Jean-Jacques Felstein

Etäiseksi jääneen äidin tuskalliset muistot avautuvat vasta, kun häntä ei enää ole.Vuonna 1943 Auschwitziin lähetetty Elsa selvisi kuolemanleiristä soittotaitonsa turvin. Viulistina hänellä oli mahdollisuus liittyä leirin naisorkesteriin, jota johti Gustav Mahlerin veljentytär Alma Rosé.Tämä on salaisuus, jonka Jean-Jacques Felstein löytää vasta kauan Elsa-äitinsä kuoleman jälkeen.Jean-Jacques Felsteinin äiti kuoli ennenaikaisesti paljastamatta pojalleen koskaan mitään menneisyydestään.Poika alkaa tutkia äitinsä taustoja ja onnistuu löytämään orkesterin eloonjääneitä jäseniä Saksasta, Belgiasta, Puolasta, Israelista ja Yhdysvalloista. Hélènen, Violetten, Anitan ja muiden muusikoiden muistot auttavat häntä viimein ymmärtämään äitiään, joka 20-vuotiaana kävi läpi helvetin ja kantoi sen jälkiä läpi elämänsä.Orkesterin jäsenet kertovat Felsteinille leirin käsittämättömästä todellisuudesta: koesoitoista, joista hengissä selviytyminen riippui, loppumattomista harjoituksista, orkesterin tahdissa pakkotyöhön marssitettavista ihmisraunioista, sunnuntaikonserteista ja Mengelen vaatimista musiikkikappaleista, joita hän halusi kuunnella ”valintojensa” välillä.Felsteinin kokoamista tiedoista syntyi kirja, joka kertoo vaikuttavasti sanoinkuvaamattoman järkyttävistä kärsimyksistä ja niiden vaikutuksesta seuraaviin sukupolviin, mutta myös selviämisestä ja musiikin voimasta.Jean-Jacques Felstein on ranskalainen kielitieteiden ja viestinnän maisteri, joka toimii lastensuojelusektorilla erityisopettajana.

Elsa blev arresteret og deporteret til Auschwitz i 1943, og hun overlevede kun, fordi hun fik ’muligheden’ for at blive en del kvindeorkesteret. Men Elsa holdt sin historie hemmelig, selv for sin familie. Først mange år senere fandt hendes søn ud af, hvad der skete, da han efter hendes død gradvist afdækkede hendes historie. Jean-Jacques Felstein var fast besluttet på at rekonstruere Elsas liv i Birkenau og begyndte derfor at lede efter orkestrets andre overlevende i Tyskland, Belgien, Polen, Israel og USA. Førsteviolinisten Hélène, tredjeviolinen Violette, cellisten Anita og andre musikere hjalp ham til at afdække sin 20-årige mor midt i det værste helvede. Historien er fortalt i to spor: Det ene, i nutiden, handler om undersøgelserne, det andet om Auschwitz og den ubegribelige hverdag, som musikerne beretter om. De fortæller om koncerterne, som deres liv afhang af, de endeløse prøver, slavearbejdere, der gik til arbejdet ledsaget af instrumenternes rytme, søndagskoncerterne, og om hvordan Mengele udvalgte de stykker i repertoiret, som han ville lytte til i pauserne mellem ’udvælgelserne’. I denne bemærkelsesværdige bog følger Jean-Jacques Felstein i sin mors fodspor, og ved at fortælle hendes historie søger han at frigøre både hende og sig selv fra den smerte, der har ligget skjult i familien så længe. Uddrag af bogen Da en af mine onkler, familiemusikeren, fortalte mig, at min mor havde været en del af kvindeorkestret i Birkenau, var det, som om han sagde: ”Hvordan kunne du ikke vide det?” Lettere oprørt og lidt angerfuld bekræftede han, hvad jeg tænkte, og fortalte mig, at jeg sandsynligvis var det sidste medlem af familien, der hørte om det. Selvom det var sent – jeg var 35 år gammel – og Elsa var død næsten et kvart århundrede før, så var det min onkels ord i forening med det personlige arbejde, jeg havde påtaget mig, der på mange måder sendte mig på vej mod forløsning. Om forfatteren Jean-Jacques Felstein (1948-2015) arbejde 23 år i undervisningssektoren, indtil han blev leder for en kommunal afdeling, der arbejdede med beskyttelse af børn. Han spillede guitar i en hard rock-gruppe og gav talrige koncerter.

1943 god. Junaja Elza popadaet v Osventsim. Kazhetsja, chto gibel neminuema, - i s kazhdym otborom ona mozhet popast tuda, otkuda nikto uzhe ne vozvraschetsja... No koe-chto pomogaet ej vyzhit. Orkestr pod predvoditelstvom Almy Roze, kuda Elzu vzjali igrat na skripke.Pjatdesjat let spustja ee syn Zhak, voznamerivshis uznat bolshe o proshlom rano umershej materi, nachinaet sobstvennoe rassledovanie. Eta kniga - rezultat beskonechnykh pisem, puteshestvij i besed s uchastnitsami orkestra, kotorye podelilis svoimi istorijami, polnymi boli, strakha - i sestrinstva. Eta istorija nastojaschaja, a ottogo esche bolee pugajuschaja i pronzitelnaja.

Arrested in 1943 and deported to Auschwitz, Elsa survived because she had the 'opportunity' to join the women's orchestra. But Elsa kept her story a secret, even from her own family. Indeed, her son would only discover what had happened to his mother many years later, after gradually unearthing her unbelievable story following her premature death, without ever having revealed her secret to anyone. Jean-Jacques Felstein was determined to reconstruct Elsa's life in Birkenau, and would go in search of other orchestra survivors in Germany, Belgium, Poland, Israel and the United States. The recollections of H l ne, first violin, Violette, third violin, Anita, a cellist, and other musicians, allowed him to rediscover his 20-year-old mother, lost in the heart of hell. The story unfolds in two intersecting stages: one, contemporary, is that of the investigation, the other is that of Auschwitz and its unimaginable daily life, as told by the musicians. They describe the recitals on which their very survival depended, the incessant rehearsals, the departure in the mornings for the forced labourers to the rhythm of the instruments, the Sunday concerts, and how Mengele pointed out the pieces in the repertoire he wished to listen to in between 'selections'. In this remarkable book, Jean-Jacques Felstein follows in his mother's footsteps and by telling her story, attempts to free her, and himself, from the pain that had been hidden in their family for so long.

Äidin tuskalliset muistot avautuvat vasta, kun häntä ei enää ole.Vuonna 1943 Auschwitziin lähetetty Elsa selvisi kuolemanleiristä soittotaitonsa turvin. Viulistina hänellä oli mahdollisuus liittyä leirin naisorkesteriin, jota johti Gustav Mahlerin veljentytär Alma Rosé.Tämä on salaisuus, jonka Jean-Jacques Felstein löytää vasta kauan Elsa-äitinsä kuoleman jälkeen.Etäiseksi jäänyt äiti kuoli ennenaikaisesti paljastamatta pojalleen koskaan mitään menneisyydestään. Felstein alkaa tutkia äitinsä taustoja ja onnistuu löytämään orkesterin eloonjääneitä jäseniä Saksasta, Belgiasta, Puolasta, Israelista ja Yhdysvalloista. Hélènen, Violetten, Anitan ja muiden muusikoiden muistot auttavat häntä viimein ymmärtämään äitiään, joka 20-vuotiaana kävi läpi helvetin ja kantoi sen jälkiä läpi elämänsä.Orkesterin jäsenet kertovat Felsteinille leirin käsittämättömästä todellisuudesta: koesoitoista, joista hengissä selviytyminen riippui, loppumattomista harjoituksista, orkesterin tahdissa pakkotyöhön marssitettavista ihmisraunioista, sunnuntaikonserteista ja Mengelen vaatimista musiikkikappaleista, joita hän halusi kuunnella ”valintojensa” välillä.Kirja kertoo vaikuttavasti sanoinkuvaamattoman järkyttävistä kärsimyksistä ja niiden vaikutuksesta seuraaviin sukupolviin, mutta myös selviämisestä ja musiikin voimasta.Jean-Jacques Felstein on ranskalainen kielitieteiden ja viestinnän maisteri, joka toimii lastensuojelusektorilla erityisopettajana.