Jukka Relas

Kuvanveistäjä Emil Cedercreutz (18791949) oli kiinnostunut kotimaakuntansa Satakunnan talonpoikaisesta perinteestä, ja hän keräsi laajan kokoelman talonpoikaisesineistöä. 1910-luvun alussa hän alkoi suunnitella kokoelmalle omaa museota, Maahengen temppeliä. Se rakennettiin Cedercreutzin taiteilijakodin Harjulan viereen Harjavaltaan vuosina 1916-1942. Kokoelma esittelee arkielämän lisäksi myös kansantaiteen puolta, ja Emil Cedercreutzin Säätiö rakensi sille 19701990-luvuilla uudet asianmukaiset museotilat, joissa Emil Cedercreutzin alkuperäinen idea runsaasta ja havainnollistavasta esillepanosta säilyi. Kansatieteilijä Jukka Relaksen kirjoittama ja valokuvaaja Niclas Wariuksen valokuvilla kuvitettu teos esittelee Maahengen temppelin ja sen kokoelman. Ne ovat osa Emil Cedercreutzin museon kokoelmia. Emil Cedercreutzin Säätiö omistaa Maahengen temppelin, ja Harjavallan kaupunki vastaa sen toiminnasta. Museokokonaisuuteen kuuluvat lisäksi Harjulan taiteilijakoti, taidemuseo ja veistospuisto.

Kuvanveistäjä Emil Cedercreutz (1879-1949) rakennutti 1912 valmistuneen taiteilijakotinsa Harjulan Kokemäenjoen korkealle rantatöyräälle Harjavaltaan. Rakennuksen rungoksi siirrettiin vanha maalaistalo ja luhtiaitta. Cedercreutz kehitteli ja muovasi niistä omien mieltymystensä ja unelmiensa mukaan ainutlaatuisen kokonaisuuden. Rakennuksen sisällä on sarja mielikuvituksellisesti sisustettuja huoneita, joissa on vanhoja huonekaluja, suomalaisia ryijyjä, arvokkaita maalauksia ja itämaisia esineitä yhdistettynä taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Taidehistorioitsija Jukka Relaksen kirjoittama runsaasti kuvitettu teos esittelee Harjulaa ympäristöineen sekä luo katsauksen Emil Cedercreutzin elämään taiteilijakodissa ja siellä syntyneeseen taiteeseen. Harjulan taiteilijakodin omistaa Emil Cedercreutzin Säätiö, ja Harjavallan kaupunki vastaa Emil Cedercreutzin museon toiminnasta. Taiteilijakodin lisäksi museokokonaisuuteen kuuluvat Maahengen temppelin kansatieteelliset kokoelmat, taidemuseo ja veistospuisto.

Kirja on tutkielma Sakari Pälsin (1882-1965) etelähämäläiseen kotiseutuun Loppeen liittyvistä kirjoituksista ja niiden taustoista. Kirjan lopussa on luettelo Pälsin Loppi-aiheisista kirjoituksista sekä henkilö- ja paikannimihakemisto niihin. Pälsi on kuvannut lapsuudenympäristöään, 1800-luvun lopun etelähämäläistä Sajaniemen kylää ja samalla sen lähikyliä Lopella, yli kahdessasadassa kirjoituksessa. Pälsi on suurelle yleisölle tuttu lähinnä kaunokirjallisista poikajutuistaan, joiden sankarina on useimmiten Fallesmannin Arvo. Harva kuitenkaan enää ymmärtää hänen merkitystään yleisemmin suomalaisen kansankulttuurin analysoijana, usein varsin laajaa kansainvälistä taustaa vasten. Kustaa Vilkuna on todennut, että Pälsin esseistiikka on hienointa mitä suomalaisesta kansankulttuurista on kirjoitettu. Pälsin kirjoitusten tyylilaji vaihtelee vapaamuotoisesta kansatieteellisestä esseestä omintakeiseen kaunokirjalliseen ilmaisuun. Esseissä pohditaan erilaisten kansatieteellisten ilmiöitten alkuperää ja merkitystä. Niissä kerrotaan myös omiin kokemuksiin perustuen talonpoikaisesta elämänmenosta. Kaunokirjallisen puolen muodostavat poikajutut, jotka on kerrottu lapsekkaan värikkäästi, mutta niiden kansatieteelliset yksityiskohdat ovat silti kuvattu tarkasti.Teoksen kautta hahmottuu ensimmäistä kertaa tarkka kuva Pälsin lapsuudenympäristöstä rakennuksineen ja ihmisineen Lopella. Kirjassa tehdään ikään kuin kulttuurihistoriallinen kävelyretki 1800-luvun Lopen maisemissa Pälsi-sitaattien johdattelemana. Kirjassa on runsas kuvitus ja useita karttoja.

Kauppaneuvos Johan Henrik Heidenstrauchin 1820 valmistunut empiretalo muuttui 1830-1840-lukujen taitteesssa Helsingin keisarilliseksi palatsiksi. Tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa rekonstruoitu kattavasti palatsin Venäjän vallan aikaiset interiöörit, joista on olemassa varsin vähän autenttista kuvamateriaalia, sekä pohditaan miten ne sijoittuvat laajempiin yhteyksiinsä. Tutkimuksessa valotetaan myös sitä, miten rakennus muuttui itsenäisen Suomen Presidentinlinnaksi 1910-1920-lukujen taitteessa. Lisäksi pohditaan rakennuksen merkitystä ja käyttöä eri aikoina. Tutkimuksen painopiste on sisustuksessa, mutta myös rakennuksen arkkitehtuurin, sisustuksen kehyksien, pääpiirteet tuodaan esiin.