Leila Salonen

On suven aika. Taivaankannella pilvet kiitävät. Vaan hiljalleen keinutaan syksyn syleilyyn. Kuutamoillat ovat viehättäviä. Niin runot laulavat ja taitavasti mukaansa tempaavat. Nämä ovat seitsemännen Leila Salosen runokirjan runoja. Niin vauhdilla runot lennättävät lukijan. Kuvat on runon kirjoittajan maalaamia tauluja.

Tässäpä tämä kuudes runokirjani on. Jälleen runot tuovat eloa ja viihdettä. Elämää joka tarjoaa kaikille elon tuomaa ihanuutta

Leila Salonen Jyväskylästä, julkaisee viidennen runokirjan.Kirja sisältää muistoja, elämän monenlaisia tapauksia. Tepastellaan kevyin askelin. Ei murheita tunneta. Niin vanhoille kuin nuorille on runo joka elää.Runoja jotka antavat iloa ja välillä surua. Vaan elämää joka elää.

Tämä on kolmas runokirjani.Useita runojani on ilmestynyt paikallisessa lehdessä, Keskisuomalaisessa. Elämän nälkää. Turvallisuutta. Lennätän runoni ratsuineen pilviin. Laskeudun metsän siimekseen.Maalaukseni kertovat ilosta ja värien kimalluksista.Vuoden ajat leijailevat. Pilvet itkevät. Aurinko piristää apeankin ihmisen.Maalaan kannua kaunista.Maalaan lehtiä, kukkia.Laitan kannun pinnalle sammalta pehmeää.Väriä punaista hehkuttamaan.Sinistä taivaan värin kannu saa.Keltainen auringon iloa antamaan.Pienen ihmisen mättäälle istumaan.Sieni on metsän herkku.Sitäkin kannun pintaan laitan.Jo on melkein kannun pinta valmis.Mitäpä vielä kannu saa.Nytpä sen tietenkin tiedän.Kannu saa viiniä makeaa.Kaunis on kannu pinnaltaan.Sisällä viini punainen houkuttaa.Kaikki on valmista kannussa.Tervehdin tuttua ihanaa.Nostamme maljamme kannulle.Toivotamme iloa onnea kaikille teille.

Leila Salosen runokirja on ovi runolle. Kirjan aloitus lähti siitä, että hänen maalattuaan ladon oven. Hän avasi oven todellakin kirjan runosuonen puhjettua ja ojennettua paperin johon runot sukelsivat. Myöskin hänen maalaamiaan värikuvia on tässä kirjassa.Liian on suuret saappaat lahjoilla täytettäväksi.Ei ole lahjoja annettavaksi.Kiitoksen kuitenkin sujautan.Hyvän mielen sinne annan.Toivotan onnea todella.Ojennan kaikille iloa varmasti.Annan siitä iloa pitkäksi ajaksi.Olkoon mielen virkeydeksi.Poistatan surun silmistäsi.Silmille ilon hiutaleita ripotan.Kaikki nuo saappaaseen jakelen.Toivotan vielä kevät mieltä mielelläni.Kesänkin saappaaseen ujutan.Ei vuosiakaan voi sivuttaa.Ajat kaikki sinne laitan.Viimeksi saappaan sinulle ojennan.Toivotan onnea ja rakkautta kaikille.

Olen Leila Salonen JyväskylästäOlen jo päässyt aikuisen ikään. Eläkkeellä.Kuvassa olen pikkutyttönä joka kanoille monta kertaakertoili satuja ja runoja.Haaveilin runojen kirjoittamisesta vuosia.Aika kului ja vuodet vieri.Kun vapauduin työstä.Alkoi runosuoni pursuamaan.Olen kirjoittanut runoja vasta puolitoista vuotta.Toinenkin haaveeni on toteutunut.Sitä haavetta olen toteuttanut 10 vuotta.Maalaan tauluja.Näissä harrastuksissa aikani kuluu vikkelään.