Katja Petrovskaja

Roman, napisannyj na nemetskom jazyke urozhenkoj Kieva russkojazychnoj pisatelnitsej Katej Petrovskoj, vyzval shirokij rezonans i byl mnogokratno premirovan, v chastnosti, za to, chto avtor nashla sposob opisat neopisuemye sobytija proshlogo veka (v chisle kotorykh vojna, Kholokost i Babij Jar) kak sobytija semejnoj istorii i ljubovno splela vse, chto znala o svoikh predkakh, v zavorazhivajuschuju povestvovatelnuju tkan. Etot roman otsylaet k sposobu pisma V. G. Zebalda, v proze kotorogo, po slovam issledovatelja, "otrazhennyj vzgljad - otvetnyj vzgljad proshlogo - peresozdaet smotrjaschego" (M. Malikova).Roman udostoen premii imeni Ingeborg Bakhman, premii Strega Europeo, literaturnoj premii goroda Aalen Shubart, premii Ernsta Tollera i literaturnoj premii Aspekte. Kniga perevedena na dvadtsat jazykov.2-e izdanie.Perevodchik: Rudnitskij Mikhail Lvovich

Kohtalonmarssia Googlen kartallaRaikkaan omaääninen, palkittu kertomusromaani yhden suvun ja siten koko Euroopan historiasta, maailmasta joka ei tunnu millään oppivan virheistään.Ukrainalais-puolalaiseen sukuun syntynyt, sittemmin saksalaistunut kirjailija Katja Petrovskaja havahtuu ajan armottomuuteen. Ihmiset kuolevat, muistot haalistuvat, menneisyys katoaa. Miten selvittää oman sukunsa tarina, omat juurensa, kun ei ole enää ketään keltä kysyä? No, arkistojen avulla ainakin. Nykyään myös internet, tuo uskonnottomien itkumuuri, tarjoaa hätkähdyttäviä pilkahduksia menneestä. Facebookista löytyy sukulaisia ja eBaysta valokuvia, aukot täydentyvät pikkuhiljaa, kunnes lopulta Katja Petrovskajalla on käsissään paitsi juutalaisen sukunsa tarina, myös yksi sukupolvensa parhaista holokaustitulkinnoista. Helpompi olisi unohtaa, mutta muistettava meidän on. Halusimme tai emme.Saksankielisen kaunokirjallisuuden uusi tähti, Katja Petrovskaja (s. 1970) syntyi Kiovassa ukrainalais-puolalaiseen sukuun. Saksaksi kirjoittava mutta venäjää äidinkielenään puhuva Petrovskaja on opiskellut kirjallisuutta Virossa ja Venäjällä. Esikoisteos Ehkä Esther voitti 2014 arvostetun Ingeborg Bachmann -palkinnon.