Mikko Malkavaara

Mitä on seurakunnan nuorisotyö - ja mitä se voisi olla tulevaisuudessa? Kasvu vapauteen tarjoaa ajankohtaisia näkökulmia kirkon nuorisotyön kehityssuunnista. Se onkin ohittamaton teos sekä alalle opiskeleville että ammatissa jo toimiville.Kirjan artikkeleissa lähestytään seurakuntien nuorisotyötä sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti. Punaisena lankana kulkee nuorten osallisuuden ja toimijuuden tukeminen. Millaista on kirkon nuorisotyö, jonka keskiössä ovat toivon näköalat ja nuorten oman äänen vahvistaminen? Miten nuoret kasvavat seurakunnassa oman elämänsä ja myös spiritualiteettinsa subjekteiksi? Miten vakiintuneita rakenteita ja toimintatapoja tulisi muuttaa, jotta tämä toteutuisi?Kirjoittajina ovat Tiina Häkkinen, Mika Ijäs, Helena Kauppila, Mio Kivelä, Jarmo Kokkonen, Mikko Malkavaara, Panu Pihkala, Jouko Porkka, Sami Ritokoski, Anu-Rohima Mylläri, Katri Suhonen, Minna Valtonen ja Katri Vappula.Helena Kauppila on Helsingissä asuva pohjoispohjalainen nuorisotyönohjaaja, pappi ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Diakissa kirkon alan lehtorina ja on Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkijana.

Mitä diakonialla on milloinkin tarkoitettu? Millaisia ovat olleet senkäytännöt, työympäristöt ja todellisuus, jossas e toteutuu? Diakoniasanasto tuli Suomeen eurooppalaisen diakonialiikkeen ja diakonissalaitosten myötä 1850-luvulla. Suomen ensimmäinen diakonissalaitos perustettiin Helsinkiin 1867, ja merkittävä diakoniasta käyty julkinen keskustelu alkoi 1880-luvun viimeisistä vuosista. Tämä teos tarkastelee diakoniaa ja diakonia-sanan käyttöä Suomessa vuosina 1850-1944 , jolloin diakoniaa hallitsi diakonissalaitosten vaalima kutsumusajattelu, diakonissojen itsensä uhraava palvelu. Sen rinnalle nousi yhteiskunnallisempi, sosiaalista vastuuta korostava diakonianäkemys.

Dosentti Mikko Malkavaara tekee selkoa Baltian luterilaisuuden osuudesta luterilaisessa yhteysliikkeessä toisen maailmansodan loppuvaiheista Luterilaisen maailmanliiton 1963 järjestettyyn yleiskokoukseen. Pääpaino on Viron ja Latvian luterilaisissa kirkoissa.Baltian tasavaltojen kokema neuvostomiehitys johti pakolaiskirkkojen perustamiseen ulkomaille. Neuvostotasavalloiksi muuttuneissa kotimaissa kirkot jatkoivat toimintaansa uskonnolle vihamielisen esivallan puristuksessa.Tekijä tarkastelee Baltian kirkkojen sopeutumista toisaalta eurooppalais-amerikkalaiseen "vapaaseen maailmaan", toisaalta kommunistiseen neuvostoyhteiskuntaan. Samalla hän avaa kiinnostavia näköaloja pakolaiskirkkojen ja kotimaankirkkojen välisiin suhteisiin.Tutkimus valaisee myös Luterilaisen maailmanliiton sodanjälkeistä pakolaistyötä ja yhteyksien vähittäistä avautumista Itä-Eurooppaan.