Marko Mannila

20 sissitarinaa vihollisten linjojen takaa. Kaukopartiomiehet saavuttivat mainetta sotien aina rohkeudellaan, kekseliäisyydellään ja kylmähermoisuudellaan.

Talvisodassa suomalaiset kehittivät mottitaktiikan huippuunsa, Kirja kertoo tarinat 25 talvisodan motista, jotka saarrettiin ja monet niistä kypsytettiin sekä tuhottiin.

Suomen armeijan erikoisjoukot, kaukopartiomiehet, saavuttivat mainetta sotien aikana rohkeudellaan, kekseliäisyydellään ja kylmähermoisuudellaan. Partioiden näkyvinä tuloksina olivat palavat autokolonnat, suolle tuhotut neuvostojoukot tai penkereillä kyljellään makaavat junat. Ehkä tärkeimpinä partioiden tuomisina olivat tiedustelutiedot, joista paljastuivat vihollisen asemat tai hyökkäyksen valmistelut. Puna-armeija näki paljon vaivaa kaukopartiomiesten tuhoamiseksi. Sisseillä oli kolme keinoa välttää kiinnijääminen: kokemus, valppaus ja Suomen edistyksellinen radiotiedustelu, joka yleensä tiesi, missä vihollinen liikkui. Tämä kirja kertoo 20 tositarinaa kaukopartioretkistä, joita johtivat korkein kunniamerkein palkitut partiomiehet kuten peloton Lauri Törni, junansuistaja Jorma Hämäläinen ja Uhtuan sissipäällikkö Heikki Nykänen. Sisukkain oli alikersantti Väinö Väänänen, joka halvaantuneena lähti rämpimään 40 kilometrin metsätaivalta kohti omia linjoja.

Suomen sotilaista ehkä parhaita olivat kaukopartiomiehet, jotka viettivät viikkokausia vihollisen selustassa tiedustelemassa vihollisen aikeita, sieppaamassa vankeja ja suistamassa junia raiteilta.Partiomiesten täytyi olla niin hyväkuntoisia, että takaa-ajajat putosivat perästä, niin kylmähermoisia, että takaa-ajajat saattoivat kävellä metrin päästä ohi, ja niin kestäviä, että pärjäsivät monta päivää pelkillä metsän antimilla.Vihollinen panosti paljon kaukopartioiden toiminnan estämiseen, mutta sai harvoin heitä kiinni. Suomalaiset sissitoiminnan mestarit osasivat sulautua suomalaiseen luontoon, kadota metsään tai heinikkoon, tai lymytä kuopassa aivan etsijöiden jalkojen juuressa.Kirjassa on 22 tositarinaa kuuluisista sisseistä, kuten Lauri Törnistä, Viljo Suokkaasta ja Heikki Nykäsestä. Mukana on myös radisti Muisto Lassila, joka lähetti niin hyvän viestin Karjalan kannakselta 1944, ettei Päämaja sitä uskonut. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava journalisti.

Suomessa on sadan vuoden aikana tullut ilmi suuri määrä vakoilutapauksia. Vakoojien motiivit ovat liittyneet usein joko ideologiaan, rahaan tai rakkauteen.Vakoojat paljastuivat yleensä varomattomuuden takia. Sodan aikana moni desantti jäi kiinni pienten yksityiskohtien kuten ulkomaisten tulitikkujen tai vääränlaisten takinnappien vuoksi.Sodan jälkeen monia vakoojia pidätettiin, kun suojelupoliisi havaitsi heidän seurustelevan tiiviisti vieraan valtion edustajien kanssa.Jotkut vakoojat paljastuivat tuttaviensa tai työkaveriensa ansiosta. Eräässä tapauksessa ainoa todiste oli syytetyn tunnustus.Tässä kirjassa on 18 suomalaista tositarinaa laittoman tiedustelun salaisesta maailmasta. Kirjan on kirjoittanut historiaa harrastava journalisti Marko Mannila.

Talvi- ja jatkosodissa syntyi uskomattomia sankaritarinoita. Suomalaiset olivat usein alivoimaisia ja heikosti aseistettuja, joten Suomen armeijan täytyi luottaa sotilaidensa urheuteen ja kekseliäisyyteen. Hurjapäinen everstiluutnantti Aaro Pajari pystyi johtamaan alivoimaiset joukkonsa hyökkäykseen ja tuhoamaan vihollispataljoonan kylmänä talviyönä. Suomalaiset lentäjät pudottivat uudempia ja nopeampia venäläisiä lentokoneita taidolla ja oveluudella. Jatkosodassa eversti Kai Savonjousi johti Sinisen prikaatin hyökkäykseen Krivillä vahvasti linnoitettuja venäläisiä joukkoja vastaan. Ei olekaan ihme, että viholliset pelkäsivät suomalaisia taistelijoita. Tämän kirjan tarinat kertovat sankarillisia tarinoita suomalaisista.Sodan kaoottisissa olosuhteissa syntyi usein myös tapauksia, joiden syy tai lopputulos jäi epäselväksi. Saksalaisten jättämä aarre katosi, laiva upposi ilman syytä Suomenlahdella tai Marskin ritari ampui alas aseveljen lentokoneen. Kirja kertoo tarinoita, joita peittää edelleen salaperäisyyden varjo.Kirjassa on 22 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Punaiset vallassa pienessä hämäläiskunnassaVuoden 1918 alussa vallankumousaate levisi Etelä- Hämeessä ja ulottui pian Renkoon. Punaiset nousivat valtaan ja monet valkoiset piiloutuivat metsiin. Paikallisten enemmistö ei tunnustanut kumpaakaan aatetta ja pyrki elämään kuten ennenkin. Sillä erotuksella, että he oppivat pian piilottamaan viljaa ja välttelemään punakaartin kutsuntoja.Kirjassa on paljon aikaisemmin julkaisematonta aineistoa, kuten ns. murhaviikonlopun taustat ja seuraukset. Punaisten pelätyn Oiva Virtasen (syntyään August Oiwa) johtama Hämeenlinnan tiedusteluosasto käski kahta suutarinsälliä, Kustaa Roosia ja Valfrid Nuutista murhaamaan monta renkolaista. Rauhan tultua valkoiset ampuivat suutarimestari Otto Niemistön, Roosin ja Nuutisen työnantajan. Oliko se kosto Roosin ja Nuutisen tekemistä murhista?Kirja perustuu ainutlaatuiseen haastatteluaineistoon, jonka Renko-seura keräsi vuosina 1976-82. Haastatteluissa kolmekymmentä renkolaista muistelee kokemuksiaan ja tuntemuksiaan poikkeuksellisena keväänä 1918. Haastattelut avaavat ainutlaatuisen näkymän tuon ajan ajatusmaailmaan, joka vaihtelee innostuksesta kiihkoon, vihaan ja kostoon. Kirjan sisältöä täydentävät Rengon vallankumousoikeuden ja valtiorikosoikeuksien dokumentit.

Talvi- ja jatkosodassa syntyi uskomattomia sankaritarinoita maalla, merellä ja ilmassa. Tarinoihin tarvittiin suomalaisten sotilaiden rohkeutta, sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Suomalaiset hyökkäsivät odottamattomalta suunnalta ja saivat puristettua vihollisen mottiin. Kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana suomalaiset tuhosivat venäläisten panssareita nopeammin kuin niitä ehdittiin rakentaa. Ilmataistelujen lopputulos oli usein se, että kaikki viholliskoneet putosivat, eikä suomalaisille tullut naarmuakaan. Merellä suomalaiset puskivat vihollista, jollei tykkituli tehonnut. Sodan kaoottisessa ilmapiirissä syntyi myös erikoisia tapauksia, joita ei pystytty heti selittämään. Viipurissa räjähteli oudosti ja ilman ennakkovaroitusta sekä talvi- että jatkosodassa. Kirjassa on 20 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Talvi- ja jatkosodassa syntyi uskomattomia sankaritarinoita maalla, merellä ja ilmassa. Tarinoihin tarvittiin suomalaisten sotilaiden rohkeutta, sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Suomalaiset hyökkäsivät odottamattomalta suunnalta ja saivat puristettua vihollisen mottiin. Kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana suomalaiset tuhosivat venäläisten panssareita nopeammin kuin niitä ehdittiin rakentaa. Ilmataistelujen lopputulos oli usein se, että kaikki viholliskoneet putosivat, eikä suomalaisille tullut naarmuakaan. Merellä suomalaiset puskivat vihollista, jollei tykkituli tehonnut. Sodan kaoottisessa ilmapiirissä syntyi myös erikoisia tapauksia, joita ei pystytty heti selittämään. Viipurissa räjähteli oudosti ja ilman ennakkovaroitusta sekä talvi- että jatkosodassa. Kirjassa on 20 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.