Markus Leikola

Ajankohtainen romaani ihmiskunnan suurista pyrkimyksistä ja olemassaolon hauraasta kauneudesta.Kaksi naista kahdella rannalla, välissään vesi, jota ihminen ei hallitse.On 1940-luvun loppu, jolloin syntyy kaksi Kiinaa: se, joka on rakentanut muurin turvaksi maarajan takaa tulevia uhkia vastaan ja se, jolla on vain ympäröivä meri turvanaan. Mutta kun ihminen muuttaa luontoa, vesi ei enää käyttäydy kuten aiemmin, sillä ilmastokriisi ja luontokato ovat jo liian pitkällä.Markus Leikolan romaanitrilogian päättävä Kun vedet liikkuvat sijoittuu Kiinan kohtalonhetkiin: aiemmat teokset Uuden maailman katu ja Teidän edestänne annettu näyttivät, kuinka teknologian, joukkotiedotuksen, elokuvan, kirjoittamisen ja kulttuurin evoluutio sekä viime kädessä koko luomakunnan kehitys ovat johtaneet tähän päivään. Nyt kaikki kehitys nivoutuu yhteen avaten näkymän muutaman vuoden päähän, jolloin maailman suurin maa viettää juhlavuottaan - yrittäen hallita sekä ihmisten että luonnon voimia yhtä aikaa.Trilogian aiempien, kiitettyjen osien tapaan Kun vedet liikkuvat yhdistää valtavan määrän tarkkaa taustatyötä vetävään kerrontaan.Markus Leikola (s. 1960) on helsinkiläinen kirjailija ja kolumnisti, joka on julkaissut niin tietokirjoja, runokokoelmia, novelleja kuin näytelmiäkin. Suurimittaisissa romaaneissaan hän tarkastelee kansainvälistä poliittista historiaa maagisen realismin keinoin. Aikaisempia suurromaaneja ovat Uuden maailman katu (2016) sekä Teidän edestänne annettu (2020).

"Lumet ovat sulaneet Euroopan keväästä, mutta kun ne ensi talvena palaavat, ne satavat hautojen ylle."Sodan ja rauhan kronikka esittelee Ukrainan, Venäjän sekä konfliktin vuosisataiset taustat ja yllätyskäänteet. Oivaltavassa esseeteoksessaan Markus Leikola kietoo yhteen sotatoimet, diplomatian, kulttuurin, talouden ja viestinnän.Kirjailija-toimittaja Markus Leikola teki ensimmäisen matkansa Moskovaan ja Kiovaan tasan 40 vuotta sitten. Hänet on palkittu Itä-Euroopan raportoinnistaan valtion tiedonjulkistuspalkinnolla ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla. Lisäksi Leikola on kirjoittanut useamman näytelmän Kremlin uskomattomista käänteistä."Jollei asioita merkitä ylös silloin, kun ne tapahtuvat, tiedämme vielä vähemmän, ja mitä vähemmän tiedämme, sitä vähemmän ymmärrämme, silloinkin kun ymmärtäminen näyttää pelkästään tavattoman vaikealta.Niin se näyttää minustakin, mutta silti täytyy yrittää.Joten jos asiat näyttävät siltä, että ne ovat menneet mutkalle, niin tämän kirjan tarkoitus on enemmänkin valaista niitä mutkia esseihtimisen keinoin kuin yrittää oikaista mutkia suoriksi. Essee on siitä kätevä kirjallisen ilmaisun tapa, että sen kantasana on ranskan essayer, yrittää."

Huima kertomus simpanssina ylösnousseesta Jeesuksesta maustettuna ihmiskunnan historian, mikrobiologian ja lääketieteen yksityiskohdilla.Luonnon tasapaino on jo perusteellisesti horjunut ja eniten sitä on horjuttanut ihminen ottaessaan käyttöön antibiootit, joilla tapetaan triljoonia bakteereja joka sekunti. Ihmiskunnan historia niin kuin sitä ei vielä koskaan ole kerrottu: kuinka rikoimme sopimuksen muun luomakunnan kanssa ja mitä Jumalaakin mahtavammat bakteerit siitä tykkäsivät.Markus Leikolan eeppinen saaga alkaa siitä, kun Jeesus havahtuu ristillä epäilemään, että hänen isänsä onkin voinut erehtyä oman kuvansa luodessaan - ja jos kuva onkin 99-prosenttisesti ihmisen kaltainen simpanssi, olisi noloa uhrautua väärän lajin puolesta.Isät ja pojat, äidit ja tyttäret voivat matkata halki keskiajan, viktoriaanisen Lontoon, Auschwitzin kauhujen, Afrikan, Israelin ja Iranin eli maan ääriin asti ja takaisin etsimään viisautta ja totuutta, mutta rakkauden ja armon voi löytää vain sydän toisesta sydämestä. Ja sen tähden jännitys siitä, tuhoutuuko vai pelastuuko ihmiskunta, säilyy loppumetreille asti huikeassa seikkailussa kulttuurin, kielen ja biologisen evoluution syövereihin.Luonnon tasapaino on jo perusteellisesti horjunut ja eniten sitä on horjuttanut ihminen ottaessaan käyttöön antibiootit, joilla tapetaan triljoonia bakteereja joka sekunti. Tästä taas bakteerit, jotka ovat olleet maapallolla miljardeja vuosia ihmistä pitempään, eivät pidä: omasta mielestään bakteerit ovat luoneet ihmisen ja ihmisen tehtävä on palvelijan tavoin kantaa bakteerit suussa ja suolistossa eri puolille maapalloa.Perimmiltään Markus Leikolan pitelemättömässä romaanissa on kysymys vakavasta asiasta: ihmisen vastuusta omista teoistaan.Markus Leikola (s. 1960) on helsinkiläinen kirjailija ja kolumnisti, joka on julkaissut niin tietokirjoja, runokokoelmia, novelleja kuin näytelmiäkin. Suurimittaisissa romaaneissaan hän tarkastelee kansainvälistä poliittista historiaa maagisen realismin keinoin. Markus Leikolan esikoisromaani Uuden maailman katu (WSOY, 2016) oli arvostelu- ja myyntimenestys.

Helsinkiläiset sisarukset Erik ja Hedvig, sisäsuomalaiset Unto ja Matti sekä Helsinkiin muuttanut Aliina aikuistuvat sisällissodan jaloissa omalla tavallaan. Sota näyttäytyy veljessotana, joka repii perheitä hajalle, mutta myös terrorin mielivaltaisuutena ja kodittoman ylipäällikön pähkäilynä valintatilanteissa.Sodan vaiheet ovat sattuman pelikenttää.Vuosi ei ole ohi, ennen kuin itsenäisyyden julistanut Svinhufvud on vaihdettu ja venäläisten tilalle tulleet saksalaiset aseveljet poistuneet jouluksi. Sodan haavat pysyvät auki, vaikka taistelut ovat tauonneet. Niillä, joiden elämä jatkuu, joutuvat veljeys, sisaruus ja vanhemmuus koetukselle kertatoisensa jälkeen.Riipaiseva ja armahtavista selityksistä riisuttu Sakean veren vuosi on Markus Leikolan toinen romaani. Samaan aikakauteen sijoittuva musiikkidraama Murhenäytelmä 1918 saa kantaesityksensä Musiikkiteatteri Kapsäkissä huhtikuussa 2018.

Suuri ja mahtava kertoo Neuvostoliiton ja Venäjän historian lokakuun vallankumouksesta tähän päivään musiikkisatiirin keinoin. Alussa on toivo paremmasta tulevaisuudesta, jota toivotaan myös lopussa. Mikä on muuttunut siinä välissä – ihminenkö? Mikään ei ole niin pravdaa, etteikö sen takaa pilkottaisi toinenkin todellisuus.Henkilöitä ovat historian sankarit ja konnat, kuten Lenin, Trotski, Stalin, Gagarin, Gorbatshov, Jeltsin ja Putin. Sitovina elementteinä ovat Moskovaan haikailevat tshehovilaiset kolme sisarta. Näytelmän keskeisen tukirangan muodostaa musiikki, joka koostuu suomalaisille tutuista ja tunnistettavista ikivihreistä venäläis- ja neuvostosävelmistä. Vuosikymmenet vierivät hulvattomasta surkuhupaisan kautta traagiseen ja takaisin.Näytelmän kantaesitys oli 15.10.2015 Musiikkiteatteri Kapsäkissä www.kapsakki.fi.

Pallomaapallo sisältää jalkapallon MM-kisojen 2014 inspiroimia haikuja. "Jalkapallo on loputon insipiraation lähde vuorovaikutusverkostoineen ja ihmissuhdemerineen, suunnitelmien ja sattuman summa, strategiaa, taktiikkaa ja Jumalan sormea jonka keskellä on pyöreä pallo, jonka ympärille kokoontuu kerran neljässä vuodessa tämä yhteinen pallo.Yksitoista pelaajaa tai seitsemäntoista tavua. Kaikkien on pelattava saumattomasti yhteen. (...) Peli voi muuttua, peli voi tulla uudeksi, pelissä on jälkipeli, mutta se on aina peli. Peli on leikki.Ainoa mikä on varmaa on , että pallolla kaikki liittyy luontoon, tuottaa yllätyksen ennen loppua, on 4-3-4, 5-7-5, ja varmaa on vielä,että pallo on aina pyöreä."

Sata runoa. Saata välähdystä perheväkivallasta. Joka mustelmalla on oma tarinansa, eikä sadas syntynyt ilman edeltävää yhdeksääkymmentäyhdeksää. Nämä sata runoa muodostavat Markus Leikolan neljännen runokokoelman.

Jos eläin olisi runo, mikä runo se olisi? Tämä kirja jatkaa eläinkirjojen perinnettä ja esittelee noin sata maapallolla tällä hetkellä elävästä yhdeksästä miljoonasta eläinlajista, joista suurinta osaa ei edes tunneta. Kuten luontokin on monimuotoinen, rakentuu Pieni eläinkirjakin biodiversiteetin periaatteelle - evoluutio yksikirjaimisista runoista proosakatkelmiin, iskelmätekstien geneettistä muuntelua ja sanakoodisekvenssejä unohtamatta tuo lukijan näkösälle koko joukon ihmeellistä luontoa syntymässä, kuolemassa ja siinä välissä syömässä, poistamassa kuona-aineita ja onnellisimmillaan jatkamassa sukua. Ja koska meillä on kohdistaa eläinkuntaan vain ihmisen katse, pomppaa tuo katse peilin tavoin takaisin, kun Leikola kehottaa viime kädessä meitä kädellisiä: ecce homo.

Massamurhaaja ja äärioikeistolainen poliittinen aktivisti Anders Behring Breivik tappoi 77 ihmistä Norjassa 22.7.2011. Tiedonhalumme, halumme ymmärtää, rakentaa selitys ei tunne loppua eikä äärtä, vaan on kyltymätön. Tiedotusvälineet ovat kaivaneet terroristin ja psykopaatin taustoista kaiken mahdollisen esiin ja jäljittäneet hänen elämänsä askeleet. Runoelma Juoksen kierrän saaren alkaa siitä, mihin faktat päättyvät. Laulu yhden ihmisen pään sisästä, yksi laulu siitä, mitä tälle meidän elämällemme pitäisi tehdä. Kauhea ja kaunis, tosi ja epätosi. - Mikä on se puhe, joka jää, kun vihapuheesta otetaan pois viha?

Merkit ovat merkityksiä ja Nokkasiili herää henkiin, kun merkit saavat uusia merkityksiä. Markus Leikola ja Saara Soisalo luovat kokonaisen persoonan minimalistisin vedoin typografia palettinaan. On ehkä ajan kuva, että Nokkasiili puhkesi elämään tekijöidensä Facebook-kirjeenvaihtona ilman isompia päämääriä. Teos ei ole aforistiikkaa, ei runoutta, ei myöskään ensyklopedia, ei elämäkerta eikä kunnollista lastenkirjallisuuttakaan - tosin myös lapsille ehdottoman sallittu.