Minna Ronkainen

Maalle paluu. Kyläkauppa. Kaikki uusiksi niin että rytisee!Katja ryhtyy kauppiaaksi lapsuuden kotikylälleen, vaikka kaupunkilainen Jani suunnittelisi hänelle aivan jotain muuta. Kotikonnuilleen palautuu myös avioerostaan toipuva hevibändin nokkamies Marko, ja ruotsinsuomalainen Dimitri, joka on ollut poissa lähes kaksikymmentä vuotta. Tapahtumarikkaan kesän aikana kommunistiksi itseään luuleva elämäntaiteilija Remes rakentaa mailleen kolhoosia. Muut rakentelevat ja rikkovat sitten kuka mitäkin, ja välillä istutaan Osulan baarissa oransseilla muovituoleilla. — Lähe vaan Katja meijän kanssa kokolle, ollaan lapsenvahtina nuille kaksosille jos Opri meinaa antautuu vanhan suolan janotukselle. Katja naurahti Markon sanamuodoille, ja huomasi taas, että viihtyi Markon seurassa, tykkäsi tämän rennosta mutkattomuudesta. Silloin baarin oven avauskello helähti, ja menneisyys astui sisään oikein kertaheitolla, aivan kuin Markon puhe vanhasta suolasta olisi ollut enne. Ovesta tuli pitkä, komea, tumma mies, selvästi romani. Miehen takana oli nainen ja lapsia, mutta Katja näki vain miehen.Dimi.KirjailijastaJoensuulainen Minna Ronkainen on alun perin tempautunut maailmalle yläsavolaisesta pikkukylästä, jossa oli enemmän lypsykarjaa kuin asukkaita, mutta luovuutta ruokkiva aito meininki. Pohjois-Karjalaan hän on päässyt maamme pääkaupungissa sekä Englannissa vietettyjen opinto- ja uravuosien jälkeen. Ronkainen tunnustautuu ylpeästi ikuiseksi maalaiseksi. Kirjailijan mielestä suomalaisen ratsuväen (jos sellainen vielä olisi tai tulisi) paikka olisi ehdottomasti Lappeenrannassa. Aiemmat kirjalliset tuotokset: Ratsuväen vallankumous ja muita kertomuksia (2019), Tulikukon vuosi (2017), 82140 Kiihtelysvaara (2016). Lisäksi hän on savontanut Antoine de Saint-Exupéryn: Ee mikkään kaaheen iso ruununperillinen (2021) ja suomentanut maailman ensimmäisen kirjailijan Enheduannan teoksen Suurisydämisin valtiatar. Runoja jumalatar Inannalle (2021).Kirjailijan saatesanatMaaseutua ei pidä tyhjentää. Emme kaikki halua (enää tai ikinä) turkuihin ja helsinkilöihin, juuriltamme repäistyiksi, oudoilla ovilla ja mailla vierahilla olijoiksi. Ihan oikeasti osa meistä tahtoo vaikkapa Lentiiraan, Hattuvaaraan tai Sukevalle. Kenties kun tarpeeksi pannaan kampoihin kasvottomalle keskittämiselle ja urbaaniin betonikylään tunkemiselle, saadaan pidettyä koko maa asuttuna ja puolustettuna. Ehkä vielä kyläkaupoillakin on tulevaisuus. Siihen pitää uskoa, niin kuin uskoo osuuskaupan pitäjä Katja.

"En pistä ketään häkkiin, kaikkein vähiten itseäni. Ellei kyse ole jostain yhdessä sovitusta tyrmäleikistä, ne ovat asia erikseen, ja niistä eivät käsityölehteä lukevat kunnon tytöt tiedä mitään. Ne luulevat, että BD on joku uusi rintsikoiden välikoko, ja jos niille selittää sen olevan bondage & discipline, ne ymmärtävät pikkuviiveellä, väistävät katseeni ja alkavat puhua remontti-ohjelmista tai ekologisesta puuvillasta."Neljä tarinaa ihmisistä. Jokainen matkalla jonnekin, tai jostakin pois, mutta aina oikeaan suuntaan. Vapauteen orjuuttajasta, Saimaan saareen, Irlannin länsirannikolle, Erikin luo Norjaan, pois kulisseista – ja anteeksiantoon, tasapainoon, omanlaiseen seksuaalisuuteen... tai Ilomantsin Hattuvaaraan.

Rakuunat takaisin Lappeenrantaan! Ratsuväki pitää saada takaisin, pohtii majuri Tolpola. Se on kaunis ja hyvä ajatus, mutta entäpä toteutus?Upseeriston lisäksi uudistuksia tehtailla humputetaan niin yliopistomaailmassa kuin politiikassakin, kaivosteollisuudesta puhumattakaan. Kaikki uudistus ei ole tarpeellista, ja pahimpien vouhottajien kynsistä maailman pelastavat savolaiset, naiset ja eläimet - ja joskus jopa kärpässienet. Kokoelman tarinoita yhdistää toiveikkuus, vaikka välillä meno on varsinaista haparointia. Joensuulainen Minna Ronkainen on alun perin tempautunut maailmalle yläsavolaisesta pikkukylästä, jossa oli enemmän lypsykarjaa kuin asukkaita, mutta luovuutta ruokkiva aito meininki. Pohjois-Karjalaan hän on päässyt maamme pääkaupungissa sekä Englannissa vietettyjen opinto- ja uravuosien jälkeen. Ronkainen tunnustautuu ylpeästi ikuiseksi maalaiseksi. Kirjailijan mielestä suomalaisen ratsuväen (jos sellainen vielä olisi tai tulisi) paikka olisi ehdottomasti Lappeenrannassa. Aiemmat kirjalliset tuotokset: Tulikukon vuosi (2017), 82140 Kiihtelysvaara (2016)

Usko. Toivo. Ihan seko guru.Anne, henkiseltä nimeltään Padevi, palaa intialaisesta ashramista kotimaahan. Itä-Suomessa odottavat rakas sisko, karismaattiseen uskonhuruiluun uponnut äiti ja lahjakkaan pikkuveljen hautakumpu. Anne alkaa tajuta, että hengellisen väkivallan ja huuhaa-meininkiin heittäytymisen kuvio kulkee suvussa, eikä suinkaan ole pelkkää Intianperintöä. Välillä on käytävä turisemassa anglikaanipapin kanssa Espanjassa, puhuttava ääneen ikonille, istuttava terapiassa ja syötävä makkaraa suoraan paketista. Ja koetettava kestää se, että täysipäinen ja mukava mies tahtoo iholle. Mutta suurin niistä on Rakkaus.Minä jäin miettimään Intiaa ja edellistä iltaa. Syyllisyys ei tullut vieläkään, vaan tuli pehmeänpörheä haikeus. Sen jälkeen iski pelko; jokin outo lihallisuuden, aistillisuuden ja miehen kanssa olemiseen liittyvien tunnekuohujen ja läheisyyden pelko. Kaikki kerralla, kuin olisi kaadettu lavallinen kysymyksiä syliin, karjaistu, että tässä tulee vähän pohdittavaa. Että miten meinaat asiasi hoidella, kun tulet luostarin viileydestä yhtäkkiä miehen kuumaan syliin, miten meinaat tähän kaikkeen nyt tottua?Joensuulainen Minna Ronkainen on alun perin tempautunut maailmalle yläsavolaisesta pikkukylästä, jossa oli enemmän lypsykarjaa kuin asukkaita, mutta luovuutta ruokkiva aito meininki. Pohjois-Karjalaan hän on päässyt - omien sanojensa mukaan nimenomaan päässyt - maamme pääkaupungissa sekä Englannissa vietettyjen opinto- ja uravuosien jälkeen.Minna on taideterapeutti, rentoutusohjaaja, entinen tiedottaja ja nykyinen sosionomi-lastentarhanopettaja. Vapaa-ajalla hän tekee taidetta ja lukee tolkuttomasti. Hän vastustaa palvelujen ja liikenneyhteyksien riistämistä niitä tarvitsevilta ja puolustaa ihmisen oikeutta olla sellainen kuin on, ilman muottiin tunkemista, pienestä pitäen.

Elämä. Rakkaus. Suojärviseuran bessodat.Katin piti nuorena päästä Pohjois-Karjalasta mahdollisimman kauas, mutta nyt kutsuu Timo jaKiihtelysvaara. Pariisissa kasvanut Timo Bräysy ei ole ihan perinteinen tapaus, vaikka kääntyykin ikoninurkkaan päin ja vaatii perjantaisin pottuvelliä. Mukana vaaramaisemassa heiluvat Timon taitelijaveli nudistivaimoineen, mielen sairautta poteva hyvä-sydäminen naapuri ja vanhan kyläkoulun ostanut vaihtoehtohoitaja. Katia tämän varhaiskeski-iän kasvukivuissa tukee paras kaveri Pinja, joka puhuu Bonnie Tylerin lauluäänellä ja nauraa kuin neukkutraktorin moottori. Rakkaus ja elämän järjestämä pikku yllätys tuovat Katille menneisyyden käsiteltäväksi oikein kunnolla. Kaikki kuona on turistettava sielusta ulos että se ei sotkisi elämää Timon kanssa, mutta puhdistumisen keskellä on myös valtavasti iloa ja nautintoa.