Periksi emme anna" päättää Irja Aro-Heinilän kiitetyn Tansania-trilogian.

Irja Aro-Heinilän Tansania-sarjan toisessa osassa nuori masai-nainen Rose on valmistunut tuomariksi ja työskentelee Iringan paikallisessa tuomioistuimessa. Sitkeästi elävien perinteiden vuoksi lapsuudessaan satutettu nainen haluaa palavasti parantaa pienten tyttöjen elämää. Suomalainen Kaarlo on saapunut Tansaniaan omine toiveineen, mutta saanut pettyä. Vuodet polttavan auringon alla uteliaassa ja elämää kuhisevassa Morogorossa alkavat parantaa miehen haavoja. Samalla Kaarlon eteen avautuu kulttuuri, jossa hänen omien lastensa ikäiset pikkutytöt saavat maksaa kovaa hintaa siitä, että ovat syntyneet tytöiksi. Vuoristokylässä varttuvan Ombenin äiti sairastaa Tautia, sitä pelättyä, joka tarttuu veren välityksellä. Alkoholisoituneen isän ja sairaan äitinsä kanssa eläessä Ombenin on vaikea nähdä pidemmälle, unelmoida. "Katso minäkin olen elossa" jatkaa tansanialaisten tyttöjen ja naisten tarinoiden kertomista suomalaisten ja paikallisten ihmisten näkökulmista. Ikiaikaisten rituaalien ja tyttöjen kaltoinkohtelun lopettaminen tuntuvat melkein mahdottomilta tavoitteilta. Muutosta ajavat vahvat naiset eivät kuitenkaan luovuta."Katso minäkin olen elossa" on jatkoa Tansania-sarjan vuonna 2023 ilmestyneelle ensimmäiselle osalle "Kun emme mitään muuta voi".

Teologian tohtori, pastori Irja Aro-Heinilä jäsentää elämäänsä kirjottamalla runoja arjen tapahtumista. Yksityisen ihmisen kokemus voi olla yhteinen ja siksi hän haluaa jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan tässä kirjassa.Kotipolku on tulvillaan haavanlehtilamppuja.Suuri Luojamme hemmotteleepimeydessä kulkijaa,antaa ilovaloa ihmisille.

Kaikki elävä kuolee, sen opimme jo varhain. Lähellä olevan ihmisen kuolema on vaikea hyväksyä. Oman elämän päättymisen ajattelemisen siirtää mielellään tuonnemmaksi.Teologian tohtori, pastori Irja Aro-Heinilä on pohtinut runoissaan - saamansa saattohoitokoulutuksen jälkeen - elämän viimeisiä vaiheita ja siihen liittyviä tunteita.Minuun saa koskea,päätäni saa silittää,käden ottaa käteen,varpaita hieroa.Elän vielä. Tunnen.Tunnen hyvinkin.