Kimmo Lust

Silmukka kertoo kasvamisesta päihdeongelmaisen yksinhuoltajan ainoana lapsena ilman ensimmäistäkään turvallista aikuista. Teos kuvittaa nuoruuden tunnemyrskyt ja menetetyn lapsuuden seuraukset. Se avaa lapsen ja nuoren näkökulman 1990-luvun laman jälkeiseen aikaan ja tuo kuuluville niitä pieniä ääniä, jotka yleensä hautautuvat suuremmilta näyttävien yhteiskunnallisten ongelmien alle. Päähenkilö Nipsun vaiheet perustuvat tekijän kokemuksiin pienellä varsinaissuomalaisella paikkakunnalla. Kimmo Lust (s. 1986) asuu Järvenpäässä perheensä ja kissojensa kanssa. Hän on eläkkeellä, mutta työskentelee jaksamisensa mukaan sarjakuvien ja kuvitusten parissa.

The Underworld exists in many forms: an invisible realm of all deceased, a torturous prison for sinners, whatever alien societies rule a ‘hollow earth’, as well as the non- mythological but equally weird organisms that really do scurry around below us. Less literally, it could imply unseen aspects of any organisation, or the darkest moments in an individual’s journey. This volume comes with a specially made poster by Sajan Rai. Something to look at and feel that even though this final issue of 2020 was a bit late, even with the pandemic and all the other catastrophes going on, there is still some beauty in the (under)world.

Ahdistus, tuska, turtuminen ja elämän jatkumisen syvä lohduttomuus valuvat lukijan ylle Kimmo Lustin sarjakuvista. Se, mikä lapsena on rikottu ja kasvanut ihon alla vinoon, ei oikene ehkä koskaan. On pakko repiä ja viiltää ruumis ja sielu paljaaksi. Peili näyttää mitä on jäljellä, eikä se kaunistele. Vedä käteen on suoraa palautetta, viimeinen huuto kuuroille korville. Aamen.