Lauri Jalkanen

Venäjän vallankumousvuoden 1918 jälkeen elämä Inkerissä muuttui. NKVD ja KGB vaikeuttivat kansalaisten elämää kaikin tavoin. Ihmisiä kyydittiin pois kotiseudultaan, eivätkä kaikki palanneet. Hankaluuksia tuli toiseltakin taholta. Yhdeksänvuotiaan Arvi Olkosen perhe oli palaamassa Leningradista kotiinsa Tärölän kylään, kun puna-armeijan ja Saksan Heeresgruppen lentokoneet lensivät yli ja tulittivat toisiaan. Perheen oli lähdettävä pois kotikonnuiltaan. Peräti viisi vuotta perhe vaelsi etsien turvapaikkaa ja päätyi lopulta Viroon. Arvi pystyi opiskelemaan ja valmistui hyvin arvosanoin. Hänen kykynsä huomattiin myös KGB:ssä, joka kutoi verkkonsa Arvin ympärille. KGB johdatti Arvin suomalaisen Lauri Jalkasen yrityksen palkkalistoille ja järjesti ovelasti kaupantekomahdollisuuksia vahvasti militarisoidussa Baltiassa Ja Kaliningradissa. Myös Jalkanen joutui KGB:n talutusnuoraan.Vuonna 2015 Arvi ja Lauri istuivat tarttolaisen ravintolan pöydässä syömässä villisikapaistia. Arvi oli sopinut tutun ravintoloitsijan kanssa, ettei heitä saisi häiritä, ja aloitti: ”Minä piilotin muistiinpanovihkoni ja päiväkirjani paikkoihin, joista kukaan osannut niitä etsiä.” Näin alkoivat haastattelut, joihin tämä uskomaton KGB:n vakoojan elämäkerta perustuu.

Pietarilainen Keisarillisen henkivartiokaartin kapteeni Boris Petrov sai kesällä 1914 rangaistukseksi huikentelevasta hovielämästään komennuksen Kouvolan upouudelle kasarmille. Mutta Petrov hurmasi naisia myös Kouvolassa. Paikalliset eivät katsoneet hyvällä sitä, että venäläisupseeri alkoi seurustella kouvolalaisen koulutytön kanssa. Kostoksi Petrov murhattiin Utin kasarmin lähellä olevassa metsässä ja hänen toinen jalkansa hakattiin poikki.Ruumis haudattiin Haukkajärven rantahiekkaan, jonne se unohtui sadaksi vuodeksi. Kun hauta avattiin vuonna 2015, havaittiin, että vainajalta puuttui toinen jalka - hän siis oli todennäköisesti Boris Petrov. Henkilöllisyys varmistui myöhemmin dna-testien avulla. Tapahtumia verhosi salailu ja vaikeneminen, mutta kirjailija Lauri Jalkanen sai vähitellen nyhdettyä kyläläisiltä tiedonjyväsiä, joita yhdistelemällä alkoi syntyä tämän dokumenttiromaanin tarina. Tarina johti Pietarista Nizzaan ja Petrovin jälkeläisen jäljille. FM, biokemisti ja kirjailija Lauri Jalkanen (1941) on myös ratsuhevosten tuntija, joka kiinnostui Boris Petrovin haudasta löytyneestä venäläisestä jalustimesta. Hän on hevosalan tietokirjojen lisäksi julkaissut mm. kirjan Tsaarin kenraalin saappaanjäljissä (2014), joka kertoo kenraalimajuri Pjotr Ivanoffin tarinan.

Pietarissa syntynyt Pjotr Ivanoff (1868-1937) eli poikkeuksellisen mielenkiintoisen elämän. Tsaarille uskollisena pysynyt seikkailunhaluinen Ivanoff palveli Pietarissa Keisarillisessa Henkivartiokaartissa, kunnes sai 1910-luvun alussa määräyksen perustaa venäläinen kasarmi Tampereelle.Ivanoff marssi ensimmäiseen maailmansotaan rykmentin komentajana ja palasi Tampereelle vuonna 1917 Pyhän Yrjön Ristillä palkittuna. Kenraalimajuri Ivanoff jäi tuntemattomaksi Suomessa, koska hänen oli punaisten uhan takia pidettävä matalaa profiilia.Ivanoffia ja hänen perhettään kuljetetaan kirjassa läpi 1800-luvun lopun ja 1910-luvun alun kukoistavan Pietarin, venäjänaikaisen Tampereen ja maailmansodan rintamien sekä kuvataan elämää venäläisenä siviilinä Tampereella kansalaissodan aikoihin.Historiallisen tiedon ohella aineistoa etsittäessä on hyödynnetty hyväksi havaittuja menetelmiä ja lähteitä, joilla nykyvenäjältä on mahdollista löytää tietoa menneiltä vuosisadoilta.