Matti Hoviseppä

Ewa -romaanissa käsitellään viehättävän puolattaren ja suomalaisen toimittajan intohimoista, vaikeaa, sitkeästi jatkunutta, polveilevaa rakkaussuhdetta. Kirjassa ihmetellään yhteiskunnissa pahenevaa välinpitämättömyyttä syrjäytyneistä ihmisistä, pienten sortamista ja rikkaiden ylimielistä rosoisuutta. Tarkastelussa ovat myös katolisessa kirkossa esiintyvä vallanhalu, silmiinpistävä ulkokultaisuus ja kaksinaismoralismi, jonka kansa kuolemanpelossaan hyväksyy. Lisäksi polttopisteessä on suomalainen elämänmeno korkeimmalla poliittisella areenalla, köyhien, nuhjuisten lähiöiden murtuneet ihmispolot, jotka poliitikot ovat jättäneet kulmapubeihin - oman onnensa varaan.

Valtaosa tämän kirjan runoista on syntynyt Varsovassa: monenlaisissa kahviloissa ja erityisesti Irish pubin baaritiskillä. Joskus uusi ajatus on ottanut niskalenkin hölkkäämisen tai tennisottelun jälkeen suun siemaillessa hien tasoittavaa olutta. Joidenkin lyyristen luritusten idut ovat peräisin 1990-luvun Itä-Helsingistä, Kontulan kivimuurien katveesta ja kansankuppiloista.Runoissa pohditaan rakkauden olemusta ja ihmissuhteiden merkillisyyksiä, pyllistetään tulevaisuudelle sekä helähdetään avaruudessa tulikasvoisena aurinkona. Kirjassa ei unohdeta myöskään kommunistin kopisevia kenkiä, eikä hameenhelman pituutta tai sikarien vohkintaa linnanjuhlissa.Kirjassa erotetaan myös hiljaisuuden ensimmäinen askel, joka lohduttaa miehen surua, kun rakas ei enää rakasta. Eikä piispantalo ole mikään turha asuinpaikka. Osataanhan siellä muun muassa Jeesus ulkoa.

Matti Hovisepän kahdeksannessa kirjassa ja ensimmäisessä romaanissa, Isi, pyritään valottamaan sitä, kuinka lähelle puunrunkoa omena voikaan pudota.Tekijä käsittelee isän ja pojan sekä henkistä että psyykkistä samankaltaisuutta.Se välähtelee säännöllisen epäsäännöllisesti kummankin isättömän pojan elämäntaipaleen lähes kaikissa mutkissa

Sana on sana. Varsovassa vapaana toimittajana työskentelevä Matti Hoviseppä on tässä seitsemännessä teoksessaan, kolmannessa aforismikokoelmassaan miettinyt työvälineenä sanan olemusta ja koonnut ajatuksensa kansien väliin. Mitä kaikkea neljästä kirjaimesta ja yhdestä lyhyestä sanasta löytyykään!Sana vie innostuessaan sanat alta...

"Näen nuhruisessa vessanpeilissä miehen hikiset, soveliaan nenän ja korkean otsan hallitsemat kalpeat kasvot. Niissä väreilevät kauhu, itseinho ja pelko, joista heijastuu myös sadistisen riemullista iloa."Peilin mies, Eberhard, on entinen katolinen pappi. Hän on joutunut korkean hengenmiehen taklaamaksi, eronnut papinvirastaan ja elää juopotellen siltojen alle. "Jumalani, Jumalani, ole hyvä ja vastaa minulle heti. En minä sinua tahallani pettänyt, vaan siihen oli ratkaisevia, merkittäviä syitä..." Jumala ei kuitenkaan vastaa, ja niin Eberhard rohkaistuu raottamaan kiemuraista elämäntarinaansa kirjan kertojalle, joka käyttää itsestään nimeä Antero. Tarinan keskiössä väreilee katolisen kirkon selibaatti, joka tuomitsee niin sanotun väärin rakastamisen. Antero asennoituu elämään kuin ulkopuolinen tarkkailija. Silti hän ymmärtää Eberhardin tilanteen. Mutta onko mitään enää tehtävissä?

Näitä aforismeja on rustattu muistiin lautasliinoihin ja paperilappuihin kapakoiden baaritiskeillä, tenniskentillä ja juoksulenkeillä vuosina 2009-2012. Valtaosa mietelmistä on päätynyt tähän kirjaan sellaisenaan. Jokainen päähän pälkähtänyt uusi ajatus on tuonut mukanaan orgasmin kaltaisen mielentilan. Kirjoitin oheisen aforismin erottuamme naisystäväni kanssa. "Elämme aikaa, jolloin valheellinenkin rakkaus hyväksytään, kunhan se on aitoa."

Matti Hoviseppä on terävä sivaltaja: niin suomalainen kuin puolalainenkin tekopyhyys ja kaksinaismoralismi saavat taas ansaitsemiaan iskuja Varsovassa asuvan toimittajan toisessa runokokoelmassa, viidennessä kirjassa. Uskonto saa taas osansa, mutta myös raavaan miehen herkempi puoli paljastuu.

Kahden hetekan nainen koostuu novelleista, joiden tapahtumapaikkoina ovat Varsova sekä lama-suomalainen Helsinki ja Takakorpi. Matti Hoviseppä asuu Varsovassa, jonka hän tuntee sosialismin ajan maitobaareista entisen presidentin lukaaliin. Puolankielinen puhe kääntyy suomeksi niin että hätkähdyttävästi lukija luulee kauhovansa rasvaista soppaa Varsovan hämärillä kujilla paikallisten huonoryhtisten, laastarinenien ja kahden hetekan naisten kanssa. Välillä meno äityy melko railakkaaksi; seksi, vodka ja uskonto kietoutuvat toisiinsa niin puheissa kuin teoissakin. Suomalaisen lähiökivijalan kuppiloissa nostellaan oluttuoppeja samoissa merkeissä filosofoinnin lomassa.Matti Hovisepällä on uutistoimittajana ollut onni tutustua kahden maan kansalaisiin, joiden arjen elämää uutisten takana hän kuvaa näissä fiktiivisissä novelleissaan tarkasti ja terävästi.