Merja Mäkisalo-Ropponen

Kun tutkimme uskontoa, tutkimme ihmistä ja yhteiskuntaa. Kirjoitus hengellisyydestä on tässä kirjassa yleistajuista mutta pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen. Mukana on niin kognitiotieteen, aivotutkimuksen, feministisen uskontofilosofian, valtio-opin kuin kirjallisuustieteenkin näkökulmia. Kirjoittajat tavoittelevat sitä, mitä ihmisessä ja elämässä on laitostuneen uskonnonharjoituksen taustalla, sitä syvempänä. Kirjassa kysytään muun muassa, miten rukous toimii ja miksi se auttaa. Esille tulee myös tietoisuuden vaikea ja kiehtova ongelma.Niin kirjailijat kuin tieteenharjoittajat kritisoivat monesti uskontoja ja kirkkoja. Miten uskonto voi edistää mustavalkoista maailmankuvaa ja lisätä eriarvoisuutta? Miksi kristinusko on usein vallanpitäjän puolella ja konservatiivinen, vaikka Kristuksen oppi ei sellaiseen neuvo? Näitäkin kysymyksiä pohditaan. Mukana on myös monelle uutta naisnäkökulmaa kirkkoon.

Merja Mäkisalo-Ropponen on toiminut niin sairaanhoitajana, opettajana, väitöskirjatutkijana kuin freelance-kouluttajanakin. Kansanedustajaksi hän päätyi sattumalta, jopa hieman vastentahtoisesti, vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Työ imi kuitenkin mukaansa, luottamustoimia kertyi ja Mäkisalo-Ropposesta tuli aktiivinen ja asioihin huolellisesti paneutuva edustaja SDP:n eduskuntaryhmässä. Hänen 12 vuottaan eduskunnassa olivat poliittisesti myrskyisää aikaa, johon kuuluivat niin oikeistopopulismin kärjistyminen, sote-uudistus, koronapandemia kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen Nato-jäsenyyskin. Isojen linjakysymysten ohella Mäkisalo-Ropponen kuvaa kansanedustajan arkista työtä, yhteydenpitoa kansalaisten kanssa sekä toimintaansa järjestöissä ja yhdistyksissä. Hänelle kansanedustajan työ on aidosti yhteisten asioiden hoitamista ja tavallisten ihmisten huolenaiheisiin tarttumista. Mäkisalo-Ropponen puhuu kirjassaan myös sivistyksen ja hyvän keskustelukulttuurin puolesta ja suree eduskunnan salikeskustelujen muuttumista epäasiallisemmiksi. Jopa omassakin puolueessaan häntä harmittaa, miten huonosti toverit joskus kohtelevat toisiaan. Hän nostaa esille myös kansanedustajan työhyvinvoinnin sekä häneen kohdistuneet mediakohut. Kirjassa politiikkaa käsitellään ihmisläheisesti ja helppotajuisesti. Kyse on sinun ja minun, meidän kaikkien elämästä ja tulevaisuudesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon muutokseen liittyy ammattien työorientaation muutos, joka näkyy hoitotyössä erittäin selkeästi. Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria tarjoaa toimijoille muutoksen tueksi muotoja, tapoja ja konkreettisia työkaluja.Kirjassa käsitellään yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen tavoitteita ja hyötyjä erityisesti sosiaali- ja terveystoimen näkökulmasta. Keskeisenä tavoitteena on auttaa ja kannustaa ammattilaisia pohtimaan, miten asiakas/potilas saadaan mukaan yhdessä tekemiseen. Jokaisen teeman yhteyteen on liitetty toiminnallisia tehtäviä, joiden avulla voidaan harjoitella ja syventää aihealueita. Yhdessä tekeminen edellyttää myös itsensä johtamisen taitoja, joten osa tehtävistä on tarkoitettu yksin pohdittavaksi ja itsearvioinnin työkaluiksi.Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria-kirjan ensimmäinen osa keskittyy yhdessä tekemiseen asiakkaan/potilaan kanssa. Toimintatapojen kehittäminen edellyttää hoitoyhteisöissä ajattelutavan ja kulttuurin muutosta ja siksi toinen osa lähestyy työyhteisön yhteisöllisyyttä työntekijöiden näkökulmasta. Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria on suunnattu sosiaali- ja terveysalan toimijoille johtajista ja opettajista potilaita/asiakkaita kohtaaviin työntekijöihin. Se sopii myös oppikirjaksi kaikkeen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen. Kirjan teemoja voi soveltaa myös muille yhteiskunnan sektoreille, sillä yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä tarvitaan kaikkialla.Terveystieteiden tohtori Merja Mäkisalo-Ropponen on toiminut mm. terveydenhuollon opettaja ja työyhteisökouluttajana. Kirja kokoaa tiivistetysti Mäkisalo-Ropposen laajan osaamisen ja työhistorian samojen kansien väliin.