Jouko Vahtola

Inarin alue on ollut keskeinen kohtaamispaikka jo esihistorialliselta ajalta lähtien. Siellä ovat kohdanneet eteläiset ja pohjoisen Jäämeren rannikon vaikutteet, itäiset ja läntiset piirteet sekä monet etniset ryhmät: inarinsaamelaiset, pohjoissaamelaiset, suomalaiset ja kolttasaamelaiset. Runsaasti kuvitettu suurteos sisältää kahdeksan asiantuntijan katsauksen omiin erityisalueisiinsa: luonnonhistoriaan, arkeologiaan, Inarin alueen paikannimistöihin, lapinkylien aikaan ja valtioiden toimintaan sekä värikkääseen elinkeino, kulttuuri- ja yhteiskuntahistoriaan 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin.

Kun leskeksi jäänyt Kalle Multivaara palaa viettämään eläkepäiviään Taivalkosken Jurmun kylään, hän tietää että kuluva kesä on hänen viimeisensä. Vaikka sisäelimissä jyllää syöpä, sielu vetää kuolemaan Iijoelle, Jurmunkosken niskalle. Ehkä elämäänkin, jos aikaa on.Kalle kamppailee elämänpalon ja kuolemanhalun välillä, lähentyy vuoroin elävien, vuoroin kuolleiden kanssa ja haluaa ennen muuta laittaa kaiken kuntoon kotipaikallaan. Hän ei halua jättää jälkeläisilleen sellaista taakka, minkä isä-Vante jätti omilleen.Mielessä kytee myös toive: jos vielä saisi rakastua?Teoksen kirjoittaja, Oulun yliopiston historian emeritusprofessori Jouko Vahtola rakensi 1980-luvulla kesämökin perintömaalleen Jurmunkosken törmälle. Silloin Pitkäsenä tunnettuun taloon muutti eläkepäivikseen kylällä syntynyt mies. Mies teki kuolemaa ja tuskissaan ampui itsensä.Kuolema Iijoella on historia- ja muistelmaromaani. Vaikka kirja perustuu tositapahtumiin, noudattelevat sen juonenkäänteet myös omia polkujaan.

Moni suomalainen henkilö, luontokohde, eläin tai rakennus on saanut nimeensä määritelmän 'kansallinen' tai etuliitteen 'kansallis-'. Tiedot näistä kansallisista aarteista ovat tähän asti olleet varsin hajallaan erilaisissa teoksissa ja lähteissä. Suomen itsenäisyyden sadas juhlavuosi herätti Suomen kansalliskuvat -kirjan tekijöissä ajatuksen koota ja esitellä Suomea ja suomalaisia kuvaavat tunnukset sanoin ja kuvin yksissä kansissa.Myös maakunnalliset tunnukset ovat osa kansallista omakuvaamme ja maakuntia luonnehtivat ja erottavat tunnukset ovat tärkeitä aluetietoisuudelle. Tärkeimmätmaakuntien symbolit, vaakunat, saatiin usein vanhojen maakuntien vaakunoista, mutta uusiakin tarvittiin. Kunkin maakunnan luontoon liittyviä tunnuksia ovat nisäkäs, lintu, kala, kasvi, kivi ja järvi. Lisäksi maakunnallisiin tunnuksiin voidaan lukea maakuntalaulut.Runsailla värikuvilla kuvitettu teos kokoaa yhteen koko maamme kuvan.

Ympäristöministeriö valitsi kolmisenkymmentä vuotta sitten kaikkiaan 27 erityisen merkittävää maisemaa kautta koko Suomen virallisiksi kansallismaisemiksi. Valitut maisemat perustuivat Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuonna 1992 järjestettyyn kansalaiskyselyyn. Millaisia ovat nämä rakastetut maisemat ja miten historian tapahtumat ovat niitä muovanneet? Kysymyksiin vastaavat uutuusteoksessa kaksi Oulun yliopiston emeritusta, historian professori Jouko Vahtola tekstein ja rehtori Lauri Lajunen kuvin. Kirjassa on lisäksi runsaasti historiallisia kuvia kansallismaisemista vuosikymmenten varrella. Kyseessä on uraauurtava ensimmäinen kokonaisesitys maan kaikista kansallismaisemista samassa teoksessa. Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professorina pitkään toiminut Jouko Vahtola on maamme tunnetuimpia historian tietokirjailijoita. Myös viimeksi Oulun yliopiston rehtorina palvellut Lauri Lajunen on julkaissut lukuisia tietokirjoja upein valokuvin.

Romaani kertoo tavallisten suomalaisten Ruupe ja Leena Virtasen kirjavan tarinan läpi itsenäisyyden ajan ja vaelluksen halki Suomen, Hämeen rintamailta Koillismaan selkosille. Kertomus perustuu eri yhteyksissä todella tapahtuneeseen ja koettuun.1900-luvun alussa syntyneet Ruupe ja Leena aloittivat työelämän vieraan töissä alle kymmenvuotiaina. He etsivät elämänsä varsiteillä toimeentuloa renkinä ja kauppa-apulaisena, sahatyöläisenä ja ja sahurina, kutojana ja ompelijana, putkimiehenä ja kulkukauppiaana päätyäkseen lopulta yrittäjiksi, kauppiaaksi ja taksimieheksi.Pula-aika ja sotavuodet antoivat omat haasteensa ja vaativat sitkeyttä niistä selviytymiseen.Ruupe koki omakohtaisesti viiden sodan vaiheet: hän oli valkoisen armeijan lähettinä kevään 1918 sisällissodassa, jossa oma isä oli rintaman toisella puolella punaisten joukoissa, palkkasoturina 1919 Aunuksen Karjalassa, talvisodassa 1939-40 ja jatkosodassa 1941 sekä näki vielä Lapin sodan en-simmäiset tuhot Koillismaalla syksyllä 1944.Perheen äidin sairastuminen talvisodan aikana, Ruupen haavoittuminen jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kiestingissä sekä esikoispojan kohtalo olivat elämän tuskallisimpia aikoja.Mutta elämä voitti ja jatkui veteraanin seesteiseen vanhuuteen, jolloin kerrotuista värikkäistä muisteluista tämä kirjan runko on syntynyt.

Mäkihyppy on suomalaisen urheilukansan suosikkilaji, joka on koonnut ennätysyleisöt hyppyrimäkien juurille ja televisioiden ääreen. Se on myös laji, jossa suomalaiset ovat saavuttaneet menestystä ja mainetta. Suomen mäkihypyn historia kokoaa perinteisellä tyylillä hypätyn suomalaisen mäenlaskun tarinan sen synnystä Matti Nykäsen aikaan asti. Kirja kertaa huippuhetket ja arvokisat, mutta nostaa esiin vähemmän tunnettuja hyppääjiä. Teos esittelee myös välineiden ja hyppytyylien vaiheita, kuten suomalaisten 1950-luvulla kehittämän etunojaan perustuvan tyylin, jolla Suomi lopullisesti murtautui maailman mäkihypyn kärkeen ja jonka myös muut kilpamaat omaksuivat nopeasti. Kirjassa seurataan kotimaisten kisojen ohella lajin kansainvälistä kehitystä Holmenkollenilla, Keski-Euroopan mäkiviikoilla ja olympialaisissa.