Maija Kurikka

Kirjan runot liittyv t l heisten ihmisten kuolemaan ja j ljelle j neen omaisen tuntemaan suruun, kaipaukseen, ik v n ja hyv ksymisen kautta toipumiseen. Runot on jaoteltu nelj n osaan. Ensimm isess osassa k yd n l pi rakastetun menett misest syntyvi tunteita. Toisessa osassa vied n oma is viimeiseen lepoon. Kolmas osa sis lt pieni ajatuksia ja muistov rssyj l heisen, yst v n tai lapsen menetyksest . Viimeisess osassa el m ja kuolema ovat k sikk in s rkyneen kanssa, ei ole toista tiet , on ment v yht matkaa ja hyv ksytt v kuolema osana el m .

Millaista el m oli Suomessa 1950- ja -60-luvuilla syrj isell , pienell maalaiskyl ll , mist matkaa l himp n kirkonkyl n kertyi parikymment kilometri , kyl koululle nelj , l himp n kaupunkiin l hes sata. S hk j ei ollut, juoksevasta vedest saati viem r innist puhumattakaan. Asunnot l mmitettiin puilla ja ruoka laitettiin puilla l mpi v ll hellalla tai leivinuunissa. Valaistuksen antoivat ljylamput. Hevonen oli korvaamaton apu maa- ja mets t iss , kun konevoimaa ei viel ollut tai varallisuus ei riitt nyt niiden hankintaan. Kaupasta, mik sijaitsi kyl koulun l heisyydess , haettiin vain niit tarveaineita, mit kotitila ei tarjonnut. Kauppaan l hdett ess kirjoitettiin puutoslistalle yleens kahvi, sokeri, suola ja joskus p tk tankomakkaraa, savottaan l htij lle ev spalasten p lle. Kirja on kertomus pienen tyt n kasvutarinasta, viisilapsisen perheen esikoisena, edell kerrotussa elinymp rist ss .