Kati Toivanen

Lentopallo tuli Suomeen vähitellen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.Monet epäilivät, tulisiko lajista alkuunkaan suosittua tai kunnon kilpaurheilulajia. Lentopallosta kasvoi kuitenkin vuosisadan edetessä yksiSuomen suosituimmista joukkuelajeista. Suosiota on osaltaan ollut siivittämässä 50-vuotias lentopallojoukkue Sikariporras. Veikeä nimi tuli siitä, että perustajina oli joukko talouselämän isokenkäisiä ja urheilujohtajia. Treenisalilla tittelit unohdettiin, ja Finnairin,Sanomien, Suomen Pankin ja SVUL:n johtajista - sekä tasavallan presidentistä - tuli tavallisia Väiskejä ja Manuja. Sikariporras on ollut lentopalloilun PR-joukkue, joka on tukenut lajin junioritoimintaa ja kannustanut veteraaneja ja ikäihmisiä hienon kuntourheilulajin pariin. Joukkueen vanhin jäsen pelasi edelleen 100 vuotta täytettyään. Pelistrategioita on vuosien varrella kirjoiteltu jopa valtion budjettipapereiden taakse. Presidentti Koiviston aikatauluja muokattiin tarvittaessa lentopallon tarpeiden mukaan ja valtiollisille illallisille saattoi hyvin lähteä suoraan treenisalilta.Nykyisiä Sikareita velvoittaa tärkeä perintö. Joukkue haluaa yhä viedä eteenpäin herrasmiesmäistä, vastustajaa ja omia peliveljiä kunnioittavaa lentopalloilua ja kuntourheilun ilosanomaa. Viimeiseen saumaan on hyväntuulinen pala suomalaista urheiluhistoriaa.

”No, yritetäänkö vielä, vai annetaanko koko paskan mennä?” kirjoitti joku lyijykynällä pöytäkirjan sivuun 90-luvun taitteessa eräässä firmassa. ”Yritetään”, vastasi paperisielu Juutilainen.Suurella ja mahtavalla metsäteollisuudella on historiassaan pieni, mutta jännittävä sivujuonne. Sen nimi on keräyspaperi. Paperitehtaiden himoittu raaka-aine.Paperisielut on yrityshistoria, joka valottaa ensimmäistä kertaa hieman tarkemmin tätä metsäteollisuuden sivujuonnetta. Suomen Keräystuote Oy perustettiin vuonna 1987. Yrityksen mahtipontisena tavoitteena oli murtaa metsäteollisuuden omistaman, jo sotavuosista asti toimineen Paperinkeräys Oy:n monopoli ja tuoda alalle säpinää. Sitä riitti niin lamavuosien taisteluihin kuin Kilpailuviraston tutkijoiden työpöydille asti. Rinnalla kulki paperinkerääjäyrittäjien ärhäkkä ja itsetietoinen joukko, selustassa omia suunnitelmiaan teki kasvava ja nälkäinen pörssiyhtiö Lassila & Tikanoja. Paperisielut on kertomus halusta yrittää ja innovoida, se on kertomus monopolista ja kilpailusta, mutta myös tarina ihmisistä, joilla oli unelmia, ja jotka olivat ”sielultaan aina paperi-ihmisiä".

Ruumiinpolttoyhdistys, Nikkilän mielisairaala, Helsingin Työväentalo, Marskin ratsastajapatsas, Kieltolain vastustamisyhdistys, koko joukko kartanoita ja kenraalikuntaa sekä kylpyläkaupunki Kauniainen - Ehrnroothien perintö näkyy Suomessa laajalla. Aatelissuvun kirstusta rahoitettiin Mannerheimin valkoista armeijaa. Ehrnroothien ansiosta 1880-luvun suomalaislehtien lukija sai ihastella itsenäisen naismatkailijan kirjeitä Algeriasta ja Palestiinasta. Moni tutkimus ja taideteos olisi jäänyt vaille mesenaattia ilman suvun säätiöitä.Kirja marssittaa näyttämölle kavalkadin enemmän tai vähemmän unohdettuja hahmoja Suomen historiasta. Kuka Ehrnrootheista olikaan Bulgarian diktaattori 1800-luvulla?Kirja kaivautuu Ehrnrooth-suvun vaurauden juurille. ”Follow the money”, muistutetaan poliisisarjoissa. Versoiko omaisuus kartanon peltomailla, keittyikö se viinatislaamoissa, tuprusiko tehtaiden piipuista vai kasautuivatko korot pankkiholveissa ja sijoitukset pörssipeleissä? Mikä merkitys oli edullisilla naimakaupoilla ja laajoilla verkostoilla?