Laura Juntunen

Rohkea läpivalaisu äitiyden ihanteista ja todellisuudesta.Tyttäreni on kuusi päivää vanha, ja minä olen jo asiasta aivan varma: olen niin kamala äiti, etten olisi ikimaailmassa ansainnut omaa lasta.Ihanneäiti äiti ei raivostu, epäonnistu tai tunne negatiivisia tunteita. Suhteessaan lapsiin hän on rajaton, uhrautuva ja loputtoman puhtoinen. Mutta mitä jos ei mahdu ahtaan äitimyytin raameihin? Miksi niin moni äiti kokee jatkuvaa riittämättömyyttä? Jos kerran astuu harhaan, kelpaako enää äidiksi?Pyhät pahat äidit on kauniinriipaiseva läpivalaisu äitiyden monista muodoista ja niihin liitetyistä stigmoista. Laura Juntunen kohtaa kirjassa erilaisia äitejä ja antaa äänen naisille, joiden vanhemmuutta on kyseenalaistettu esimerkiksi äidin päihdehistorian, vankilatuomion tai mielenterveyden ongelmien vuoksi – tai siitä syystä, että perinteistä äitiyden mallia on muulla tavoin rikottu.Avartava, upean tarkkanäköinen teos haastaa käsityksiämme äitiydestä ja näyttää, miten siihen liitetyt odotukset ovat ajan saatossa muuttuneet. Ketä äitiyden ahtaat ihanteet oikeastaan palvelevat? Ja mitä vaaroja liittyy siihen, että äidit tukahduttavat omat tarpeensa ja tunteensa.

Hätkähdyttävä elämäkerta päihdemaailmasta ja elämästä kadulla.Tii Juden alkoi karkailla kotoa yhdeksänvuotiaana, ja parin vuoden kuluttua piri oli jo osa arkea. Se oli Tiin lapsuuden loppu. Elämää ohjailivat hoitamaton adhd ja nopeasti puoleensa vetävä huumemaailma, joihin aikuiset eivät osanneet tarttua. Pian täysi-ikäistyttyään Tii jäi ensimmäistä kertaa asunnottomaksi - mutta sekin oli vasta alkua.Koti kadulla vie lukijan todellisuuteen, johon monilla meistä ei ole kosketusta. Teos avaa ovet kadulla elävän naisen karuun kamppailuun, johon huumeet tuovat kaivattua helpotusta. Mitä kaikkea voi tapahtua, kun ihminen putoaa läpi turvaverkkojen?”Helsinki sykki elämää mun ympärillä, se oli aivan uusi maailma täynnä värejä. Yhtäkkiä kaikki ovet olivat avoinna ja mitä tahansa saatavilla. Olin yhä yksitoista, kun vedin piriä ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen se olikin sitten menoa.”

Kiitetyn Subutex-kaupungin kasvatit -kirjan kirjoittaja Laura Juntunen kertoo oman tarinansa.”Olen viisitoistavuotias ja minulle on tehty toistuvasti seksuaaliväkivaltaa parin kuukauden sisällä. En puhu tapahtuneesta kenellekään, sillä silloin siitä tulisi liian todellista – ja olen varma, että sitä minun mielenterveyteni ei enää kestäisi.”Yläkoulun alkaessa Juntunen sairastui syömishäiriöön ja alkoi liikkua porukassa, jossa käytettiin huumeita. Pian hän huomasi elävänsä maailmassa, jossa nuorella tytöllä ei ollut lainkaan ääntä.Tyttö joka en on ainutkertainen puheenvuoro mielenterveydestä, väkivallasta ja siitä, miten vaikeaa on olla tyttö. Juntunen kirjoittaa vimmaisesti ja koskettavasti elämästään, joka ei ollut omissa käsissä. Samalla hän tutkii tarkkanäköisesti nuorten mielenterveyskriisiä, naisten asemaa päihdemaailmassa sekä sukupuolittunutta väkivaltaa ilmiönä, joka läpileikkaa tyttöjen elämää lapsesta aikuisuuteen saakka. Suorasanainen teos antaa äänen elämänpiirille, joka tavallisesti vaiennetaan. Juntunen kytkee syvät jäljet jättäneet kokemuksensa yhteiskunnalliseen näkymään ja murtaa niihin liittyviä stigmoja.

Puhutteleva lähikuva varjoyhteiskunnan nuorista.Kaunistelematon ja läheltä kuvattu tositarina Subutex-kaupungin eli Raahen pojista, joiden elämässä Subutex-riippuvuus siirtyi vuosituhannen vaihteessa veljeltä toiselle.Haastattelut ja valokuvat vievät lukijan varjoyhteiskuntaan, tuhansien suomalaisten todellisuuteen. Keskiössä on Henkka, joka on käyttänyt huumeita jo lähes 20 vuotta. Kuolema vierailee lähipiirissä yhä useammin, ja kolmekymppisenä elossa olevat ovat kaveriporukkansa viimeisiä. Vaikka toisenlaista elämää on enää vaikea kuvitella, on Henkka päättänyt yrittää kuiville vielä kerran. Subutex-kaupungin kasvatit antaa puheenvuoron niille, joiden ääntä ei yleensä kuulla. Se kuvaa läheltä elämää, jossa päihdeongelmat, syrjäytyminen ja rikollisuus siirtyvät sukupolvien perintönä.Laura Juntunen (s. 1991) on raahelaislähtöinen vapaa toimittaja, joka on erikoistunut yhteiskunnallisiin teemoihin ja rakenteellisiin ongelmiin. Juntusen töitä on julkaistu useissa medioissa. Subutex-kaupungin kasvatit on hänen esikoisteoksensa, jota tehdessään hän kulki pohjoissuomalaisten päihteiden käyttäjien mukana yli kahden vuoden ajan.