Kirsti Simonsuuri

Jaakobin huone on muotokuva nuoresta miehestä ensimmäistä maailmansotaa edeltävässä Englannissa.Jaakobin huone oli Virginia Woolfin kolmas romaani ja käännekohta hänen tuotannossaan. Siinä kirjailija löysi oman äänensä ja kehitti uudenlaisen, kokeellisen kuvaustavan ja rakenteen. Teoksessa käsitellään monia hänen myöhempien teostensa teemoja: olemassaoloa ja identiteettiä, havaitsemista ja muistamista, taiteellisen työn edellytyksiä.Päähenkilö Jaakob Flanders elää edvardiaanisessa luokkayhteiskunnassa toisaalta osallisena, toisaalta havainnoijana. Jaakobin elämä hahmottuu siirtyminä tiloista toisiin: lapsuuden Scarborough'sta opiskeluaikojen Cambridgeen ja nuoren miehen elämään Lontoossa. Jaakobilla ei ole yhtä paljon rahaa kuin ystävillään, mutta saatuaan pienen perinnön kaukaiselta tädiltään hän pääsee matkalle Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan. Matka on Jaakobille mullistava, kaikki aistit avaava kokemus. Mutta sodan kumu lähestyy ja peittää kaiken alleen.

Jaakobin huone on muotokuva nuoresta miehestä ensimmäistä maailmansotaa edeltävässä Englannissa. Jaakobin huone oli Virginia Woolfin kolmas romaani ja käännekohta hänen tuotannossaan. Siinä kirjailija löysi oman äänensä ja kehitti uudenlaisen, kokeellisen kuvaustavan ja rakenteen. Teoksessa käsitellään monia hänen myöhempien teostensa teemoja: olemassaoloa ja identiteettiä, havaitsemista ja muistamista, taiteellisen työn edellytyksiä. Päähenkilö Jaakob Flanders elää edvardiaanisessa luokkayhteiskunnassa toisaalta osallisena, toisaalta havainnoijana. Jaakobin elämä hahmottuu siirtyminä tiloista toisiin: lapsuuden Scarborough'sta opiskeluaikojen Cambridgeen ja nuoren miehen elämään Lontoossa. Jaakobilla ei ole yhtä paljon rahaa kuin ystävillään, mutta saatuaan pienen perinnön kaukaiselta tädiltään hän pääsee matkalle Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan. Matka on Jaakobille mullistava, kaikki aistit avaava kokemus. Mutta sodan kumu lähestyy ja peittää kaiken alleen. Virginia Woolf (1882–1941) oli englantilainen kirjailija, kriitikko ja aikansa tunnetuimpia feministejä. Woolfia pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä eurooppalaisista kirjailijoista. Hänen teoksensa ovat vaikuttaneet lähtemättömällä tavalla tapaan, jolla käsitämme naisen aseman niin kirjallisuudessa kuin yhteiskunnassakin.

The querelle des anciens et des modernes - the question whether writers should imitate the classics or use literary forms which seemed more suited to their own era - had been debated in Europe since the earliest days of the Renaissance. In seventeenth-century France, the modernist faction, led by Perrault, argued that a literary work owed its essential character to the prevailing social and cultural conditions; the more advanced the culture, the better its literature was likely to be. This reflected badly on classical writers since antiquity in this sense was manifestly inferior to contemporary France. It reflected particularly badly on Homer, since the great Homeric epics were seen as products of a primitive age. This book analyses the development of the querelle following the adoption of this theory, and also touches on a number of important incidental issues. Throughout, Dr Simonsuuri relates the development of ideas about Homer to developments in the fields of aesthetics, social theory and anthropology.