Mika Hietanen

Merkittävä osa tulipaloista saa alkunsa sähköasennuksista tai sähkölaitteista vikaantumisen tai käyttövirheen seurauksena. Lämpökuvauksen avulla näitä paloriskejä on mahdollista huomata ajoissa, ennen kuin vahinkoja tapahtuu. Oikein tehty lämpökuvaus voi paljastaa sähkölaitteiden vikoja tai mahdollisesti jo pitkälle edenneitä vaurioita.Vaikka itse kuvausvälineistö sähkölaitteistoja kuvattaessa on käytännössä samaa kuin rakennusten kuvaamisessa, on sähkölaitteiston erityispiirteet osattava ottaa huomioon. Sen lisäksi, että kuvaajalla on riittävin ominaisuuksin varustettu lämpökamera ja hän tuntee kameransa toiminnot, on osattava soveltaa mm. termodynamiikan lakeja sekä tunnettava sähkölaitteiston lämpenemisen erityispiirteet.Tämä kirja oli ilmestyessään 2017 ensimmäinen sähkölaitteistojen lämpökuvaukseen keskittyvä opas. Vajaan kymmenen vuoden aikana on sähkölaitteistojen lämpökuvaajien ja lämpökuvausten määrä kasvanut moninkertaisesti. Aiheesta on kertynyt runsaasti kokemusperäistä tietoa, jonka perusteella kirja on nyt päivitetty kokonaisuudessaan. Kirjassa esitetään tarvittavaa lämpödynamiikan teoriaa sekä käytännön seikkoja, joita nimenomaan sähkölaitteiston lämpökuvauksessa tulee huomioida. Sähkölaitteiston eri komponenttien lämpenemistä ja niistä aiheutuvia ongelmia käydään läpi sekä annetaan ohjeita hyvän lämpökuvausraportin laatimiseen. Uusina aiheina tähän kirjan uuteen painokseen on lisätty luvut keski- ja suurjännitelaitteistojen sekä aurinkosähköjärjestelmien lämpökuvauksesta. Myös kirjan kuvitusta on uusittu.

Människor är verkligen olika, tänker olika, skriver olika, men känner kanske ofta på samma sätt. Vad vet jag? Trots allt, leve mångfalden. Och i den mångfalden kan man ju också få chansen att möta dem som passar en allra bäst.

Kirjassa esitetään sähkölaitteiston lämpökuvauksessa tarvittavaa lämpödynamiikan teoriaa sekä käytännön seikkoja, joita nimenomaan sähkölaitteiston lämpökuvauksessa tulee huomioida. Kirjassa annetaan ohjeita hyvän lämpökuvausraportin laatimiseen ja tarkastellaan sähkölaitteiston lämpenemistä ja siitä aiheutuvia ongelmia.

Retorik och lärande – hur hänger det ihop? Enligt legenden om Korax och Tisias uppstod retorikämnet ur en önskan att lära sig tala och skriva konstruktivt, eller i alla fall effektivt. Men retorik och lärande kan också uppfattas i vidare mening, innefattande den humanistiska forskningens intresse för människan som samhällsvarelse, i ständig kritisk dialog med sig själv och andra. I boken Retorik och lärande. Kunskap – Bildning – Ansvar ger den retorikskandinaviska forskningsfronten sin syn på frågan, och visar vad som händer inom området just nu. Är retorikutbildning en utbildning till demokratiskt medborgarskap? Hur kan skolan utveckla elevernas tal- och argumentationsförmåga? Vilken roll spelar imitatio för vår förståelse av texter – och för det egna skapandet? Hur kan retoriken hjälpa oss att kritiskt granska samhällsdebatten och få syn på dess underliggande normer och maktstrukturer? I femton bidrag diskuteras detta och mycket mer under de tre rubrikerna kunskap, bildning och ansvar. Retorik och lärande samlar bidrag från den Nordiska konferensen för retorikforskning (NKRF) i Lund hösten 2014. Boken vänder sig till alla med intresse för språk, kommunikation och lärande i bred bemärkelse.

Galatians is a polemical letter which contains a substantial amount of argumentative passages. Paul evidently wanted to persuade by using the best arguments possible to convince his addressees. Using a state-of-the-art method from the discipline of argumentation analysis, Paul's argumentation can be analysed with a precision that standard exegetical methods cannot provide. The pragma-dialectical method developed in Amsterdam facilitates an analysis which is both descriptive and normative. On the one hand, Paul's argumentation can be described, such as the relationship between premisses and conclusions, the structure of the arguments, and features relating to rhetorical strategy. On the other hand, the method makes it possible to evaluate Paul's argumentation against a set of rules for sound reasoning. Fallacies and problematic arguments can be described accurately. The spiritual nature of Paul's matters do not relieve him of rationality, and Paul himself does not argue as if it did. Paul's argumentation is found problematic in several respects. There is a tension in the text: Paul works a great deal to argue his claims while at the same time giving the impression that he merely wants to declare his standpoints and does not want to carry out an argumentation at all. Many of the conclusions are presented as self-evident, even when they are not. Paul's style is far from an ideal model of the resolution of a dispute. Paul relies heavily on an argumentative strategy with maximal use of rhetorical devices. The analysis shows that a contemporary method of argumentation analysis provides tools necessary to adequately describe and understand both individual arguments and the overarching strategy of the argumentation in a Pauline text.

This book offers a reassessment of argumentation in classical rhetoric, foregrounding its rational dimension. Moving beyond introductions, it provides insights from Aristotle, Quintilian, and other ancient thinkers while addressing common misconceptions and offering clarifications that are particularly valuable for the rhetorical critic.Adopting a Scandinavian rhetorical perspective, this book argues that classical rhetoric offers enduring tools for both the analysis and the construction of persuasive argumentation. By bridging theory and practice, it demonstrates how classical rhetoric remains highly relevant, while also naturally integrating with analyses that focus on classical concepts such as ethos, pathos, or style – whether through neo-Aristotelian methods or contemporary approaches rooted in the classical rhetorical tradition. Key concepts are explored in dedicated chapters: the ‘art’ of logos-based argumentation is reassessed; enthymeme and epicheireme structures are examined; and topoi and staseis are discussed in relation to their later developments. A chapter on the centenary of rhetorical criticism traces its evolution from Herbert Wichelns (1925) to today, proposing a new template for the rhetorical critic.This concise yet comprehensive book will interest intermediate and advanced students, as well as scholars of rhetoric, argumentation, persuasion, speech and writing studies, and communication studies.