Mikko Vuorenpää

Prosessioikeus on ammattilaisen työväline rikos- ja riita-asian käsittely-, ratkaisu- ja menettelysäännösten soveltamisessa. Alansa arvostettujen asiantuntijoiden kirjoittama teos tarjoaa luotettavan ja jäsennellyn kokonaiskuvan oikeudenalasta sekä tulkintasuosituksia erilaisiin rajankäyntitilanteisiin. Lainsäädännön periaatteet, lakien keskeiset määräykset, käytännön kysymykset sekä ongelmakohtia selventävät oikeustapaukset kommentteineen muodostavat teoksessa kokonaisuuden, joka on suunniteltu toimimaan ensisijaisena oikeuslähteenä kaikille lakimiehille, asianajajille sekä tuomioistuinlaitoksissa työskenteleville.

Prosessioikeuden perusteet on tiivis yleisesitys suomalaisesta prosessioikeudesta. Siinä edetään prosessioikeuden yleisiä oppeja koskevista perusteista oikeudenkäyntimenettelyn yksityiskohtaisempaan tarkasteluun. Teoksessa käsitellään prosessioikeuden keskeiset lähtökohdat ja ne perustekijät, joiden varaan oikeudenkäynnit siviili- ja rikosprosessissa rakennetaan. Lisäksi käsitellään esitutkinta ja syyteharkinta sekä alioikeusmenettely ja muutoksenhaku hovioikeudessa kummassakin prosessilajissa.Lainsäädännöllisesti teos perustuu vuoden 2022 marraskuun loppuun mennessä vahvistettuihin lakeihin.

Kirjassa käsitellään oikeuskäytännössä usein esiintyviä kysymyksiä eli asiantuntijatodistelua, todisteiden hyödyntämiskieltosääntelyä sekä asianomistajan kuulemista todistelutarkoituksessa. Oikeudenkäymiskaaren todistelua säätelevän 17 luvun kokonaisuudistus tuli voimaan 1.1.2016. Vaikka kyseessä olikin kokonaisuudistus, monet todistelua koskevat asiat pysyivät uudistuksen yhteydessä ennallaan. Keskeisiä uudistuksia aiempaan todistelumenettelyyn verraten voidaan katsoa olevan neljä: muutokset asiantuntijatodistelussamuutokset todisteiden hyödyntämiskieltosääntelyssämuutokset asianomistajan kuulemisessa todistelutarkoituksessaanonyymin todistelun omaksuminen Suomeen.Kirjassa näistä käsitellään oikeuskäytännössä usein esiintyviä kysymyksiä eli asiantuntijatodistelua, todisteiden hyödyntämiskieltosääntelyä sekä asianomistajan kuulemista todistelutarkoituksessa. Kirja ei siten ole kokonaisvaltainen esitys oikeudenkäymiskaaren uudistetusta todisteluluvusta, vaan siinä käsitellään valittuja teemoja kommentaariteoksia yksityiskohtaisemmin.

Teoksessa käsitellään asianomistajan asemaa rikosoikeudenkäynnissä. Esillä olevia aiheita ovat mm. asianomistajan oikeus avustajaan ja oikeus ajaa itsenäisesti syytettä. Samoin selvitetään perusteellisesti syyttäjän velvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta.Uudistetussa 2. painoksessa on huomioitu uusin oikeuskäytäntö ja muuttunut lainsäädäntö. Teos on tarpeellinen asianajajille, syyttäjille, tutkintaviranomaisille ja tuomareille.

Yleisistä syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjän pitää huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Siteeratun oikeusohjeen mukaan syyttäjän keskeisimpänä tehtävänä on rikosvastuun toteuttamisesta huolehtiminen. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ole vielä riittävä, vaan esitettäväksi tulee jatkokysymys, missä tarkoituksessa syyttäjän pitäisi tehtäväänsä hoitaa.Tutkimuksessa omaksutun näkemyksen mukaan kysymykseen annettava vastaus perustuu kriminaalipolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sitä, että syyttäjän pitää tehtäviensä hoidossa pyrkiä edistämään rikoslain yleisestävää vaikutusta.Tutkimuksessa syyttäjän mahdollisuudet vastata yleisestävyydestä tiivistyvät sanktiovarmuuden tasosta sekä rikosoikeudellisen järjestelmän hyväksyttävyydestä huolehtimiseen. Tutkimuksen painopiste onkin sen selvittämisessä, minkälaisin keinoin syyttäjä pystyy edistämään näiden kahden tekijän toteutumista. Sanktiovarmuusnäkökohtien kannalta tärkeintä on syyttäjän ja poliisin välinen esitutkintayhteistyö. Tältä osin tarkastelun ytimessä onkin se, millä tavalla syyttäjän pitäisi käyttää toimivaltuuksiaan jutun esitutkintavaiheessa.Rikosoikeudellisen järjestelmän hyväksyttävyydestä huolehtiminen vaatii syyttäjältä etenkin asianosaisten prosessuaalisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista. Käytännössä tämä edellyttää esitutkintaan osallistumista, asianosaisten informoimista heille kuuluvista oikeuksista sekä objektiivisuusperiaatteen noudattamista.Tutkimuksessa näihin kaikkiin syyttäjän työn avainkohtiin perehdytään yksityiskohtaisesti. Teos on selkeä esitys syyttäjän tehtävistä ja tarpeellinen kaikille rikosprosessin eri vaiheissa toimiville henkilöille.