Panu Savolainen

Turun hienoimmat talot esittelee satayksi turkulaista rakennusta keskiajalta 2020-luvulle. Turun katukuvaan kätkeytyy kaupungin yli seitsemän vuosisadan historia harmaakiven, tiilen, laastin, puun, betonin ja aivan uusimpien rakennusmateriaalien kertomana. Vaikka Turkua usein parjataan purkuhistoriastaan, kaupungin rakennuskanta on Suomen vanhin.Panu Savolaisen teksti ja Aleks Talven valokuvat nostavat esiin tunnettuja, hieman vähemmän tunnettuja ja yllätyksellisiäkin rakennuksia. Kirjan sivuille mahtuvat monien rakastamat vanhemman arkkitehtuurin kerrostumat, mutta yhtä lailla sodanjälkeinen modernismi ja betonirakentamisen helmet.Panu Savolainen työskentelee Aalto-yliopistossa arkkitehtuurin historian ja restauroinnin professorina. Aleks Talve on kulttuurin ja rakennetun ympäristön parissa toimiva valokuvaaja. Savolaisen ja Talven teos Arkkitehtuurimme vuosituhannet oli vuoden historiateos 2024 ja tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2024.

Turun köyhät kasvot kertoo urbaanista köyhyydestä ja osattomuudesta Turun palon jälkeisinä vuosikymmeninä ja 2000-luvun laman jälkeisenä julkisen sektorin pysyvän niukkuuden ja lapsuuden eriarvoistumisen aikana. Kirjoittajat pohtivat köyhyyden kokemusta ja sen ylisukupolvisia siirtymiä erityisesti naisten ja lasten elämänpiireissä, joissa on edelleen paljon tutkimatonta sekä historia- että sosiaalitieteissä.Lukija saa uutta tietoa Turun Luostarinmäellä asuneista lapsiperheistä, köyhien lasten kummeista ja koulunkäynnistä, varattomien kätilöpalveluista, alkoholiin liittyvistä rikkeistä ja kaupungin jälleenrakennuksesta 1830- ja 1840-luvulla. Nyt idyllinen, jopa pittoreski Luostarinmäen museokortteli oli 1800-luvulla ennen kaikkea köyhien ja huono-osaisten asuinalue. Kirjassa paneudutaan myös 2000-luvun turkulaisten lasten ja nuorten kokemuksiin köyhyydestä ja nykyhetken varsinaissuomalaisten aikuisten kokemuksiin huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta.Kokonaisuutena teos osoittaa, miten köyhyys rajoittaa ihmisten sosiaalista osallisuutta ajasta ja yhteiskunnallisesta kontekstista riippumatta.Kirjan monipuolinen, taulukoista, kartoista, valokuvista ja historiallisista visualisoinneista koostuva kuvitus johdattaa lukijoita hahmottamaan huono-osaisten ja köyhien kokemuksia uudella tavalla.

Helsingin hienoimmat talot esittelee satayksi helsinkiläistä rakennusta kaupungin alkuajoilta tähän päivään. Kansainvälinen politiikka ja arkkitehtuurin tyylivirtaukset ovat jättäneet jälkensä Suomen pääkaupunkiin siinä missä paikalliset rakennusaineet ja rakentajatkin. Kirjassa esiteltävien rakennusten joukossa on tunnettuja ja rakastettuja rakennuksia mutta myös monia yllätyksellisiä kohteita. Eduskuntatalon ja Oodin kaltaisten monumentaalisten kohteiden rinnalle nostetaan kohteita asuintaloista infrastruktuuriin ja Suomen pienimpään suojeltuun rakennukseen. Samalla kirjassa pohditaan rakennetun ympäristön arvoja ja arvostusta. Tuomiokirkko saa vuodesta toiseen osakseen ansaittua ihailua, mutta harva tuntee kaupungin kioskien tai varikkorakennusten tarinoita. Rakennuksia on kaikkialla ympärillämme ja ne ovat usein meitä pitkäikäisempiä - siksi niiden lukutaito on myös avain kulttuurin ja historian ymmärrykseen. Tämä kirja kertoo, mitä Suomen pääkaupungin pinnan alta löytyy ja miksi jokin rakennus herättää ihastusta, toinen taas vastahankaa. Se kutsuu niin paikallisia kuin kaupungissa vierailevia katsomaan Helsinkiä uusin silmin. Panu Savolainen työskentelee Aalto-yliopistossa arkkitehtuurin historian ja restauroinnin professorina. Aleks Talve on erityisesti kulttuurin ja rakennetun ympäristön parissa työskentelevä valokuvaaja. Savolaisen ja Talven teos Arkkitehtuurimme vuosituhannet oli Vuoden historiateos 2024 ja tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas. Savolainen ja Talve saivat teoksesta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2025.

Missä oli Suomen ensimmäinen rakennus?Mikä on Suomen vanhin lähiö?Kuka keksi suojella Vanhan Porvoon?Ovatko eritasoliittymät ja logistiikkahallit tulevaisuuden rakennusperintöä?Milloin Suomen arkkitehtuuri viimeistään tuhoutuu? Ihminen on luonut arkkitehtuuria suojaksi, silmäniloksi, varastoiksi ja kunnioittaakseen pyhiä voimia vuosituhansien ajan. Arkkitehtuurimme vuosituhannet on ensimmäinen Suomen arkkitehtuurin historian yleisesitys koko sen kymmenen tuhannen vuoden olemassaolon ajalta. Kirjassa kerrotaan, millä tavoin Suomessa on rakennettu ja miksi rakentamisen tavat ja tyylit ovat ajan saatossa muuttuneet.Arkkitehtuurimme vuosituhannet on kirja kaikille arkkitehtuurista ja historiasta kiinnostuneille. Se kertoo, millaisia purettuja ja kadonneita rakennuksia nykyisen Suomen valtion alueella on ollut ja toimii toisaalta oppaana nyky-Suomen arkkitehtuuriin. Teos sopii myös oppikirjaksi. Kirja nostaa esiin arkkitehtuurin historian tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä - energian, kestävyyden ja rakentamisen aiheuttaman jätekuorman, ilmastopäästöt ja luontokadon. Katse ulottuu myös tulevaan. Kirja päättyy seuraavaan jääkauteen, jolloin Suomen maankamaralle muodostuva mannerjäätikkö viimeistään tuhoaa arkkitehtuurimme.Arkkitehtuurimme vuosituhannet pohjautuu arkkitehtuurin historioitsija Panu Savolaisen ja valokuvaaja Aleks Talven yhteistyöhön. Savolaisen teksti ja Talven valokuvat muodostavat toisiinsa kietoutuvan kertomuksen aina kivikauden taloista tulevaisuuden utopioihin ja dystopioihin.

TYYlikkäät vuodet – Turun yliopiston ylioppilaskunta 100 vuotta -teos käy läpi TYYn vaiherikkaan historianKirja kertoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan perustamisesta nykyhetkeen. Teoksessa käydään läpi erilaisten näkökulmien kautta turkulaisen opiskelijaelämän historiaa. Kirjassa käsitellään Turun yliopiston ylioppilaskunnan suhteita muihin opiskelijajärjestöihin ja kansainväliseen opiskelijamaailmaan, ylioppilasliikkeeseen vaikuttaneita aatteita ja politiikkaa. Lisäksi teos esittelee Turun ylioppilaslehden historiaa, opiskelijakulttuuria sekä paikkoja, joissa opiskelijaelämää on eletty.Ylioppilaiden historian ohella teos luo kiinnostavan katsauksen 1900-luvun ja 2000-luvun alun suomalaiseen yhteiskuntaan, sen muutoksiin sekä Turun kasvun vuosiin nuorten opiskelijoiden kaupunkina. Opiskelijat ovat olleet keskeinen muutosvoima vuosikymmenten ajan ja tämä näkyy myös Turun urbaanissa kehityksessä.Kirjan ovat kirjoittaneet kirjoittajaryhmänä FT Topi Artukka, FM Liisa Lalu, dosentti Otto Latva ja apulaisprofessori Panu Savolainen. Teoksen on taittanut graafikko Anna-Mari Tenhunen. Teos on kuvitettu valokuvaaja Anna Aution ottamilla valokuvilla sekä arkistomateriaalilla."Tämän teoksen lähtökohtana on hankkeen alkumetreiltä alkaen ollut luoda valtavirrasta poikkeava organisaatiohistoria sisällön, esitystavan ja kirjan esineellisyyden näkökulmista. Olemme pitäneet tärkeänä, että kirjassa kuuluu ja näkyy ylioppilaskunnan historian ja nykyisyyden diversiteetti, unohtamatta perinteistä organisaatiohistoriaa mutta keskittyen laajasti opiskelijaelämän vivahteisiin ja arjen maailmoihin", teoksen kirjoittajat toteavat kirjan esipuheessa.”Vuosisataan mahtuu rakkautta, tuskaa, opintoja, aurasoutuja, Turun ylioppilaslehti, tuberkuloosia, inspehtooreja, journalismia, kirjallisia harrastuksia, uskontoa, urheilua, Akateeminen Karjala-seura, kieliriitoja, vuosijuhlia, sota-aika, pula-aika, uusi Ylioppilastalo, kiihkeää politiikkaa, marxilaisuutta, päiväkoteja, opiskelua, ylioppilaskylän futuristiset soluasunnot, puoluepolitiikkaa, seksuaalinen vapautuminen, keskikaljaa, osakuntia, ympäristöliike, baareja, jatkoja, haalareita, lakituksia, puheita, vappuja ja pikkuvappuja, irtosuhteita, kokeellista musiikkiskeneä, lama, ilmastoahdistus, EU-Suomi, vetoomuksia pyöräteiden puolesta, somen läpimurto, pandemioita, unelmia, koronavirus, suunnitelmia ja haaveita.” (Lainaus kirjasta)Ylioppilaskunnan historiasta on julkaistu teoksia aiemmin vuosina 1932, 1972 ja 1997–2001, mutta nyt julkaistava teos on ensimmäinen, joka kattaa koko satavuotisen historian.

Historiallinen matkaopas johdattaa lukijansa aikamatkalle 1700-luvun Turkuun. Opas vie keskelle katujen, kotien ja krouvien arkea. Turku oli 1700-luvun lopulla Suomen alueen ylivoimaisesti suurin kaupunki, jossa sijaitsivat kulttuurielämän, kaupankäynnin ja hallinnon keskeiset paikat. Tutuiksi tulevat niin valuutanvaihdon pulmat, Turun akatemian kirjasto, pukeutumista säätelevät ylellisyysasetukset, julkiset ruumiinavaukset kuin kahvikiellotkin. Matkaoppaan sivuilla esittäytyvät myös tunnetummat ja historian hämärään unohtuneet kaupungin asukkaat, lapsia unohtamatta. Lopuksi tehdään päiväretki Naantaliin ja viikon retki itäiseen linnoituskaupunkiin Helsinkiin. Kirjan päättävät kolme kävelykierrosta nykyhetken kaupunkikuvassa säilyneisiin menneisyyden jälkiin. Modernin matkaoppaan muotoa noudattava teos leikittelee menneisyyden ja nykyisyyden eroilla ja häkellyttävillä yhtäläisyyksillä. Kuvituksesta ja grafiikasta vastaavat Mondo-lehden vuoden matkakirjaksi valitsemassa Turku-kaupunkioppaassakin hyvää jälkeä tehneet valokuvaaja Aleks Talve ja graafikko Riikka Majanen. Mukana on runsaasti myös aiemmin julkaisemattomia arkistokuvia.Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa työskentelevä Panu Savolainen on turkulainen arkkitehti ja filosofian tohtori. Hän on julkaissut tutkimuksia arkkitehtuurin historiasta, laajasti myös 1700-luvun Turusta, sekä lastenkirjan Turun historiasta.

Julkisen ja yksityisen rajapinta kaupunkitilassa on jatkuva julkisen keskustelun kohde. Vaikka käsitteet julkinen ja yksityinen juontuvat antiikista, niiden tilallisten merkitysten historiallisia ulottuvuuksia on tutkittu vähän. Kysymyksenasettelun polttopisteessä ovat olleet tiedonvälityksen, ideologioiden ja sosiaalisen elämän muodot: aikakauden suuret keskukset, ajattelun ja politiikan solmukohdat, eivät niinkään arkielämä ja tilallisuus.Teksteistä rakennettu kaupunki luotaa 1700-luvun Turun kaupunkitilaa ja kaupunkiyhteisön arkisia tilakokemuksia. Teoksessa yksityisen ja julkisen tilan ja tilakäsitteiden alkuperää kartoitetaan aikakauden eliitin laatimien avaintekstien sijaan ruohonjuuritasolta. Se etsiytyy keskikokoisen eurooppalaisen kaupungin öisille mukulakivikaduille, oikeuspöytäkirjojen väläyksiin arjesta, krouveihin, Turun ensimmäisiin kahviloihin ja muun muassa teurastamon ullakolla sijainneeseen teatteriin.Teoksessa nousee esiin 1700-luvun tilakäsitysten moninaisuus, jonka ymmärtämiseen moderni yksityisen ja julkisen kahtiajako ei sovellu. Tutkimus perustuu laajaan alkuperäisaineistoon, johon on valikoitu edustava läpileikkaus 1700-luvun Turusta säilyneitä tekstejä. Ne avaavat uusia maisemia niin vuoden 1827 suurpaloa edeltäneeseen Turkuun kuin yleisemminkin aikakauden Euroopan keskikokoisen kaupungin arkeen.

Turussa koettiin 1700-luvulla ennennäkemätön nousukausi, joka heijastui myös kaupunkitilaan ja asuntoihin. Pimeät parituvat vaihtuivat valoisiin, värikkäisiin interiööreihin, ja maalta kaupunkiin muuttanut väestö pakkautui mäenrinteiden täpötäysiin vuokrataloihin.Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin kuvaa Ruotsin ajan lopun Turun asuntoja, asukkaita ja asuinjärjestelyjä, Turun palossa tuhoutuneen kaupunkiympäristön arjen tiloja. Teos perustuu palovakuutusasiakirjoihin, joiden avulla Turun palossa tuhoutunut kaupunkiympäristö tulee jälleen näkyviin, ensi kerran sitten vuoden 1827 tuhon.Kirja on aikamatka asuntoihin, yli kahden vuosisadan takaiseen Turkuun. Kirjassaan Panu Savolainen tarkastelee millaisissa asunnoissa ja yhteisöissä Suomen pääkaupungin asukkaat elivät 1780-luvulta 1820-luvulle. Kymmenen tuhannen asukkaan Turku oli tuolloin Suomen ulko- ja sisämaan kaupan keskus sekä yliopisto- ja hiippakuntakaupunki. Asunnot ja asukkaat kuvastavat koko sääty-yhteiskunnan loppuajan monitasoista kerrostumaa, jota vielä hallitsivat valtavat elintasojen erot.Asukkaiden varallisuus heijastui muun muassa asuntojen sisustukseen, johon on päästy kurkistamaan palovakuutusten avulla. Vanhat 1700-luvun palovakuutukset ovatkin nykyisiin vakuutuskirjoihin verrattuna varsin yksityiskohtaisia. Samalla teoksessa selvitetään asuivatko turkulaiset ahtaasti vaiko väljästi. Vuokralaisia oli monella, mutta huoneita tai huoneistoja vuokrasivat myös muut kuin opiskelijat. Muun muassa professori Porthan asui vuokralla, kuten kirjasta selviää.