Juha Pihkala

Emerituspiispa Juha Pihkalan kaksiosaisten muistelmien nimi viittaa eräisiin koko hänen elämäänsä vaikuttaneisiin lapsuuden tapahtumiin ja varsinkin piispakauden poikkeuksellisen raskaisiin vaiheisiin.Muistelmien toinen osa keskittyy Pihkalan työskentelyyn Tampereen hiippakunnan piispana 1997–2008, Suomen Lähetysseuran (SLS) johtokunnan puheenjohtajana 1998–2010, ekumeenisiin yhteyksiin ja keskeisiin luottamustehtäviin. Piispa selvittää avoimesti myös eräiden seurakuntien sekä Lähetysseuran vaikeiden ongelmien hoitamista. Teospari on myös Juha Pihkalan hengellinen elämäkerta, kuvaus hänen teologisesta kehityksestään. Yksi keskeinen juonne on Raamatun ja siihen nojaavan kirkon opin tulkinta kirkkoa yhdistävänä tai sitten eroja luovana tekijänä. Juha Pihkala osallistui yli 30 vuotta ekumeeniseen dialogiin Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa ja 12 vuotta Kirkkojen maailmanneuvoston Opillisten kysymysten osaston (Faith and Order) työskentelyyn. Työn hitaasta edistymisestä kohti kristittyjen ykseyttä hänellä on paljon kerrottavaa mukana olleen sisänäkökulmasta.

EMERITUSPIISPA Juha Pihkalan muistelmien nimi viittaa eräisiin koko hänen elämäänsä vaikuttaneisiin lapsuuden tapahtumiin ja varsinkin piispakauden poikkeuksellisen raskaisiin vaiheisiin.Ensimmäinen osa ammentaa Juha Pihkalan perhetaustasta - isän puolelta Gummeruksen ja Pihkalan suvuista ja äidin puolelta Marttisen suvusta Inkerinmaalta - ja etenee läpi lapsuuden ja nuoruuden vuodet Tampereella, opiskeluajan Helsingissä, pappeuden ensi vuodet Riihimäellä ja Lopella. Pihkala toimi Tampereen hiippakunnan pääsihteerinä 1978-1985 ja Kirkon koulutuskeskuksen johtajana 1985-1996, kunnes aloitti Tampereen hiippakunnan piispana 1997.TEOS on myös Pihkalan hengellinen elämäkerta, kuvaus hänen teologisesta kehityksestään. Yksi keskeinen juonne on Raamatun ja siihen nojaavan kirkon opin tulkinta kirkkoa yhdistävänä tai sitten eroja luovana tekijänä. Mikä on yhteydelle ja välttämätöntä? Miten laajaa on yksimielisyyden oltava, jotta oltaisiin yhtä Kristuksen jakamattoman ruumiin jäseninä? Se on sekä kotoinen että maailmanlaaja haaste.Juha Pihkala osallistui yli 30 vuoden ajan ekumeeniseen dialogiin Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa ja noin 12 vuotta Kirkkojen maailmanneuvoston Opillisten kysymysten (Faith and Order) osaston työskentelyyn. Työn hitaasta edistymisestä kohti kristittyjen ykseyttä hänellä on paljon kerrottavaa mukana olleen sisänäkökulmasta.

Kaksi erilaisesta maailmankatsomuksesta nousevaa vaikuttajaa, emeritukset piispa ja tähtitieteen professori, ryhtyvät jälleen kymmenosaiseen kirjeenvaihtoon.Valtaoja ja Pihkala aloittivat keskustelun uskon ja tieteen välisestä suhteesta vuonna 2004 arvostelu- ja myyntimenestyksellä Nurkkaan ajattelu Jumala, sitä seurasi suosittu Tiedän uskovani - uskon tietäväni vuonna 2010.Sopupeliin ei suostuta kolmannessakaan osassa. Kirjeenvaihto etenee tasaväkisenä, sanan säilä heiluu ajoittain terävänä, välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ymmärtävät toisiaan väärin ja ärsyyntyvätkin. Näyttää jo siltä, että yhteistä siltaa kahden erilaisen katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa.Ja siitä juuri tässä kirjassa on kysymys: katsomukseltaan erilaisten ihmisten rajojen ylittämisen vaikeudesta ja samalla sen välttämättömyydestä maailman tulevaisuuden vuoksi.Tästä molemmat kirjoittajat ovat yhtä mieltä: siltojen rakentaminen edellyttää myötätuntoista asennetta toista maailmankatsomusta edustavan ajatuksiin, mutta myös omien heikkojen kohtiensa tunnustamista, siis perinteistä nöyryyden hyvettä.Kirjeissä pureudutaan mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten kirkolla tätä nykyä menee, entä tieteellä? Millainen maailma olisi ilman uskontoja - parempi vai pahempi? Miten he näkevät vanhuuden ja kuoleman?

Tampereen emerituspiispan rohkaisevia, lohduttavia ja viisaita sanoja kauniina lahjakirjana.”Elämä on tie, mutta vertauskuva ei ole täydellinen. Kun katselen taaksepäin ja muistelen, mitä on tapahtunut, kaikki on ollut toisenlaista kuin nuorena eteeni kuvittelin. Silti tie on ollut yksi ja sama, se, mille kauan sitten lähdin Kristuksen kanssa. Hän itse on nimittäin se tie.”Juha Pihkala yhdistää teksteissään oman elämän kokemukset, kristillisen perinteen ja Raamatun tekstit ymmärrettävällä ja rohkaisevalla tavalla.Isotekstinen kirja sopii myös niille, jotka eivät jaksa lukea paljon.

Kristologisen opinmuodostuksen kehitystä valaiseva tekstikokoelma on laadittu yliopistollisen opetuksen ja lähinnä dogmihistorian opiskelun tarpeisiin.

Tarpeellinen perusteos tutustuttaa lukijansa varhaisen kirkon teologiseen ajatteluun ja antaa välineitä kirkkoisien tekstien ymmärtämiseen.Johdatus varhaisen kirkon teologiaan on asiantunteva ja selkeä johdatus kristillisen teologian alkuvaiheisin. Ensimmäisinä vuosisatoina muotoutui se teologinen perusta, joka on yhteinen kirkoille vielä tänään. Kirja jakaantuu neljään päälukuun. Aluksi perehdytään varhaisten kristittyjen maailmaan: millaisessa ympäristössä kristinusko syntyi, mikä siinä vetosi aikakauden ihmisiin ja millainen oli kristittyjen ja heidän ympäristönsä välinen suhde. Toinen luku valottaa varhaiskristillisen teologian kehitystä. Luvussa selvitetään, miten uuden uskon julistuksesta kehittyi teologista pohdintaa ja millaisiin auktoriteetteihin kirkko nojasi. Kolmas luku keskittyy kahteen kristinuskon keskeiseen piirteeseen, kolminaisuusoppiin ja kristologiaan, joiden muotoutumista seurataan varhaisten lähteiden valossa. Neljännessä luvussa tarkastellaan ihmisen ja Jumalan suhdetta varhaisen kirkon opetuksessa ja elämässä. Johdatus varhaisen kirkon teologiaan on tärkeä kirja jokaiselle teologille ja oiva johdatus aiheeseen antiikinhistoriasta kiinnostuneille. Teos on arvokas käsikirja uskonnonopettajille ja tarpeellinen jokaiselle, joka on kiinnostunut kirkon historiasta tai haluaa ymmärtää aikamme teologiaa ja eri kirkkojen teologisia painotuksia. Kirjan ovat kirjoittaneet prof. Gunnar af Hällström (Joensuun yliopisto), TT Anni Maria Laato (Åbo Akademi) ja piispa, dos. (Helsingin yliopisto) Juha Pihkala. He ovat tutkimuksessaan perehtyneet varhaisen kirkon dogmatiikkaan ja historiaan. Jokainen on myös osallistunut ekumeeniseen työhön