Markku Kailaheimo

Filosofiseen praktiikkaan paneutuva kirja ohjaa kohtaamaan filosofin esimerkiksi kahvilassa, koulussa, vankilassa, puistossa ja kirjastossa.

Esseekokoelmassa poimitaan Ciceron kirjeistä muutamia henkilöitä erikoistarkasteluun - kuten huikentelevainen juristi Trebatius, joka aiheutti Cicerolle harmaita hiuksia. Lisäksi selvitetään kirjeiden päiväysten perusteella erään Ciceron enneunen ajankohtaa ja tutkitaan Brutuksen vaimon Porcian itsemurhaa. Myös runoilija-Ciceroon tutustutaan. Esseiden lomaan Kailaheimo on sirotellut kirjeitä Cicerolle, joiden tarkoituksena on rikkoa tavanomainen esseekokoelman rakenne ja tuoda mukaan autofiktion elementtejä. Näin esseet ja kirjeet täydentävät toisiaan muodostaen preesensissä olevan kuvauksen myös kirjoitusprosessista. Ciceron kirjeiden suomentaminen on ollut kulttuuritapaus ja saanut paljon huomiota. Suomentaja Veli-Matti Rissanen, joka on alusta saakka kuulunut Kailaheimon ”avustajiin” on nyt erityisesti mukana ja antanut hänen käyttöönsä vielä julkaisemattomia Ciceron kirjeitä. Rissanen on myös esilukenut käsikirjoituksen ennen sen lähettämistä kustantajalle.

Contra Augustinum pro Hippocrate on eräänlainen epäajankohtainen pamflettipuheenvuoro ajankohtaiseen aiheeseen. Raamatun syntyhistoria ja sen tekstimuutokset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Varhaisten kirkkoisien raamatuntulkinnat ja vastakirjoitukset (contra) harhaoppisia vastaan ovat edeltävinä puheenvuoroina mielenkiintoinen peili tähän nykykeskusteluun. Contra Augustinum -osiossa tarkastellaan Augustinuksen armo- ja ennaltamääräytymisoppien ristiriitaa. Kun Jumala armahtaa ja paaduttaa kenet tahtoo, miksi Augustinus kuitenkin kehottaa pelastuksen vuoksi kilvoittelemaan? Eikö myös Uuden testamentin pelastussuunnitelma Golgata-spektaakkeleineen ole turha? Nuori Augustinus piti astrologiaa pätevänä ennustusmuotona mutta myöhemmin lyttäsi sen hölynpölyksi. Itse hän kuitenkin tuntuu jopa tietävän millaisen ruumiin keskenmenossa kuolleet sikiöt saavat ylösnousemuksessa.Pro Hippocrate -osiossa tarkastellaan sekä Augustinuksen Kristus-lääkäri vertauksen osuvuutta että inkarnaation problematiikkaa. Pelastussuunnitelman edellytys näyttää olevan, että Jeesuksen on tultava ihmiseksi ja että hänen verensä on oltava ns. samaa veriryhmää kuin ihmisten. Konsultoiko Jumala tässä Hippokrateen ”samanlainen parantaa samanlaisen” -periaatetta?Kailaheimo on aiemmin kirjoittanut neljä teosta stoalaisuudesta ja tässä pamfletissakin heitä vielä vilahtelee. Kokoelman esseet ovatkin filosofista ihmettelyä teologisiin kysymyksiin.

Filosofi Athenodoros vuokrasi tarkoituksella kummitustalon, Caesarin murhaaja Brutus jatkoi valitsemallaan tiellä haamun ennustuksesta piittaamatta ja puhuja Tubero kattoi juhlapöydän vaatimattomilla saviastioilla. Kailaheimon uudessa kirjassaan esittelemien vähemmän tunnettujen stoalaisten elämäntarinat pyrkivät osoittamaan, että he noudattivat koulukuntansa oppeja myös elämässään. Elämänmakuisissa tarinoissa ei jätetä juuri yhtäkään kiveä kääntämättä. Tällä tavoin lukijalle myös paljastuu antiikin kirjoittajien omat asenteet kuvauksissaan, aina riippuen siitä onko kirjoittaja itse stoalainen vai ei. ”Brutuksen haamunäyistä”-essee täydentää Kailaheimon Brutuksesta Stoalaisesseitä -teoksen kuvaa tästä hyvinkin kiistellystä antiikin henkilöhahmosta. Markku Kailaheimo on kontiolahtelainen kirjailija ja filosofian harrastaja ja perehtynyt parinkymmenen vuoden ajan erityisesti stoalaisuuteen.