Markku Paasonen

Suurenmoinen huviretki on armoton matka halki maailmanhistorian, kertomus turkulaisesta teologian opiskelijasta ja runoelma ihmiskunnan viimeisistä hetkistä.Omaelämäkerrallinen sekoittuu historialliseen, rujo kauniiseen, tavanomainen tarunomaiseen ja suomen kieli kielten baabeliin villissä puheen vyöryssä, elämän mittaisessa virkkeessä, jota vanhus suoltaa koiralle maakuopan pohjalla.Vanhuksen puheista käy ilmi, että hän on opiskellut Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa, saarnannut varusmiehille Jumalan sanaa Turun saariston tykistölinnakkeilla, palvellut CIA:ssa Berliinin muurin murruttua, taistellut Thermopylain solassa ja matkustanut Saksanmaalla kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin.Matkan aikana yksilön rajat hälvenevät ja etualalle nousee kieli: ajasta, paikasta ja identiteetistä toiseen virtaava, syvästi inhimillinen ääni, joka kantaa monenlaista elämän rojua ja jolle mikään auringon alla ei ole vierasta.Suurenmoinen huviretki vie lukijansa runouden ja proosan harvaan kuljetulle rajavyöhykkeelle. Se karttaa vakiintuneita luokitteluja, hyödyntää suvereenisti runon ja romaanin keinoja ja rakentaa niistä oman kirjallisuudenlajinsa.

Rikospaikka on talousmetsään sijoittuva proosarunosarja, jossa poliisi pingottaa muovinauhaa varvikkoon ja runon puhuja osoittautuu milloin niityksi, milloin kahdeksi nuoreksi rakastavaiseksi tai mättäille sironneiksi ruumiin kappaleiksi. On tapahtunut rikos, mutta mikä rikos se on? Pääomaan on kajottu - tai jonkun omaan päähän. Todellinen rikos on kuitenkin jotain paljon perustavampaa kuin mikään yksittäinen tapahtuma, sillä se on suurempi kuin ihmiskunta. Ilmestyskirja on Raamatun jaemuotoa noudattava moniääninen näkyjen vyöry, jossa uskonnolliset, myyttiset ja poliittiset aiheet sekoittuvat populaarikulttuurin kuviin sekä kirjallisiin ja historiallisiin fragmentteihin. Aurinko on alkanut mädäntyä, ihmiset pakenevat elohopeapatsaan tieltä pois ja neljälläsadalla kanavalla kaikuu puhe nimeltä Kansakunnan tila. Kaikesta tästä syntyy raivokas ja profeetallinen kuva maailmasta.

Paavali menee palasiksi Jerusalemissa, eväsretki muuttuu taideluennoksi, kemikaalit valuvat niin ympäristöön kuin elimistöönkin ja kirjailija lähestyy kollegaansa lievässä luomisentuskassa.Kaikki on tuhoutunut on mestariteos. Sen häpeilemättömän moninaiset tekstit elävät rytmistä, laulusta ja toiston lukemattomista variaatioista - milloin elämä on saamatonta laahustamista, milloin kieli yskii ja pettää ratkaisevassa kohdassa. Ja vaikea sanoja ja maailmaa on Markku Paasosen tekstissä toisistaan erottaakaan; myös luonnon tuhoutuminen on väkevästi sidoksissa kieleemme.Paasosen rekisterien, muunnelmien ja ajattelun laajuus on hämmästyttävää. Kaikki on tuhoutunut kyseenalaistaa niin sanat, kvarkit kuin taiteenkin, ja juuri siksi se on niin toiveikas teos. Tuhon, hajoamisen ja vajoamisen takaa loistaa uudenlaisen kielen, siis, maailman, kajo.

Unelma kielen läpinäkyvyydestä ihmisten - ja miksei koneidenkin - välillä elää ehkä väkevämpänä kuin koskaan. Mikä onkaan luontevampi ajatus kuin se, että sanat vastaavat asioita, olipa kyseessä sitten romaani tai tilinpäätös?Voisiko olla jotain muuta? Kielen hiljainen, materiaalinen ulottuvuus, joka ei kiirehdi merkitsemään mitään vaan puhuu meille rytmissään, soinnissaan, kitkassaan ja sakeudessaan. Olemmeko kadottaneet sen?Markku Paasonen avaa historian ja itsensä kautta tätä kielen outoa aluetta mutta myös kirjoittajan vaikenemista - hetkeä, jolloin käy selväksi, että sanat ovat luotaantyöntäviä, kauheita ja merkityksettömiä juuri silloin, kun ne vain ja ainoastaan merkitsevät.Lykätty salamurha on kirjailijan kaunis ja vahva puheenvuoro kielen ja kirjallisuuden välineellistymistä vastaan. Se avaa korvat ulottuvuudelle, joka on koko ajan läsnä mutta vaatii silti herkkää taistelua puolestaan.Markku Paasonen (s. 1967) on julkaissut muun muassa romaanit Suurenmoinen huviretki (2019) ja Pienet kalat syövät suuria kaloja (2014). Hänen proosarunotrilogiansa ensimmäinen osa Tulevassa maailmassa (2010) palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla.