Lauri Lepola

Ryti ja Mannerheim tekivät, Suomen eduskunnan ja presidentin tietämättä, Saksan kanssa niin sanotun “läpikulku” -sopimuksen. Sopimus johti käytännössä siihen, että natsit miehittivät koko Pohjois-Suomen Oulua myöden. Myös Suomen suurimmat lentokentät Malmi, Utti, Luonetjärvi ja Rovaniemi luovutettiin natsi-Saksan käyttöön jo ennen sotaa ja Porin lentokenttä hieman myöhemmin. Tämä kirja kertoo siitä mitä lentokentillä todella tapahtui ja miten ihmiset sen kokivat näillä paikkakunnilla.

Suomi sai elää ilman sotaa ensimmäisen sata vuotta Venäjän vallan aikana. Ruotsinvallan aikana suomalaiset saivat aina olla eturivissä taistelemassa ja kaatua urhoollisesti Ruotsin puolesta. Ensimmäiseen maailmansotaankaan Suomen ei olisi tarvinnut osallistua. Valkoiset meidät siihen sodassa hävinneiden joukkoon liittivät kutsumalla saksalaiset sotajoukot meille. Ja siitä koko kansa sai kärsiä. Mannerheim aloitti meidän aseellisen sisällissotamme määräämällä joukkonsa riisumaan aseista Pohjanmaalla olevat venäläiset joukot, eli ryssät.Tästä sai alkunsa se, että valkoiset alkoivat kutsuun kaikkia punakaartilaisiakin ryssiksi. Kommunisti puoluetta ei silloin vielä ollut edes Venäjällä. Suomen kommunistinen puolue perustettiin vasta kauan sodan jälkeen. Ne punaiset jotka johonkin puolueeseen kuuluivat, olivat sosialisteja, koska se oli silloin ainoa työväenpuolue Suomessa. Valkoiset taas saivat lahtari nimen niistä valtavista vankien joukkoteloituksista joita he suorittivat matkalla Tampereelle, Mannerheimin määräyksestä että vankeja ei oteta.Suomen kansalaissota oli todella ihmeellinen. Siinä hävinneet lopulta voittivat ja saivat lävitse kaikki ne vaatimukset mitä heillä oli ennen sotaa: Tasavalta, vapaat vaalit ja torpparien vapauttamisen. Valkoisille jäi ainoastaan rahan valta ja se on heillä yhä edelleen ja sitä vastaan me joudumme nyt taistelemaan.

Jatkosodan aikana Suomessa oli n. 64 000 sotavankia. Heistä noin 33 % ammuttiin, kuoli nälkään tai kulkutauteihin. Suomessa sotavankeja kuoli luultavasti toiseksi eniten, Kiinan jälkeen, koko maailmassa. Tampereella oli useita vankileirejä. Pääleiri oli Ratinanniemen soramontussa, siinä missä nykyään on Tampereen Stadion, toinen oli Lielahden Possilassa ja kolmas Pitkäniemen autovarikolla, nykyisessä Kalkussa. Sattumalta löytynyt Ratinan vankileirin päiväkirja paljastaa sen epäinhimillisyyden, kidutuksen ja tappamisen tavat, miten vankeja kohdeltiin.

Tampereen ja Pirkkalan punaisten naiskaartilaiset olivat nuoria tyttöjä, keski-iältään noin 20 vuotta. Näiden naisten rohkeudesta ja urotöistä on tarkoituksella vaiettu ja niitä on vähätelty. Eliitti on haukkunut punaisia naisia "ryssänhuoriksi" ja nimitellyt muilla hävyttömyyksillä.Tämän kirjan tarkoituksena on palauttaa heidän ihmisarvonsa. Kirjassa kerrotaan puolueettomasti punaisten naisten osuudesta kansalaissotaan, miksi he olivat siinä mukana ja miten heitä järjettömästi tapettiin vielä paljon sodan jälkeenkin.