Kari Glödstaf

Maamme autonomian ajan elokuvahistoria on surullista luettavaa. Vuosien 1907 - 1916 välillä tehdystä 25 näytelmäelokuvasta ainoastaan yksi on säilynyt ja sekin vain osittain. Vuonna 1911 kuvattu ja kaksi vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut Sylvi olisi sekin voinut sisältyä kadonneiden elokuvien joukkoon, ellei sen filmimateriaalia olisi löydetty erään romukauppiaan varastosta 1930-luvulla. Vaikka löytö ei sisältänytkään kokonaista elokuvaa, se oli silti erittäin merkittävä. Sylvi säilyi vuosikymmenten ajan fragmenttina, kunnes Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi rekonstruoi sen katselukelpoiseen kuntoon vuonna 2016. Tämän kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittävän teon myötä Sylvi - tai se mitä siitä on enää jäljellä - on viimeinkin katselukelpoinen myös tuleville sukupolville. Mistä Minna Canthin Sylvi-näytelmän elokuvaversio sai ideansa, kuinka se valmistettiin ja kuinka se otettiin ilmestyessään vastaan? Miten Hannu Salmi sai käsiinsä maamme vanhimman näytelmäelokuvan sirpaleet ja kuinka hän koki sen uuden rekonstruktion ensiesityksen Suomalaisen elokuvan festivaalilla Turussa? Mykkäelokuvavihko kertoo Sylvin kiinnostavat käänteet aina viime vuosisadan alusta tähän päivään. Teos sisältää myös Minna Canthin alkuperäisen näytelmätekstin kokonaisuudessaan.

Lain mukaan sisältää kaksi Jack Londonin novellia 1900-luvun alusta. Kummatkin kietoutuvat lain, oikeuden, moraalin ja selviytymisen teemojen ympärille. "Pelkkää lihaa" on kertomus rikolliskaksikosta, jonka keskinäinen solidaarisuus saa väistyä yksilön edun tieltä. Jälki on rumaa. "Odottamaton" sijoittuu kultarynnäkön aikaan. Siinä ihminen selviytyy, kunhan noudattaa oikeudentuntoaan eikä anna kostonhimon ja ahneuden viedä mukanaan.Teos sisältää myös kaksi tietokirjailija Kari Glödstafin esseetä, joissa tarkastellaan Londonin novelleihin perustuvia Lev Kulesovin ja D. W. Griffithin mykkäelokuvia.

Erkki Karun vuonna 1925 ohjaama Suvinen satu oli pitkään musta piste maamme mykkäelokuvakartalla. Vuonna 1972 aloitetut kotimaisten nitraattielokuvien pelastamistyöt eivät tavoittaneet Suvista satua ajoissa, joten jo ennestäänkin huonokuntoinen kopio ehti monilta osin tuhoutua ennen kuin se saatiin talteen jälkipolvien varalle. Niinpä Suvinen satu jäi vuosien ajan pimentoon: vaatimattomasti menestyneen salonkikomedian huono saavutettavuus on vain kasvattanut elokuvan mainetta alan harrastajien parissa. "Saviseksi sudiksi" jo tekovaiheessa ristittyä elokuvaa on aina pidetty aikakautensa pahimpana ohilyöntinä, teoksena, jonka tekijät arvioivat katsojien ja kriitikoiden maun täydellisesti väärin.Suvisen sadun uusi tuleminen tapahtui vuonna 2019 valmistuneen rekonstruktion myötä. Vaikka elokuvaa ei pysty enää täydellisesti pelastamaan, se on saatu muokattua valokuvien ja selittävien välitekstien avulla esityskelpoiseen kuntoon. Tänä päivänä Suvinen satu on taas elokuvaharrastajien ulottuvilla ja hyvä niin, sillä kyseessä on mainettaan parempi kokonaisuus. Se sai uusintaensi-iltansa Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla 31.8.2019.Elokuvan päärekonstruoijana toiminut Kari Glödstaf (s. 1974) kertoo tässä kirjasessa unelmiensa projektista eri vaiheineen. Mukana on myös harvinaisia valokuvia ja elokuvan alkuperäiskirjoitus kokonaisuudessaan.

Kari Glödstafin teos on ensimmäinen Purosta tehty elämäkertateos. Se tuo miltei unohdetun teatteri- ja elokuvavaikuttajan lukuisat menestyksen hetket elävinä nykysuomalaisten tietoisuuteen. Runsaaseen lähdeaineistoon perustuvassa teoksessa Glödstaf käsittelee Puroa ennen kaikkea taiteilijana. Teos luotaa Puron teatteri- ja elokuvauraa, valottaa hänen merkittävimpiä yhdistys- ja luottamustoimiaan sekä esittelee hänet merkittävänä juhlatilaisuuksien vierailijana. Yksityiselämääkään ei ole unohdettu.”Harvapa sen huomaa tai ainakin tunnustaa, että sille kivijalalle, jonka uranuurtajat ovat panneet alulle, ja niille ponnistuksille, joita samalla on saatu kestää, on voitu rakentaa kaikki se, mikä nykyisin tekee suomalaisen elokuvan niinkin nautittavaksi kuin se on.” (Teuvo Puro, Elokuvateatteri 8-9/1945).

KIRJOITUKSIA MYKKÄELOKUVISTA I & II kokoaa samoihin kansiin aiemmin kahtena erillisenä niteenä ilmestyneet Kari Glödstafin mykkäelokuvaesseet. Niissä esitellään yhteensä neljä-kymmentä elokuvan varhaisaikojen teosta. Mukana on niin tunnettuja mestariteoksia kuin nykyään suotta unohdettuja helmiä. Valokeilaan pääsevät sellaiset elokuvataiteen uranuurtajat kuin D. W. Griffith, Sergei Eisenstein ja Fritz Lang sekä legendaariset mykkäkoomikot kuten Charles Chaplin, Buster Keaton ja Harold Lloyd, unohtamatta suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia pioneerejakaan.

Useimmat elokuvaharrastajat tuntevat kellon viisareissa roikkuvan Harold Lloydin, mutta kuinka moni tietää hänen maailmankuulun hahmonsa syntyvaiheet? Jos Lloydin mykkäelokuvat ovat jääneet elämään aikakautensa suurina komediaklassikoina, millaisina hänen äänielokuvansa näyttäytyvät tämän päivän katsojille? Aikoinaan jopa kaikkein suurimpana elokuvakoomikkona pidetyn Lloydin suosio on päässyt hiipumaan niin, että hän on pudonnut tunnettuudessa kollegoidensa Charles Chaplinin ja Buster Keatonin varjoon.Harold Lloydin elämä ja elokuvat on ensimmäinen suomalainen mestarikoomikon perintöä kattavasti valottava teos, jonka tavoitteena on palauttaa Lloyd takaisin parrasvaloihin.

Richard Connell (1893-1949) oli aikanaan erittäin suosittu kirjailija, joka julkaisi lehdissä satoja novelleja ja kourallisen romaaneja. Niistä muistetaan nykyään lähinnä novelli The Most Dangerous Game eli The Hounds of Zaroff vuodelta 1924, mutta se onkin sitten yksi yhdysvaltalaisen kirjallisuuden tärkeimmistä kertomuksista.Suurriistan pyytäjä Sanger Rainsford putoaa veneen kyydistä Karibianmerellä ja pelastautuu syrjäiselle saarelle, jota merimiehet kammoavat. Siellä hän kohtaa venäläisen kenraali Zaroffin, toisen intohimoisen metsästäjän, jolla on tarjota Rainsfordille elämänsä jahti.Zaroffin koirat ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Novellin lisäksi kirja sisältää tietokirjailija Kari Glödstafin esseen Zaroffin koirien maineikkaasta vuoden 1932 filmatisoinnista.

Mykän elokuvan aikakausi kesti noin neljäkymmentä vuotta, sen jälkeen niitä on tehty vain satunnaisesti. Kulta-aikana valmistuneista kymmenistä tuhansista nimikkeistä vain ani harva on säilynyt ja yleisesti arvioidaankin, että jopa 80 prosenttia kaikista tehdyistä mykkäelokuvista on tuhoutunut tai kateissa. Säilyneet ovat sirpaleina ympäri maailmaa: ei ole tavatonta, että saksalainen elokuva löytyy Suomesta, amerikkalainen Venäjältä, italialainen Australiasta tai ranskalainen Norjasta.1000 mykkäelokuvaa tarjoilee laajan katsauksen aivan ensimmäisistä lyhytelokuvista 2000-luvun viimeisimpiin tuotantoihin. Keskiössä ovat pitkät näytelmäelokuvat, merkittävimpiä lyhytelokuvia unohtamatta. Lähde mukaan kolme eri vuosisataa kattavalle seikkailulle!