Maija Kajanto

Itkettävä ja naurattava romaani kasvavista pyykkivuorista, työelämän suhmuroinneista, toisen aikuisen kaipuusta ja äitiryhmän riemastuttavasta vertaishuumorista. ”Mä en jaksa enää projektipäälliköidä kaikkien elämää, omaani, Annin, työpaikan ja sunkin vielä kaupan tekijäisiksi. Jossain menee tämänkin projektipäällikön sietokyky.”Kun elämä heittää tielle pari yllätyskäännettä, Titta Jokisalo huomaa pyörittävänsä yksin arkea, johon kuuluvat vanha rintamamiestalo, yksivuotias ikiliikkuja ja inspiroiva työ järjestökentällä. Kodin, työpaikan ja päiväkodin välillä juokseminen nostattaa stressikertoimia ja kasvattaa silmäpusseja. Samalla töissä rakentuu kuvio, joka koettelee Titan moraalin rajoja.Mitä kaikkea voi katsoa läpi sormien vain siksi, että on lopulta päässyt unelmiensa työhön? Voiko ruuhkavuosista saada joskus vuosilomaa, ja onko lastenvaatteiden myyminen nettikirppiksellä mahdollista, jos ei halua tulla lopullisesti hulluksi? Kun toinen aikuinen ihminen haluaisi taas osaksi Titan arkea, on aika todeta, että elämä menee väistämättä eteenpäin - välillä jopa parempaan suuntaan.Kuin tilauksesta on jatko-osa erinomaisen vastaanoton saaneille teoksille Mittoja ja tilaustöitä (2019) ja Itsepä tilasit (2020). Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi kirjat tarjoavat katsauksen 2020-luvun vanhemmuuteen, joka monelle ruuhkavuosissa kahlaajalle tarkoittaa kokopäivätyötä palkkatyön rinnalle.Maija Kajanto on taustaltaan toimittaja ja sisältömarkkinoinnin ammattilainen, joka halusi lap-sena aina tulla kirjailijaksi. Hänen ajatuksiaan löytyy myös osoitteesta: sorimaoonkotiai-ti.blogspot.com

Itsepä tilasit on riemastuttavan tarkkanäköinen romaani työelämän kiemuroista ja äitiyden vaatimuksista sekä itsenäisyyden ja itsepäisyyden hiuksenhienosta erosta.Kun yrityskauppa osuu kohdalle, Titta Jokisalon pesti viestintäpäällikkönä mukavan pienessä yrityksessä vaihtuu työmuurahaisen rooliin isossa konsernissa. Äkkiä työssä tärkeintä tuntuu olevan työajanseurantaohjelman käyttö ja raportointi sisäisiin järjestelmiin. Avokonttorin näkymättömiin seiniin on myös mahdollista törmätä pää edellä yhä uudestaan. Sitten käy ilmi, että sitkeä flunssa on yhdeksän kuukautta kestävää laatua, ja Titan henkilökohtainen kovalevy alkaa hiljalleen täyttyä.Pystyykö kukaan sopeutumaan työpaikkaan, jonka viikkopalaverissa kaskaiden siritys täyttää korvat aina, kun aletaan keskustella Trellosta? Entä onko mahdollista olla uppoamatta nenänpäätään myöten vauvakuplaan, vaikka onkin raskaana? Mitä oman rintamamiestalon varjoissa häälyy? Kun elämässä asiat tapahtuvat hallitsemattomalla paineella, on projektipäällikönkin opittava hyväksymään, että kaikesta ei aina tarvitse selvitä yksin. Itsepä tilasit on erinomaisen vastaanoton saaneen Mittoja ja tilaustöitä -teoksen (2019) jatko-osa. Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi Kajanto kartoittaa kirjassaan myös 2020-luvun äitiyttä, jonka vaatimukset koettelevat monen työssäkäyvän jaksamista.

Maija Kajannon esikoisromaani tarjoaa viihdyttävän kattauksen markkinointiviestinnän kiemuroita, downshiftausta ja unelmien ja painajaisten remonttiprojektia. Huumorin ja romantiikan alta löytyy myös tummempia sävyjä: huomioita tämän päivän työelämästä, jonka jatkuvasti kasvavien paineiden keskellä yhä useampi uupuu.Mainostoimiston projektipäällikkö Titta Jokisalo on jatkuvasti noin kaksi viikkoa myöhässä omasta elämästään. Töissä päälle painavat deadlinet, muistin laidalla odottavat äiti ja ystävät, joiden tapaamiselle ei koskaan ole aikaa. Mutta kun suvun rintamamiestalo uhkaa lahota käsiin, Titta päättää toimia.Mitä tapahtuu, kun stressaantunut projektipäällikkö yrittää projektipäälliköidä myös oman elämänsä? Entä kannattaako ottaa hoidettavakseen remontti, kun ei ihan oikeasti tiedä, mikä on silikonipistooli? Kun raamikas sähkömieskin vielä paljastuu ihan muuksi kuin pienyrittäjäksi, on aika todeta, että kaikkia oman elämän projekteja ei voi mitata eikä järjestää Excel-taulukkoon. Maija Kajanto on taustaltaan toimittaja ja sisältömarkkinoinnin ammattilainen, joka halusi lapsena aina tulla kirjailijaksi. Ensimmäinen käsikirjoitusversio syntyi, kun Kajanto oli pitkällä sairaslomalla murtuneen nilkan takia. Nilkan leikkauskohta on nykyään hyvä säätutka, ja käsikirjoituskin muokkau-tui julkaisukuntoon vajaassa seitsemässä vuodessa.