Nuutti Hiltunen

Nuutti Hiltunen luotaa aforismiteoksessaan Sananvarjoja tarkkanäköisesti muun muassa ajan kulkua, ihmisten välistä yhteyttä ja yksinäisyyttä, ihmisen muistia, havaintoa ja ymmärrystä. Ilmaisu on kuulasta, uusia näköaloja ja yhteyksiä avautuu. ”Edes nykyhetkea ei voi ennustaa.” ”Luopuminen on luopumista vain jos se on vastentahtoista; jos mieluista, se on saamista.” ”Katsoja ja maailma. Kaksi peilia vastakkain, valissa kaartuva jatkuvuus.” ”Kirja joka jaa auki, vaikka sen luettuaan sulkee.”

Mitä yhteistä on huumorilla ja pelolla? Mihin päädyt, kun yrität kiertää ongelman? Minne johtavat oman erinomaisuuden portaat? Miksi pettymyksen sanoittaminen kannattaa?Nuutti Hiltusen aforismit lennättävät lukijansa elämän ihmeellisyyksien ja paradoksien äärelle ja pohtimaan hyvän elämän taitoja."Sanat painavat, ajatus lentää.Jalat ilmassa. Kun kirjoitan, se kantaa."

Uni katsoo minua - aforismejaNäin unta. Se katsoi minua.Koko elämäni on tallessa muistissani, ja lukuisat muut elämät, joita mielikuvitukseni oudolla logiikalla muokkaa. Hereillä ollessa se on kohinaa kaikkien havaintojeni taustalla, mutta joskus pintaan nousee vastaus puuttuvaan kysymykseen, tai kysymys unohtuneeseen vastaukseen, assosiaatio. Seuraavassa hetkessä se on taas poissa, samalla tavalla kuin uni, jonka tietää nähneensä muistamatta sen sisältöä enää. Nämä aforismit ovat syntyneet sisäisessä rakenteessa, joka kiinnostaa minua.Assosiaation lyhyt elämä, unesta juuri tullut. Aforismi on sen orpo lapsi.Lasken unilla vesiä - ajatukseni virtaa. Sen vuoksi olen minä. ”Assosiaation lyhyt elämä, unesta juuri tullut. Aforismi on sen orpo lapsi.” ”Yhä useammat asiat ovat epäselviä. En tiedä olenko vasta alkanut muistaa niitä, vai jo unohtaa.” ”Lasken unilla vesiä - ajatukseni virtaa. Sen vuoksi olen minä.” ”Unessa vastaani tuli susi. Pelkäsin sitä. Kysyin, mistä olet tulossa? Ihmisiä raatelemasta, se vastasi. Minä rakastin sitä.” ”Käsitys itsestä parempana kuin mikään muu maatuu. Häpeästä kasvaa hedelmäpuu.”