Maarit Leskelä-Kärki

Miten äitiys on sidottu aikansa ehtoihin ja mitä tapahtuu naiselle, joka rikkoo näitä kuvia? Minna Krohn (1841–1917) oli opettaja ja Helsingin ensimmäisen suomalaisen tyttökoulun johtaja, Julius Krohnin puoliso sekä kolme lapsen äitipuoli ja kahden, Aino Kallaksen ja Aune Krohnin, äiti. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän kamppaili horjuvan mielenterveytensä kanssa. Vaikka Krohn kouluttautui ulkomailla ja yleni johtotehtäviin, ei hänen elämänsä ollut ”menestystarina”. Hänestä on jäänyt elämään kuva masentuneena, sänkyyn sidottuna äitinä. Hänen omat vähäiset kirjalliset dokumenttinsa päättyvät vuoteen 1908. Kirjailijatyttäret kuitenkin kirjoittivat äidistään. Millaisena he hänet näkivät? Miten kipeä ja monimutkainen suhde vaikutti heidän elämäänsä ja tuotantoonsa? Kun Minna Krohn nostetaan historiasta esiin kokonaisena ihmisenä, hänen elämäntarinansa saa uusia sävyjä. Teos syventyy Krohnin elämään sekä äitien ja tytärten välisten suhteiden kulttuurihistoriaan 1800-luvun ja 1900-luvun alun Suomessa. Maarit Leskelä-Kärki on kulttuurihistorioitsija, yliopistonlehtori ja tietokirjailija, joka on erikoistunut naisten historiaan sekä kirjoittamisen kulttuurihistoriaan.

”Man blir annorlunda och man får nya tankar när man lever lite längre ensam med havet och sig själv.” Tove Jansson var en mångsidig konstnär och författare. I hennes liv hade havet en alldeles speciell betydelse. Det var en symbol och metafor för konstnärskapet, egentligen för hela livet. Naturen och kulturen i skärgården inspirerade Toves konst, som i dag kan ses som en del av det finländska maritima kulturarvet. I hennes texter och bilder är gränsen mellan människan och den omgivande naturen transparent, nästan obefintlig. I denna miljöbiografiska bok om Tove Jansson undersöker Otto Latva och Maarit Leskelä-Kärki hennes liv utifrån havet, den marina miljön och skärgårdens kulturhistoria under 1900-talet. Boken för läsaren till de somriga landskapen i Pellinge i Borgå skärgård som ligger i östra Finska viken, där Tove tillbringande större delen av sina somrar från barndomen till livets höst. Författarna vandrar i Tove Janssons fotspår och gör nedslag på olika platser i Pellinge skärgård. Familjen Janssons sommarliv var i hög grad sammanflätat med skärgårdsgemenskapen på Pellinge, inte minst relationen till familjen Gustafsson sträcker sig över flera generationer. För Tove var hennes gömställen och olika byggprojekt i den karga havsnaturen något som formade relationen till havet. I mitten av 1960-talet hittade hon en egen och bestående plats på det sista skäret innan det öppna havet kommer emot i Finska viken, ön Klovharun. Havet, skärgårdens väderlek, djuren och växterna är återkommande teman i Tove Janssons verk. Havet är inte närvarande enbart i de välkända muminböckerna, utan även i hennes noveller, självbiografiska texter och artiklar som skrivits av och om henne. Författarna har använt sig av ett omfattande källmaterial och boken är rikt illustrerad med fotografier.

På det yttersta skäret i Borgå skärgård fann hon en egen plats. Havet var ständigt närvarande hos Tove Jansson. Skärgårdskulturen, djuren, vädret, hennes gömställen och byggprojekt, allt lever i hennes texter och bilder. Ges ut i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland.

Meri ja Tove -kirjassa tarkastellaan Tove Janssonia - taidemaalaria, kirjailijaa, kuvittajaa, piirtäjää ja sarjakuvataiteilijaa - merellisen linssin läpi. Kirjailijat Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki kuljettavat lukijaa itäisen Suomenlahden Suur-Pellingin saariston kesäisissä maisemissa Tove Janssonin lapsuudesta vanhuuteen. Saariston luonto ja kulttuuri inspiroivat Janssonin taidetta ja hänen teoksensa ovat nykyään tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja merellistä kulttuuriperintöä. Meri on tärkeä elementti koko kansan rakastamissa muumikirjoissa, mutta myös Janssonin novelleissa, omaelämäkerrallisissa teksteissä ja hänestä kirjoitetuissa sekä hänen kirjoittamissaan artikkeleissa. Meri ja Tove -teoksessa Janssonin elämää käsitellään ympäristöelämäkertana - taiteilijan elämän kautta tarkastellaan 1900-luvun merellisyyden ja saariston kulttuurihistoriaa. Janssonista ovat kirjoittaneet lähinnä kirjallisuuden ja taiteen tutkijat, mutta harvemmin, jos koskaan, historioitsijat. Dokumentaarisen aineiston ohella keskiössä ovat myös Janssoneihin liittyvät tarinat ja muistot, joita on kertynyt vuosikymmenten varrella. Yksi kirjan keskeisistä teemoista on selvittää, mitä tapahtuu, kun pieneen yhteisöön ja saaristoluontoon saapuu ulkopuolisia, jotka tuovat mukanaan taiteen ja kulttuurin.

Helmi Krohnin runsaasti kuvitettu elämäkerta avaa näkymän suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Krohnien kulttuuriperheen vanhin tytär oli monipuolinen kirjailija, toimittaja, kääntäjä, lastenkirjallisuuden pioneeri ja neljän lapsen äiti. Avioliitto poliitikko ja kielitieteilijä Eemil Nestor Setälän kanssa täyttyi yhteisestä työnteosta ja ison perheen kasvattamisesta, mutta päättyi avioeroon 1913. Helmi elätti itsensä ja perheensä uurastamalla ”Sillä työnilo, sehän on suurinta maailmassa.”Vilkkaan kirjallisen elämän keskiössä eläneen Krohnin elämää viitoittivat kansainvälisyys ja matkustushalu sekä palava into oppia uutta. Hän oli edelläkävijä kirjallisella urallaan ja toi elämäkerroissaan esiin naisten historiaa.Helmi Krohnin elämää leimasi henkinen etsintä, joka huipentui vuonna 1928 Lontoossa. Hän osallistui spiritualistien kokoontumiseen ja tunsi löytäneensä kotiin. Krohn omisti elämänsä viimeiset neljä vuosikymmentä henkiselle vakaumukselleen ja vakiinnutti spiritualistisen maailmankuvan aseman Suomessa.”Ja kuinka usein minä siunaan kohtaloa, joka on ollut niin suopea ja hyvä minulle. Sillä kyllä minulla on äärettömän rikas elämä.”

Toisten elämät kertoo siitä, miksi ja miten kerromme toisten elämistä. Elämäkerta on keino muistaa ihmisen inhimillistä olemisen tapaa, niin suhteessa itseen kuin muihin ihmisiin ja ympäristöön. Samalla se liittyy yhteiskunnan laajempiin rakenteisiin ja esimerkiksi kansallisen historian rakentamiseen. Elämäkerran kirjoittamisessa on siis kyse myös vallasta. Kenellä on oikeus kirjoittaa toisen elämästä ja keiden elämästäylipäätään kirjoitetaan? Keitä me muistamme ja ketkä jäävät unohduksiin?Teoksessa tarkastellaan elämäkertaa kirjoittamisen lajina ja muotona sekä erilaisia kerronnan keinoja elokuvasta romaaneihin ja teatteriin. Kirjassa keskitytään unohdettujen naisten elämäkertakirjoittamisenhistoriaan Suomessa varhaisista 1800-luvun pioneereista myöhempiin merkittäviin vaikuttajiin kuten Tyyni Tuulio.Maarit Leskelä-Kärki on naisten kirjoittamisen kulttuurihistoriaan ja elämäkertatutkimukseen perehtynyt kulttuurihistorian dosentti. Hän toimii yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja on kirjoittanut muunmuassa teokset Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä (SKS 2006) sekä yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa Aino Kallas - tulkintoja elämästä ja tuotannosta (Avain - BTJ, 2009) ja Kirjeetja historiantutkimus (SKS 2011).