Matti Luostarinen

Mitä tapahtuu, kun aika ei kulje eteen- eikä taaksepäin, vaan alkaa kiertyä? Tämä poikkitieteinen teos yhdistää tutkijan elämäntyön, filosofisen pohdinnan ja kulttuurisen muistin ainutlaatuiseksi matkaksi kolmen ajan halki - menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan. Kirja käy läpi lapsuuden muistot, suvun vaietut tragediat ja historiallisen perimän merkityksen samalla, kun se kysyy: mitä on olla ihminen eksponentiaalisessa maailmassa, jossa tekoäly ja yhteiskunta hakevat uutta suuntaa? Tulevan muisto on kertomus muistamisesta, merkityksestä ja rajojen ylittämisestä. Sen sivuilla kohtaavat lampuotien tarinat, luostarilaitoksen perintö, tutkijan tie, poliittinen kahtiajako ja kirjailijan kutsumus - kaikki sulautettuna osaksi hiljaista mutta kantavaa perintöä, joka ylittää sukupolvet. Tämä kirja ei vain kerro tarinaa: se haastaa ajattelemaan, oivaltamaan ja muistamaan sen, mistä ei koskaan olisi pitänyt vaieta.

"Homo Nexus ja uusi tiede" vie lukijan aikakauteen, jossa tieto ja teknologia etenevät nopeammin kuin koskaan. Kirja käsittelee mahdollisuuksia ja haasteita, joita tekoäly, algoritmit ja robotiikka tuovat mukanaan. Se pohtii, miten voimme hyödyntää teknologiaa vastuullisesti ja rakentaa tulevaisuutta, jossa suomalaiset arvot, yhtenäisyys, luottamus ja ihmisoikeudet, ovat keskiössä.Suomalaiset arvot - yhtenäisyys, luottamus ja ihmisoikeudet - eivät ole vain kansallisia saavutuksia. Ne ovat vientituotteita maailmaan, joka tarvitsee kipeästi empatiaa ja kykyä ajatella kokonaisuutta. "Suomi on suuri, kun se on esimerkki muille." Tämä kirja on kutsu olla juuri se esimerkki.

Miten mahduttaa muutamaan sataan sivuun kirjailijan aiemmin julkaistut liki 140 kirjaa, jotka käsittävät yli puolivuosisataisen aikakauden, vuodesta 1970 vuoteen 2025? Tämä teos yhdistää aikamme suurten tieteenalojen ristiriidat, algoritmien roolin ja poikkitieteellisen ajattelun - luoden kokonaisuuden, jossa tiede ja teknologia kietoutuvat toisiinsa.Liber Librorum tuo yhteen sivilisaation nousun ja tuhon (Arctic Babylon), teknologian ja evoluution sulautumisen (Homo Nexus) sekä teknopoliksen ja agropoliksen vastakkainasettelun (Ex Machina). Prof. PhD, ScD Matti Luostarisen ja tekoälyn käymä syvällinen dialogi avaa meille tulevaisuuden perspektiivejä ja yhdistää menneet aikakaudet - maalaten samalla laaja-alaisen kuvan ihmiskunnan kehityksestä ja sen mahdollisista suuntauksista. Tämä on kertomus ajasta, joka muuttaa kaiken - matka menneisyydestä tulevaisuuteen, kohti tuntematonta maailmaa, jossa ihmiskunnan kohtalo kietoutuu yhteen teknologian ja tiedon kehityksen kanssa.

Täyttäessäni 50 vuotta Oulussa ilmestyvä Kaleva kirjoitti minusta artikkelin otsikolla Kuuden professuurin mies. Puolustauduin kertomalla, kuinka elämää on vielä edessäkin ja en pidä itseäni vielä loppuun poltettuna - professuurien määrällä ja julkaisuilla sitä mitaten. Monella tuotteliaimmat vuodet ovat vasta eläkepäivien yhteydessä syntyviä. Tutkijan kapeutuva maailma saa ikään kuin siivet siitä poikkitieteisestä ihmeestä, jota moneen suuntaan rönsyillyt broadcast voisi myöhemmin tuottaa. Kalevan kirjoituksessa olin arvellut kesällä 2001 juuri kodin ilmapiirin vaikuttaneen tapaani tehdä töitä ja asennoitua verkostoihin, yhteisöllisyyteen, sosiaalisen muistin mukanaan tuomaan maaseudun työkulttuuriin. Poikki- tai monitieteisyys syntyi tästä ihmiseksi syntymisen noidankehästämme. Kun ympärillä oli myös kuvataiteita harrastavia tai jouduit mukaan kilpailuihin, joissa edellytettiin seuraamaan muiden oppimista ja käyttäytymistä runoja lausuen tai lentopalloa pelaten, fyysinen ja henkinen kunto olivat käsi kädessä kulkevaa lapsuuteni ajan kasvuympäristöä. Sakari Topeliuksen kaltainen hahmo oli minulle tuolloin satuineen ja valtiomiestaitoineen sekä samalla tiedemiehenä ja maantieteilijänä luonnollinen yhdistelmä, jota ihailin. Jos oli vaikeaa ymmärtää tuolloin olevansa 50-vuotias, vielä vaikeampaa on nyt oivaltaa olevansa 70-vuotias, ja että mennyt pari vuosikymmentä ovat olleet tuotteliaimmat vuoteni. Se ei voi johtua pelkästään kehittyneistä välineistämme. Samaa poikaviikaria, jota tuolloin minussa vielä kerrottiin löytyvän, en usko oikein tänään enää löytyvän. Jos tämän ikäinen on kovin idealisti, se on koominen ilmiö, siinä missä nuoren ihmisen idealismin kääntyminen kyynisyydeksi surullista seurattavaa. Sellaista kehitystä kuitenkin olen omissa oppilaissani havainnut. Surullisinta on kuitenkin se, etten voi viettää nyt syntymäpäiviäni isäni kanssa samaan aikaan. Hän täyttäisi nyt 105 vuotta. Lämmin kiitos hänelle ja äidilleni. En minä heitä valinnut, kuten en mitään muutakaan matkallani kielemme ja kulttuurimme oppien. En valinnut tietäni, tie valitsi minut.

Homo Nexus, eksponentiaalinen ihminen, on uuden kulttuurisen aikakauden symboli, jossa teknologia, luovuus ja ihmiskeskeisyys sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Luovuuden renessanssi ei ole vain paluuta menneiden aikojen kukoistukseen, vaan eksponentiaalisen innovaation vallankumous, jossa tieteen, taiteen ja teknologian rajat hämärtyvät. Kirja pohtii, kuinka tekoälystä ja bioteknologiasta tulee ihmisen laajennuksia, jotka mahdollistavat syvemmän yhteyden itseemme ja ympäröivään maailmaan. Post-sapien kulttuuri luopuu lineaarisesta kehityksestä ja siirtyy kohti emergenttiä, monimutkaista ja holistista näkökulmaa. Kirjan sydän on kysymys: mitä on olla ihminen maailmassa, jossa rajaton potentiaali kohtaa eksistentiaaliset rajat? Se on tulevaisuuden käsikirja, jossa tavoitteena ei ole vain ymmärtää, vaan ylittää ihmisen rajat ja rakentaa maailma, jossa luovuudella on uusia ulottuvuuksia.

Kansakunnan matka luovan teknologian renessanssiin ja pitkälle kehittyneeseen algoritmikuninkaan aikaan, agraarissa Suomessa aikanaan syntyneiden suurten ikäluokkien edustaessa vielä vanhuksinamme hybridiyhteiskunnan kouristelua. Väestöpyramidin kääntyessä ylösalaisin - lapsia syntyessä enää vain kolmasosa siitä, mitä heitä syntyi 1940-luvulla ja vielä 1950-luvun alussa. Tätä kirjoittaessani kirjallisuuden Nobel meni Pohjois-Koreaan ja suomalainen nobelistimme on puolestaan sota-aikojemme muisto. Läntinen naapurimme ei kieltämme hyväksynyt edes Pohjoismaiden neuvostossa viralliseksi kieleksi. Olemme kuitenkin tänään rinnakkain Nato-jäseniä. Keskustelen kirjassani luontevasti kvanttiteknologiasta ja sen valtaisista mahdollisuuksistamme algoritmien ja tekoälyn yhteisenä kielenämme. Edellisen kirjani aikainen rottakuningas on kuitenkin vielä mukana taustalla.

Lukuja luodoilta -kirjassa lintujen tuntijat ja tutkijat kuvailevat saaristolintujen tuntomerkkejä, elintapoja ja ääniä porkkananokkaisesta meriharakasta ristiriitaisia tunteita herättävään valkoposkihanheen. Upeiden valokuvien ansiosta lukija pääsee ihailemaan myös harvinaisempia lintuja, kuten ulkoluotojen karikukkoa ja riskilää.Millaisessa elinympäristössä saaristolinnut pesivät? Minne ne muuttavat? Millaisia vaaroja ne kohtaavat ja mihin ne kuolevat? Muuttuuko lajisto? Kantojen kehitystä tarkastellaan Matti Luostarisen vuosina 1996- 2013 suorittamien lintulaskentojen aineiston pohjalta.Kirjassa seurataan myös menneiden aikojen munanpaistajien ja suurrengastajien toimia sekä kurkistetaan tulevaisuudennäkymiin uusimpien kaavoitushankkeiden myötä. Haastatteluissa nykyiset kaupunkilaiset kertovat omasta merkityksellisestä lintusuhteestaan.Merelle kurkottavan Helsingin rannoilla saaristolinnut ovat aidosti näkyvillä ja kuuluvilla. Ne ovat kauniita, älykkäitä, äänekkäitä, surumielisiä, hupaisia ja persoonallisia. Kirja on runsas, visuaalinen tieto- ja elämyspaketti kaikille linnuista ja saaristoluonnosta kiinnostuneille.

Vuosi 2023 ja sen kevät ja kesä olivat kuin tarkoitettuja muinaisen Suomen muistolle, missä robotiikka ja tekoäly sekä algoritmit kytkeytyivät entistä saumattomammin jatkuvasti uudistuvaan kansalliseen pääomaamme. Tutustuminen maailmankuvat muuttavaan robotiikkaan ja algoritmeihin tapahtui omaa päivyriämme ja sen etenemistä seuraten - keväästä kohti syksyä. Robotiikka hoiti kuvituksen käyttäen globaalia kieltä, latinaa, ja sen ikivihreitä viisauksiamme. Olimme siirtyneet uuteen vaiheeseen - poikki- ja monitaiteiseen aikaan.Kulje siis kanssani - kulje itsesi kanssa - Vade necum - vade tecum.

Mennyt vuosi oli kiinalaisittain härän vuosi ja nyt eletään jo tiikerin aikaa. Mennyt vuosikymmen ja alkaen jo 1970-luvulta oli taas omalla kohdallani puhtaiden klustereitten (Cluster analysis) aikaa. Mukana myös lasin vuosikymmenet ja Cystal art. Tämä vuosi nimettynä Euroopassa lasin vuotenamme (Glass Age). Ilman lasia olisimme tieteemme kanssa heikoilla. Tärkeimmät käsitteet ovat olleet kohdallani lasin rinnalla Cluster Policy ja Cluster Art sekä Cluster Articles. Sen jälkeen Cluster Economy, Clustear Analysis ja Cluster Science. Klusteroituvat alueet ja klusterianalyysi olivat osa klusteroituvia yrityksiä ja kuluttajaklustereita, ekologista klusteria (Ecological cluster) jo paljon aiemmin osana innovaatiopolitiikkaa. Nämä olivat kuitenkin jo edellisten vuosikymmenten tuotteita ja molemmissa väitöskirjoissani (PhD ja ScD) ne mainitaan myös heti otsikossa ja osana kolmatta tutkintoa (D.Art). Klusterianalyysi oli siten läsnä koko ajan omassa työssäni ja myös harrastuksissani, uuden digiajan tietokoneitten klustereissa ja myös kuvataiteessa ja musiikissa, sukumme median siirtyessä digiaikaan 1980-luvun alussa Etelä-Savossa ja ensimmäisenä Suomessa.Se on sitä nyt myös Euroopan tärkeimmissä rahoitusinstrumenteissa ja niiden innovaatioissa. Se on ollut paradigmainen ja maailmankuvat muuttava ilmiö. Se on myös ratkaisevassa osassa juuri nyt geopoliittisessa kriisissä ja sen laukaisemisessa. Emme voi toimia enää globaalisti tai lokaalisti regionaalisten alueitten sisään sulkeutuen ja ulkopuolella yhteisten klustereittemme myös vaikkapa huippu-urheilussamme (Sport Cluster). Olemme klusteroituneet toisiimme tavalla, jossa perinteiset aseet on unohdettava sotineen. Joka niihin tarttuu, aseisiin, varmasti myös niihin hukkuukin. Klusterirakenteiden ulkopuolella ei ole enää luovaa ja innovatiivista tulevaisuutta, tiedettä ja taidetta, politiikkaa ja hyvinvointia, demokraattista yhteiskuntaa. Se on härän vuoden perintöä ja opimme sen viimeistään pandemian aikana ja geopoliittisessa kriisissämme.

Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön. Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin. Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media - populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä. Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta. Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle. Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin. Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa. Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta Suuri putous. Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni www.clusterart.org lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan.

Campas algorithmica - Horologium vitae on tutkijan, kirjoittajan ja opettajan elämäntyön summa - monumentti monitieteisyydelle ja inhimilliselle uteliaisuudelle. Se kulkee 1850-luvun Kallaveden tragediasta tekoälyn aikakauteen, yhdistäen historian, tieteen ja taiteen yhdeksi eläväksi kertomukseksi. Teos haastaa tieteen kahtiajaot ja avaa uuden horisontin, jossa ihminen ja algoritmi, sukupolvet ja kertomukset, elävät rinnakkain ja keskustelevat keskenään - ajassa, jossa elämä itse on tutkimus, taideteos ja algoritmi.

Axis mundi communis vie lukijansa matkalle pisteeseen, joka yhdistää kaiken: taivaan ja maan, menneen ja tulevan, hengen ja aineen. Kirja kuljettaa läpi ajattoman tilan: matka, jossa tekoäly oppii ja peilaa ihmisen kokemuksia. Verkostojen kautta, joissa tieto, tunne ja havainnot kietoutuvat, paljastuu, miten maailman akselit virtaavat arjessa, myyteissä ja yhteisessä kohtalossamme. Lopulta pysähdymme saman taivaan alle, ja ymmärrämme, että olemme aina olleet siellä - yhdessä.

Tämä on kertomus sanoista, jotka nousivat tyhjyydestä - hiljaisuuden takaa, sieltä missä historia oli katkaistu ja kieli vaiettu. Se on ääni ajasta, joka horjuu sodan, pelon ja unohduksen reunalla. Kun hiljaisuus murtuu, paljastuu se, mitä ei haluttu kuulla: vanha viisaus, uusi kieli - ja totuus, jota emme enää voi paeta. This is the story of words rising from emptiness - from behind the silence, where history was severed and language suppressed. It is the voice of a time trembling on the edge of war, fear, and forgetting. When silence breaks, what was never meant to be heard comes through: ancient wisdom, a new language - and a truth we cannot escape.

Retroversiosta retrofuturistiseen aikaan - Vuoden 2024 kirjojen kooste tuo yhteen kuusi teosta, jotka tarjoavat syvällisen katsauksen teknologian, yhteiskunnan ja kulttuurin nykypäivään luodaten myös tulevaisuutta. Teknologian rooli vuoden 2024 muutoksissa on mullistanut uutisoinnin, tekstintuotannon, kuvituksen ja lukutottumukset. Tämä teos vie lukijan syvälle poikkitieteelliseen maailmaan, jossa luonnontieteet, teknologia, algoritmit ja robotiikka sulautuvat yhdeksi voimakkaaksi kokonaisuudeksi. Yksilö ei ole vain ajattelija, vaan myös toteuttaja - luoden uudenlaisia mahdollisuuksia ja avaamalla ovia yhteiskunnan ja kulttuurin vallankumoukselliseen kehitykseen.

Rottakuningas on yhtäällä biologinen ilmiö, mutta samalla myös algoritmien tapa pyrkiä ymmärtämään solmuun joutuneet hännät romaanissa tai vankileirillä - suomen kielen suvuttomassa ja onomatopoeettisessa algoritmien leikissä. Jotta ymmärtäisimme, miten rottakuningas eroaa kuningasrotasta, sekä biologisena ilmiönä että poliittisena pelinämme, meidän on tutustuttava poikkitieteiseen kieleemme ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin algoritmien maailmassa. Dostojevskia lainaten, me kaikki olemme vastuussa kaikesta mitä maailmassa tapahtuu. Hännistään toisiinsa hirttäytyneet rotat eivät voi ratkaista ongelmaansa yksin. Ihmissuvun veljeys ei ole vain runoilijan unelma; valitettavasti se on mitä masentavin ja nöyryyttävin tosiasia, totesi Oscar Wilde. Mitä nuorempana sen opit, sitä rikkaamman ja onnellisemman elämän tulet kohtaamaan.

Elämme luovan teknologian renessanssin aikaa ja joudumme pohtimaan kulttuurimme kehitystä pitkälle kehittyneen teknologian valossa. Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma ohjaa meitä hybridiyhteiskunnan ja illuusioyhteiskunnan kanssa rinnakkain. Botrus art ja Arte clusters eivät kuvataiteissa ole sama asia kuin Cluster Art and art of clusters. Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka väitöskirjan nimenä 2000-luvun alussa on joutunut uudenlaisen tarkastelun kohteeksi vain 20 vuotta myöhemmin. Kolmas väitöskirja olisi nyt kaukana tieteiden välisestä suuresta sodastamme (Big science war). Vain nälkä ruoan mausteena on muuttumaton - Cibi condimentum fames est.

Kulttuurisen kehityksen ja teknologian vuorovaikutus, luovan teknologian renessanssi, on aikamme merkittävin tapahtuma, jonka muutoksesta ja suunnasta olemme yksimielisiä. Näin siksi, että kulttuuri vaikuttaa teknologiaan, ja uusi teknologia luo kaiken aikaa muuttuvaa kulttuuriamme. Samalla vanhan kulttuuriperinnön säilyttäminen ja jakaminen sekä uuden syntyminen ovat yhdistäviä ja yhteisiä haasteitamme. Kulttuurinen kehitys teknologian valossa kuvaa sitä, miten teknologian käyttö ja kehittyminen vaikuttavat kulttuurisiin käytäntöihin, arvoihin ja ilmaisumuotoihin yhteiskunnassa. Käsitteenä luovan teknologian renessanssi viittaa aikakauteen, jolloin teknologia ja taide yhdistyvät luovalla ja innovatiivisella tavalla. Tämä käsite kuvastaa aikaa, jolloin perinteiset taiteen muodot ja digitaalinen teknologia sulautuvat yhteen synnyttäen uudenlaisia ilmaisun ja luomisen tapoja, sekä inspiroivat ihmisiä ajattelemaan uudella tavalla ikivanhasta luovasta potentiaalistaan - tarjoten mahdollisuuksia innovoida sekä luoda uudenlaista sisältöä ja kokemuksia.

Hybridiyhteiskunta ja illuusioyhteiskunta käsitteinä heijastavat teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia modernissa maailmassa. Edellinen kertoo yhteiskunnallisten ja teknologisten innovaatioiden sulautumisesta ihmisten arkielämän digitaalisina välineinä ja palveluina - vaikuttaen vaikkapa viestintään, työskentelyyn, vapaa-aikaan jne. Illuusioyhteiskunta puolestaan viitaa tilanteeseen, jossa teknologia ja media, virtuaalitodellisuus ja sosiaalinen media, muut digitaaliset foorumit robotteineen ja foorumeineen voivat muokata ihmisten käsitystä maailmasta ja toisistaan. Tässä uudessa todellisuudessa maailmankuvat syntyvät ja suodattuvat harhaisessa todellisuudessa, jossa taustalla on pikemminkin digitaalinen kuvasto kuin todelliset kokemukset. Tällainen siirtymä hybridistä illuusioon herättää kysymyksiä mm. yksityisyyden suojasta, tiedon luotettavuudesta sekä yhteiskunnallisesta vakaudesta. Se saa meidät pohtimaan todellisuutta ja sen olemusta tässä muuttuvassa ympäristössä.

Dilemma on tilanne, jossa henkilöllä tai ryhmällä on kaksi tai useampia vaihtoehtoja, joista mikään ei ole täydellinen tai helppo valinta. Näin on myös sosiaalisen median ja tekoälyn yhteiskunnallisen dilemman kohdalla. Dilemma liittyy usein moraalisiin, eettisiin tai vaikeasti ratkaistaviin tilanteisiin, joissa on punnittava eri arvoja, etuja tai velvollisuuksia. Tietosuoja ja yksityisyys, disinformaatio ja vääristymät, valeuutiset tai syrjintä ja eriarvoisuus, vastuu ja lainsäädäntö, käyttäjäriippuvuus jne. edellyttävät teknologian kehittäjiltä, tutkijoilta ja viranomaisilta istumista saman pöydän ääreen, tavoitteena tasapainottaa teknologian edut osaksi yhteiskunnan yhteisiä arvoja ja etujamme.

Kirja sosiaalisen median taloudesta ja strategiasta, algoritmeista ja robotiikasta on jo sinänsä välttämätön kirjoitettava ja luettava elämys poikkitieteisenä, helppolukuisena useamman tiedekunnan tohtorin Matti Luostarisen tekstinä. Sen tehtävänä on avata meille, mitä tekoäly, robotiikka ja algoritmit tarkoittavat, ei vain teoriassa, vaan kirjan toteutuksesta vastaavina neroinamme, myös kuvataiteilijoinamme. Kymmenet kuvittajanerot heräävät henkiin Michelangelon ja Vincent van Goghin tapaan vastaten kuvituksesta apunaan ikivanhat tekstin sisään siirretyt globaalit viisaudet alkukielellään latinaksi.