Liisa Lindgren

Rajojen rikkojat kertoo pohjoismaisista, Baltian saksalaisista, puolalaisista sekä saksalaisista uraauurtavista naistaiteilijoista, jotka opiskelivat ja työskentelivät 1800-luvun Saksassa. Erityishuomion kohteena ovat näiden taiteilijoiden luomat yhteydet ja sosiaaliset verkostot Dresdenissä, Düsseldorfissa, Karlsruhessa, Münchenissä, Weimarissa ja Berliinissä. Sivupolkuna kulkee joidenkin taiteilijoiden Italiaan tekemät matkat. Nykyisen Saksan alueella sijaitsevat kaupungit nähtiin taiteen, kulttuurin ja tieteen keskuksina, kun taas Pohjoismaat, Baltian maat sekä Puola kuuluivat periferiaan. Taiteilijoiden elämäkertojen, tuotannon esittelyn sekä heidän luomiensa verkostojen ohessa kirjan 18 artikkelissa käsitellään erityisesti naisten koulutus- ja matkustusmahdollisuuksia. Rajojen rikkojat tuo esille uusinta tutkimusta 1800-luvun naistaiteilijoiden työskentelymahdollisuuksista taiteen alalla. Mukana on 17 tutkijaa kahdeksasta tutkimuksen kohteena olevasta maasta.

Kuvanveistäjä Eila Hiltusen (1922-2003) syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta 22.11.2022. Materian runous - Eila Hiltunen 100 vuotta -näyttely on esillä Didrichsenin taidemuseossa 10.9.2022-29.1.2023. Näyttelyjulkaisu esittelee sukupolvensa kansainvälisimpiin taiteilijoihin lukeutuneen Hiltusen uraa 1940-luvulta 2000-luvun alkuun.Eila Hiltunen luonnehti kuvanveistäjää ”materian runoilijaksi”. Eri materiaalit pintakäsittelyineen korostuvat työskentelyssä ja tuovat esiin kuvanveistäjän näkemyksellisyyden. Taiteilijan tuotanto käsittää niin esittäviä kuin abstrakteja teoksia. Helsingissä sijaitseva Sibelius-monumentti on Hiltusen tunnetuin teos.

Lauri Laine (s. 1946) asuu ja työskentelee Helsingissä. Vuodesta -86 lähtien hän on työskennellyt säännöllisesti myös Roomassa.Italian taiteella on ollut keskeinen vaikutus Laineen maalaustuotantoon. Hänen teoksissaan voidaan nähdä yhteyksiä sekä modernismiin että maalaustaiteen klassiseen perinteeseen, erityisesti varhaisrenessanssiin ja barokkiin.Liisa Lindgren kirjoittaa: Yksityiskohdat rakentavat maalausen kertomusta, jota katsoja voi lähestyä yhtäältä kuten kiehtovaa kuva-arvoitusta tai toisaalta valita pitäytymisen visuaalisesti nautittavassa kokonaisuudessa.Altti Kuusamo kirjoittaa: Kerrosmaalaustekniikka tuo Laineen maalauksiin syvyyttä, joka näkyy ennen kaikkea värien heijastusvaikutuksissa. Useiden värikerrosten yhteistyö nostaa esiin vivahteiden tilan ja tilanteen. Laine korostaa: "En ole maalannut esineitä enkä tilaa vaan esineitä tilassa".

Crossing Borders tells the story of pioneering women artists - Nordics, Baltic Germans, Poles and Germans - who studied and worked in Germany in the 1800s. There is a particular focus on the contacts and social networks created by these artists in Dresden, Düsseldorf, Karlsruhe, Munich, Weimar and Berlin. Trips to Italy by some artists form a side path. Cities in present-day Germany were seen as centres of art, culture and science, while the Nordic countries, the Baltic states and Poland were on the periphery. In addition to the artists' biographies, presentations of their work and the networks they created, the book's 18 articles deal specifically with women's opportunities for education and travel. Crossing Borders presents the latest research on female artists' opportunities to work in the art field in the nineteenth century. The contributors include 17 researchers from the eight countries studied.

Gränsöverskridare berättar om banbrytande nordiska, balttyska, polska och tyska kvinnliga konstnärer som studerade i 1800-talets Tyskland. Fokus ligger särskilt på de kontakter och sociala nätverk de hade i Dresden, Düsseldorf, Karlsruhe, München, Weimar och Berlin. Ett sidospår är de resor till Italien som vissa av dem gjorde. Städerna inom det nuvarande Tyskland sågs som centrum för konst, kultur och vetenskap, medan Norden, Baltikum och Polen befann sig i periferin. Förutom biografier över konstnärerna och presentationer av deras produktion och nätverk behandlar bokens 18 artiklar särskilt kvinnornas möjligheter att utbilda sig och att resa självständigt. Gränsöverskridare presenterar den nyaste forskningen om de kvinnliga 1800-talskonstnärernas arbetsmöjligheter på konstfältet. Boken innehåller bidrag av 17 forskare från de åtta länder som forskningen behandlar.

Harry Kivijärvi (1931-2010) was one of Finland's best-known - and most international - sculptors. The artist, whose primary material was black stone, has been described as carrying on the age-old dialogue between humankind and stone. While aware of the long tradition behind him, Kivijärvi succeeded in finding his own distinctive expression that placed him in the ranks of the modernists. He was active on the Finnish art scene and was concerned to preserve the craft of stone working. Time of Stone situates Kivijärvi's art in the long lineage of stone sculpture by juxtaposing his works with those of six contemporary sculptors: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen and Ville Mäkikoskela. Each of them sets their own characteristic use of stone alongside Harry Kivijärvi's art.

Harry Kivijärvi (1931-2010) oli yksi Suomen tunnetuimmista - ja kansainvälisimmistä - kuvanveistäjistä. Mustaa kiveä päämateriaalinaan käyttänyttä taiteilijaa on luonnehdittu ihmisen ja kiven ikivanhan dialogin jatkajaksi. Tietoisena takanaan olevasta pitkästä traditiosta Kivijärvi onnistui löytämään oman ilmaisunsa modernistien joukossa. Kivijärvi vaikutti Suomen taidekentällä ja kantoi huolta kiven käsittelyn taidon säilymisestä. Kiven aika tuo kivikuvanveiston jatkumon Kivijärven teosten rinnalle esittelemällä kuusi nykyveistäjää: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen ja Ville Mäkikoskela. Kukin heistä tuo Harry Kivijärven teosten yhteyteen omaleimaisen tapansa hyödyntää kiveä taiteessa.

Hautausmailla on tärkeä asema kansan identiteetin ja yhteenkuuluvuuden rakentamisessa. Vanhat hautausmaat ja niiden muistomerkit ovat myös korvaamattoman arvokkaita veistospuistoja ja siten arvokasta kulttuuriperintöä, jota tulee hoitaa.Memoria esittelee 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen kuvanveistoa Suomen luterilaisilla hautausmailla. Se kertoo aikakauden romanttisesta muistojen kulttuurista, tutustuttaa hautamuistomerkkien tekijöihin ja tarkastelee hautaveistotaiteen perinteisiä aiheita ja vaikutteita.Hautamuistomerkkien aihepiirit ja kuvakieli elävät ajassa. Monumentaaliset muistokivet, erilaiset enkelihahmot ja surijat ovat oman aikansa tulkintoja surusta ja muistamisen kulttuurista. Hautakuvanveisto on ollut olennainen osa kuvan veistäjien työtä. Teos esittelee mm. Walter Runebergin, Robert Stigellin, Ville Vallgrenin, Emil Wikströmin, Sigrid af Forsellesin ja Felix Nylundin luomuksia ja uraa hautamuistomuistomerkkien tekijöinä.Memoria on viehättävä retki muistojen, muistettavien ja muistomerkkien maahan. Svenska litteratursällskapet i Finland julkaisee teoksen ruotsiksi.

Begravningsplatser och gravvårdar är en betydelsefull del av vårt kulturarv. Monumentala minnesstenar, olika änglafigurer och andra symboler berättar om sin tids syn på sorg och minneskultur. Boken behandlar skulpturkonsten på de lutherska begravningsplatserna i Finland under slutet av 1800-talet och början av 1900-talet. Genom att analysera motiv och bildspråk inom gravvårdskulturen visar Liisa Lindgren hur synen på minne och sorg förändras över tid. Skulpturkonsten och monumenten på begravningsplatserna blev ett viktigt arbetsområde för många bildhuggare som Walter Runeberg, Robert Stigell, Ville Vallgren, Emil Wikström, Sigrid af Forselles och Felix Nylund.