Kristiinankaupunkilaisen Katariina Storåsin esikoisromaani Jalat Kourassa kertoo Kaisan koukeroisesta elämästä maaseutuyhteisössä ja pikkukaupungissa. Hän on syntynyt 1950-luvun alkupuolella ja viettänyt lapsuutensa Kourassa, länsisuomalaisessa Luoteenmaaksi kutsutussa kylässä. Kaisan elämä näyttäytyy menestyksen ja menetyksien summana. Hän on tavannut matkallaan monenlaista: henkeä uhanneen lastentaudin, Parkinsonin taudin, osteopenian ja -poroosin. Isän kuolemasta tuli 10-vuotiaalle Kaisalle ja vielä nuoremmille sisaruksille koko perheen ikuinen suru. Omaisuuden menetyksen ja lapsettomuuden Kaisa ja hänen miehensä ovat kantaneet kahden. Kaisa käy läpi elämäänsä tuntemuksiensa ja kettuystävänsä kautta. Hänen kokemuksensa - myös lämpimät ja valoisat hetket rankkojen kokemusten rinnalla - toimivat vertaistarinoina niille, joiden sydämellä on kevennettävää. Läheisten ihmisten merkitys on mittaamatonta.