Jyrki Siukonen

Itsenäisen Suomen talous nojasi 1920- ja -30-luvuilla metsään: moderneja selluloosatehtaita pystytettiin samaan aikaan kun puut yhä kaadettiin käsivoimin. Tähän kaksijakoiseen aikaan sijoittuvat kirjailija Pentti Haanpään varhaiset novellit ja hänen tunnetuin romaaninsa Noitaympyrä, joiden sivuilla elää kuva pohjoisen vapaasta metsätyömiehestä, jätkästä.Jyrki Siukonen lähestyy Haanpään kertomataidetta ja ajankuvaa tuorein ottein. Hän lähilukee tämän ensimmäisiä novelleja, tarkastelee metsätyökämpän kuvauksia ja Neuvostoliittoon pyrkineitä lama-ajan loikkareita. Keskeiseksi tutkimuskohteeksi nousee Noitaympyrän päähenkilö Pate Teikka. Siukonen osoittaa, että paljon tutkitun Haanpään luentaan on jäänyt merkittäviä aukkoja. Samalla hän avaa näkymiä 1930-luvun suomalaiseen lama-aikaan ja sen poliittiseen ilmapiiriin. Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 100 vuotta Pentti Haanpään esikoisteoksen ilmestymisestä.

Romantiikan aikana arktinen alue tunnettiin pelottavana ja ylevää kauhua ruokkivana ympäristönä. Ääriolot koettelivat erityisesti 1800-luvun tutkimusmatkailijoita, ja kirjoitukset nälkään menehtyneistä miehistä olivat tuttuja kaikille pohjoiseen yrittäneille. Vaivat ja vastukset tiedettiin kuitenkin olennaiseksi osaksi arktisen matkan kertomusta ja ne valmistauduttiin kohtaamaan niin luonnossa kuin teksteissäkin.Nälkä ja vilu on kirja arktisista matkoista ja niiden olomuodosta tarinoina. Taiteellisen tutkimuksen keinoin tehty kertomus arktisesta tarinakerrostumasta - polarloresta - kysyy, mikä on arktisten tarinoiden paikka kirjallisuuden genressä ja sen ulkopuolella. Tarkastelun kohteena on joukko tekstejä 1800-luvun lopulta aina 1930-luvun puoliväliin, pääosin Grönlannista ja kaukaiselta Wrangelinsaarelta. Tuloksena on mukaansatempaava kirjallinen matka lumen ja jään armoille.Kirja soveltuu kaikille joita pakkanen on purrut kotona tai koulussa.

Kuvataiteilija Anni Kinnusen teokset ovat valokuvia, jotka vuotavat kahteen suuntaan. Niitä katsoessa on mahdoton olla ajattelematta performanssia, teon taidetta, elettä, esitystä. Toisaalta ne lähestyvät maalausta, esteettistä pintaa, joka kertoo meille tarinoita, esittää epätosia väitteitä."The Great Escape" on kriittinen puheenvuoro ajasta, jossa muunneltu todellisuus on totta ja jossa mihinkään ei voi luottaa. Kinnunen onnistuu välttämään luonnollisuutta imitoivan kuvaston niin totaalisesti, että hänen kuviaan ei pidettäisi koskaan totena. Luonnottomuus on niissä läsnä piinaavalla tavalla. Se ui tarkasti kauniin ja kammottavan rajalla ja tuntuu rehelliseltä tavalta kuvata aikaamme.Kirja on kertomus siitä, miten ihminen on vähitellen etääntynyt luonnosta, maisema on muuttunut näyttämöksi ja ihmisyys roolileikiksi. Vaikka kuvissa tapahtuva on tapahtunut, niitä ei voi ohittaa esittämättä kysymystä, mitä tapahtui todella.Anni Kinnunen is an artist whose photographs flow in two directions. Looking at them, one is inescapably reminded of a performative act, an artistic gesture, a staged action. At the same time, they also verge upon painting in being an aesthetic surface that imparts a narrative inherently steeped in pretence."The Great Escape" delivers a critical commentary on this era of manipulated realities in which nothing can be trusted. Kinnunen so completely evades all forms of mimetic naturalness that her images could never be mistaken as representations of reality. Their deliberate unnaturalness foists itself upon us with haunting insistence, navigating a borderland between the beautiful and the horrendous in a way that holds an honest mirror to our times.

Ruotsalaisen kuvanveistäjän Carl Eneas Sjöstrandin monumentti Henrik Gabriel Porthanille paljastettiin Turussa vuonna 1864. Mietteliään yliopistomiehen muistomerkki oli Suomen ensimmäinen julkinen veistos, ja se on yhä yksi parhaita lajissaan.Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen asettaa Sjostrandin veistoksen kansainvaliseen viitekehykseensä. Hän taustoittaa perusteellisesti uusklassismiin ja julkisiin monumentteihin liittynyttä keskustelua, esittelee aikakauden kuvanveiston käytäntöjä, seuraa monumentin valmistamisen teknisiä vaiheita sekä hahmottelee taiteilijan kulttuurista elämänpiiriä Münchenissä ja Roomassa.Runsaasti kuvitettu taide- ja kulttuurihistoriallinen tutkimus johdattelee kiehtovalle matkalle 1800-luvun puolivälin kuvanveistäjien maailmaan yhden patsashankkeen kautta. Sujuvasti kirjoitettu teos viehättää laajemminkin historiasta kiinnostuneita lukijoita.

Miksi 1910-luvun modernin taiteen hyväksyminen oli suomalaisille niin vaikeaa?Suomalaiset saivat mahdollisuuden tutustua uuteen kansainväliseen taiteeseen, kun helsinkiläinen taidegalleria järjesti vuosina 1914 ja 1916 kolme näyttelyä, joissa esittäytyi sittemmin maailmankuuluja modernisteja Saksasta ja Venäjältä. Näyttelyiden saama vastaanotto oli torjuva, paikoin jopa tyrmäävä, minkä seurauksena Suomen taide jäi vuosikymmeniksi muita jälkeen. Monet Helsingissä esitetyistä teoksista ovat nykyisin huippumuseoissa eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Venäjää.Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukosen mukaansatempaava ja runsain teoskuvin varustettu tutkimus tarjoaa näkymän taiteeseen ja taidekeskusteluihin, joissa ei säästelty värejä tai värikkäitä ilmaisuja. Teos soveltuu taidehistorian oppikirjaksi sekä kaikille taide- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

Löydän itseni jo kommunismista. Toiset ovat (jos ovat) vasta matkalla. Minä, marxilainen taiteilija on tutkimuksellinen improvisaatio. Aiheena on taiteilijan ja Karl Marxin ajatusten suhde tänään ja viime vuosisadalla. Lähestymistapa vain poikkeaa tavanomaisesta. Jyrki Siukosen kirjasta rakentuu pienimuotoinen sosialistisen realismin kulttuurihistoria ja monipolvinen dialogi tulevaisuuden menneisyyden kanssa. Kaiken mahdollisen dialektiikan keskellä hän sitkeästi heiluttaa formalismin lippua ja etsii epäortodoksista vastausta siihen, miten marxilaisena taiteilijana oleminen voisi todentua tuotannon ja kulutuksen ulkopuolella.

Time of Roses (Ruusujen aika) is a rare flower in the histo¬ry of Finnish cinema. On its release in February 1969, the urban science fiction film set in the year 2012 was an odd¬ity in a Nordic semi-urban society lacking any tradition in speculative fiction. Fifty years on, as local literature has slowly caught up with the 21st century, Time of Roses still remains the only representative example of serious science fiction film in Finland. This small book is the first study dedicated to the film and its basic ideas - at least in part.Rather than a survey devoted to the work of the direc¬tor Risto Jarva (1934-1977), a leading Finnish filmmaker of his generation, the book in your hands is a conjecture about the intellectual and artistic background of Time of Roses. Writings from the Academy of Fine Arts (7).

Teos esittelee taiteilija Paula Salmelan kolme tilanneinstallaatiota. Kosketus (2007), Luottamus (2007) ja Present (2017) kutsuvat katsojan pysähtymään ja olemaan läsnä, kukin omalla tavallaan. Salmelan taidetta pohtivat teoksessa kuraattori Laura Kuurne ja kuvataiteilija, tutkija Jyrki Siukonen.

Lokakuun vallankumous 1917 mullisti Venäjän yhteiskunnan ja julisti uuden aikakauden alkaneeksi. Taiteilijat kutsuttiin nopeasti mukaan, sillä Lenin halusi vanhat muistomerkit pois kaduilta ja niiden tilalle uusia. Näin aloitetun monumenttipropagandan tuloksena syntyi paljon kehnoja tilapäisveistoksia, mutta myös kaksi 1900-luvun taidehistorian keskeistä merkkiteosta.Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen selvittää kirjassaan Kaksi Tornia, miten ja millaisissa oloissa monumenttipropagandan merkittävimmät työt, Vladimir Tatlinin suunnittelema Kolmannen internationaalin muistomerkki (1920) ja Vera Muhinan jättiläisveistos Työläinen ja kolhoosinainen (1937) toteutettiin. Samalla Siukonen pohtii taiteilijoiden ristiriitaista roolia poliittisen järjestelmän palvelijoina ja analysoi taidehistorian valintoja hyvän ja pahan vallankumouksellisuuden välillä.KAKSI TORNIA sisältää useita kiinnostavia aikalaistekstejä ja monia harvinaisia valokuvia. Kirja paikkaa yhden keskeisen aukon suomalaisessa Neuvostoliiton tutkimuksessa ja taidehistorian kirjoituksessa.

Kertomus venäläisten avantgardeteosten ja niiden väärennösten kulkeutumisesta maailman taidemarkkinoille on pitkä ja mutkikas. Yksi sen kummallisimmista käänteistä nähtiin kesällä 2009, kun Wäinö Aaltosen museossa Turussa paljastui kokonainen väärennetty avantgardenäyttely.Tapaus Avantgarde kertoo aidosta venäläisestä avantgardesta ja sen keräämisestä sekä Suomeen kuljetetuista kehnoista väärennöksistä. Se on myös tarina kyynisestä huijauksesta ja lapsellisesta sinisilmäisyydestä, yksittäisen taidekriitikon työvoitosta ja suomalaisen oikeuslaitoksen kyvyttömyydestä ajaa selväjärkisyyden asiaa.Taidehistorioitsija:En ole kertaakaan aikaisemmin nähnyt näin paljon ja näin huonoja töitä.Salakuljettaja:Minusta tässä ei ole kukaan tahallaan tehnyt mitään rikosta. Kyseessä on lähinnä tahaton virhe.Jälkisanat Otso Kantokorpi.

Should we make sense of what we are doing? Anyone who has ever pondered everyday studio practice will recognize the special difficulty of explaining the simple manual actions involved in artistic work. This historical study proposes to look at those wordless procedures that usually escape our attention when we engage in art and creativity. Touching on practical issues in philosophy, such as the simultaneity of doing, talking and tooling, Hammer and Silence will appeal to a hands-on audience in art and academia.Jyrki Siukosen vuonna 2011 ilmestynyt teos Vasara ja hiljaisuus sai innostuneen vastaanoton ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä parhaista taiteellisen tutkimuksen teksteistä maassamme. Nyt tämä pieni suuri teos taiteen tekemisen filosofiasta ilmestyy englanniksi tekijän kääntämänä. Samalla myös teoksen sisältöä ja kuvitusta on täydennetty ja uudistettu.

Diktaattori kielen mestarina ja salainen poliisi työnantajana. Luovan ihmisen tie 1930-luvun Neuvostoliitossa on tasapainoilua poliittisen myötäilyn ja vankileirin välissä. Kun Stalin päättää rakennuttaa Belomor-kanavan Vienanmereltä Itämerelle, valokuvaaja Aleksandr Rodtšenko ja kirjallisuusteoreetikko Viktor Šklovski löytävät itsensä työmaalta.Uudessa kirjassaan Jyrki Siukonen seuraa kahden radikaalin taiteilijan ratkaisuja avantgarden kuolinvuosina ja pohtii taiteellisen tutkimuksen, antautumisen ja vastarinnan muotoja neuvostovaltion kehittyessä totalitaariseksi vankilaksi: ”Lukija kysyköön, jos tohtii, miten hän olisi venäläisenä taiteilijana tai kirjailijana Stalinin valtakunnassa toiminut.” Tuloksena on rikas kulttuurihistoriallinen panoraama ja ensimmäinen laaja Šklovskin esittely suomen kielellä.

Johan Welinin vaiherikas elämä tarjoaa uudenlaisen näkökulman suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Welin oli Turun akatemian lahjakas kasvatti, joka kiersi 1730- ja 40-lukujen vaihteessa ympäri Eurooppaa ja tutustui moniin kuuluisiin tiedemiehiin. Filosofian professuurin hoito Turussa saikin jäädä kun tarjolla oli Italian taidetta, Pariisin kahviloita ja Lontoon kuninkaallinen tiedeseura.Johan Welinin (n. 1705-1744) värikkäät vaiheet vievät lukijan keskelle Grand Tourin aikakautta, opintomatkalle maailmaan, jossa filosofia ja tiede lyövät kättä runoilun, soiton ja kortinpeluun kanssa. Professorin seurassa vastaan tulee monta persoonallista matkalaista ja unelmansa etsijää.