Liisa Ahonen

Sanotaan, että lapsen kuolema on suruista suurin. Olipa lapsi sitten kuollessaan aivan pieni tai jo aikuiseksi varttunut, horjuttaa tapahtunut vanhemman elämän perustuksia voimakkaasti. Koska meistä jokainen on oma uniikki yksilönsä, myös surumme on aina ainutlaatuinen.Kirja rohkaisee lempeästi hyväksymään oman surun ainutlaatuiset kasvot, pysähtymään kokemuksensa äärelle ja sitten, kun aika on kypsä, suuntaamaan katseen toiveikkaasti kohti tulevaa. Vaikka mikään ei enää koskaan tule olemaan samanlaista kuin se oli ennen lapsen kuolemaa, elämä jatkuu. Kaipauksen sävyinen elämä voi olla hyvää, merkityksellistä ja onnellista.Kirjassa syvennytään lohdullisesti ja toivoa ruokkien vanhemman elämään lapsen kuoleman jälkeen. Teksti kutsuu pohtimaan, miten kokemus vaikuttaa omaan identiteettiin, käsitykseen elämästä, ihmissuhteisiin ja työelämään. Kirjan sivuilla ajatuksiaan kaipauksen sävyisestä elämästään jakavat myös kokemusasiantuntijat.Liisa Ahonen on kasvatustieteen tohtori, kouluttaja, puhuja ja tietokirjailija, jonka aikaisemmat teokset ovat suuntautuneet lasten kasvatuksen ja opettamisen ammattilaisille. Liisa on kuitenkin ennen kaikkea kolmen lapsen äiti. Hänen esikoispoikansa menehtyi 13-vuotiaana tapaturman seurauksena. Omakohtainen kokemus sai Liisan kirjoittamaan kirjan tästä aiheesta. Hän toivoo sydämensä pohjasta saakka, että kirjan sisältö toisi vanhemmille toivoa ja luottamusta huomiseen.

Toimiva tiimityö on laadukkaan varhaiskasvatuksen kulmakivi – kun tiimi ja sen jäsenet voivat hyvin, positiivinen vaikutus heijastuu myös lapsiin. Vaikka tiimityö on ilmeinen ja olennainen osa varhaiskasvatusta, tiimityön kehittämiseen panostaminen on sen sijaan kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Lukuisat varhaiskasvatuksen ammattilaiset myöntävät, että tiimien yhteinen aika käytetään yksinomaan lapsiryhmän pedagogisen toiminnan ja juoksevien asioiden äärellä. Tällöin tiimien sisäinen toimivuus jää helposti huomiotta. Tämän kirjan tarkoituksena on houkutella ajan kanssa ja tietoisesti toimivan tiimityön merkityksellisyyden äärelle. Kirjassa pysähdytään tarkastelemaan hyvinvoivan tiimin toimintaa ennen kaikkea vuorovaikutuksen näkökulmasta. Teos tarjoaa runsaasti konkreettisia tehtäviä ja ideoita, joiden avulla tiimin toimivuutta voi suunnitella, arvioida ja kehittää. Parhaimmillaan tiimistä tulee jokaisen jäsenensä ammatillista kasvua ja työssäjaksamista tukeva yksikkö, jossa töitä lasten hyväksi tehdään yhdessä. KT Liisa Ahonen toimii oman Kasvusto-yrityksensä kautta kouluttajana ja kasvatuskonsulttina työkenttänään erityisesti varhaiskasvatus ja perusopetus. Hän on vuorovaikutuksen asiantuntija, joka uskoo, että lämmin vuorovaikutustapa on laadukkaan pedagogiikan perusta. Konsultaatioiden ansiosta Liisalla on ollut ilo kulkea hetken aikaa kymmenien tiimien rinnalla varhaiskasvatuksessa. Hän on saanut olla mukana kehittämässä niin tiimien tiimityötaitoja kuin pedagogista toimintaakin.

Varhaiskasvatuksen aloittaminen on yksi suurimpia muutoksia, joita pieni taapero elämässään kohtaa. Siksi ei ole yhdentekevää, millainen tämä uutena avautuva maailma pienen lapsen kannalta on. Pienten lasten pedagogiikka on arvokas osa varhaiskasvatusta, vaikka sen merkitystä joutuu perustelemaan toistuvasti. Laadukas pedagogiikka perustuu ennen kaikkea lämpimään vuorovaikutukseen, jossa kukin lapsi kohdataan omana ainutlaatuisena ja arvokkaana yksilönä. Kaikkein pienimmätkin lapset hyötyvät pedagogiikasta, joka on mukana niin leikin pyörteissä, vaipanvaihtohetkissä kuin päiväunille siirryttäessä. Kirja tukee alle 3-vuotiaiden lasten kanssa työskenteleviä varhaiskasvatuksen ammattilaisia tärkeässä tehtävässään. Se täydentää käytännönläheisten esimerkkien avulla varhaiskasvatuksen ammattilaisten jo olemassa olevaa tietoa sekä herättelee tarkastelemaan pedagogisia ratkaisuja uusista näkökulmista. Kirja etenee päiväkotipäivän rytmissä aamusta aina kotiin lähdön hetkeen saakka. Päivän toimintojen äärellä syvennytään pedagogiikan kannalta keskeisiin teemoihin kuten lämpimään vuorovaikutustapaan, ohjattuun toimintaan, oppimiseen, leikkiin, siirtymätilanteisiin ja ulkoiluun.KT Liisa Ahonen toimii oman Kasvusto-yrityksensä kautta kouluttajana ja kasvatuskonsulttina työkenttänään erityisesti varhaiskasvatus ja perusopetus. Hän on vuorovaikutuksen asiantuntija, joka uskoo, että lämmin vuorovaikutustapa on laadukkaan pedagogiikan perusta. Liisa rakastaa lapsia, ja siksi hän haluaa tehdä työtä heidän hyväkseen. Aivan erityisen lähellä hänen sydäntään ovat lapsista ne, jotka kaipaavat syystä tai toisesta enemmän tukea sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihinsa.KT Piia Roos työskentelee kouluttajana ja varhaiskasvatuksen asiantuntijana. Hän on toiminut erilaisissa varhaiskasvatuksen työtehtävissä yli 25 vuotta. Tämä monipuolinen työkokemus näkyy taitona yhdistää ajankohtainen tutkimustieto käytännön työn tekemiseen. Lapsen äänen kuuleminen on Piian osaamisen ydintä.

Varhaiskasvatuksessa pedagogiikan arviointi ja kehittäminen kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Prosessin tulee olla systemaattinen ja perustua yhdessä sovittuihin tavoitteisiin. Prosessi tarvitsee tuekseen konkreettisia ja suoraan käytäntöön sovellettavia menetelmiä, joita tämä uutuuskirja tarjoaa runsaasti. Koska tavoitteena on toiminnan jatkuva parantaminen, kirjassa syvennytään myös varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillisen kasvun tukemiseen.

Lasten haastava käyttäytyminen on yksi kuormittavimmista tekijöistä kasvatusalalla. Päiväkodin arjessa eteen tulee tilanteita, joissa lapset käyttäytyvät uhmakkaasti tai tulistuvat helposti. Myös ylivilkkaus tai voimakas vetäytyminen aiheuttaa suuressa lapsiryhmässä päänvaivaa kasvattajille. Usein tällaisissa tilanteissa kyse saattaa olla lapsen sosiaalis-emotionaalisesta tuen tarpeesta. Haastavana pidetty lapsi ei käyttäydy tarkoituksella hankalasti vaan tarvitsee aikuisen tukea tunteidensa käsittelyyn. Joustamattomasti rutiineihin nojaava päiväkodin toimintakulttuuri ruokkii haastavia tilanteita entisestään. Kirja tarjoaa käytännönläheistä tietoa ja ohjeita, kuinka näihin tilanteisiin voidaan tarttua päiväkodin arjessa. Lapsen yksilöllinen ja lämmin tukeminen ei suinkaan ole pois muilta lapsilta eikä lisää aikuisen työtaakkaa. Päinvastoin tilanteet ratkeavat helpommin ja nopeammin, kun aikuinen sitoutuu vuorovaikutukseen lapsen kanssa, kuuntelee tätä ja osoittaa antavansa tukea.