Pauli Sivonen

Serlachiuksen taidekokoelman takana on kiehtova tarina, jossa kietoutuvat yhteen taide, historia, arkkitehtuuri, metsä ja suomalaisuus. Kirja kertoo Serlachiuksista taide-elämän tukijoina, paperiyhtiön johdossa ja mänttäläisen ihanneyhteiskunnan rakentajina. Mäntän patruunat ja heidän perustamansa metsäteollisuusyhteisön asukkaat rakensivat pienestä kotikaupungistaan valtakunnallisen ja kansainvälisen keskuksen, jolla on vahva paperin ja taiteen luoma identiteetti. Mesenaatteina Serlachiukset tukivat taiteilijoita ja perustivat Mänttään ainutlaatuisen taidekokoelman. Kirja avaa mesenoinnin historiaa myös yleisemmin, Mediceistä Rockefellereihin.Mäntän ensimmäinen patruuna G. A. Serlachius löysi 1800-luvun lopulla nuoren Akseli Gallen-Kallelan ja Emil Wikströmin tukien heitä rahallisesti ja tilausteoksilla. Gösta Serlachius jatkoi suomalaisten taiteilijoiden tukemista ja perusti 1933 taidesäätiön kasvavan taidekokoelmansa turvaksi. R. Erik Serlachius ja Gustaf Serlachius jatkoivat taidesäätiön kehittämistä. Kirjan tarina laajentuu taiteen tukemisesta Mäntän kehittymiseen. Mäntästä muodostui Serlachius-yhtiön myötä vauras pieni teollisuusyhteisö, jota esiteltiin 1950-1960-luvuilla suomalaisena ihanneyhteisönä ja johon kävivät tutustumassa niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin arvovieraat.

The history of the Serlachius art collection is an intriguing story that weaves together art, history, architecture, forestry, and Finnish identity. This book celebrates the enduring contribution made by the Serlachius family as patrons of the arts, leaders of a paper conglomerate, and builders of an ideal community. The patrons of Mänttä and the residents of its mill community transformed their small hometown into an internationally noted cultural destination with an identity strongly linked to papermaking and art. The Serlachius family supported many artists and assembled a unique art collection in Mänttä. This book also takes a wider look at the history of patronage from the Medici to the Rockefellers.Mänttä's first patron, G.A. Serlachius, discovered the young Akseli Gallen-Kallela and Emil Wikström in the late 19th century. The industrialist supported them financially and personally commissioned numerous artworks for his collection. His patronage was carried on by Gösta Serlachius, who in 1933 established a foundation to manage the family's growing art collection. The foundation's work was later continued by Gösta's successors, R. Erik Serlachius and Gustaf Serlachius. From the theme of patronage, the book expands its focus to take a wider look at the history of Mänttä, a former backwater which the Serlachius enterprise transformed into a prosperous industrial town. In the 1950s and 1960s, Mänttä was presented to Finnish visitors and foreign dignitaries as the ideal Finnish community.

Serlachiusten teollisuussuku aloitti taiteen keräilyn runsaat sata vuotta sitten. Nykyisin tuhansia teoksia käsittävän kokoelman ytimenä ovat klassikkoteokset Suomen taiteen kultakaudelta sekä vanhan eurooppalaisen maalaustaiteen arvoteokset 1500-luvulta lähtien. Kokoelmaa täydentävät niin impressionismin ja varhaisen modernismin maalaukset kuin viime vuosina valikoidusti kartutettu nykytaide kotimaasta ja maailmalta. Kymmenen polkua kokoelmaan esittelee kokoelman taidehistoriallisten helmien rinnalla vähemmän tunnettua, yllätyksellistä taidetta eri aikakausilta.

The Serlachius industrialist family began collecting art more than a century ago. The core of the collection, which now consists of thousands of artworks, comprises classic works from the Golden Age of Finnish art and treasures of old European painting from the 16th century onwards. The collection is completed by Impressionist and early Modernist paintings, along with contemporary art from Finland and abroad, which has been selectively added in recent years. Alongside the collections' art-history gems, Ten Paths to a Collection presents lesser known, surprising art from different eras.

Serlachius brings together art, history, and architecture in a distinctive natural environment surrounded by lakes and Finnish forests. Its two museum sites and artist residency programme present exhibitions of both contemporary and historical art alongside immersive historical spaces. Embracing sustainable practices, it also offers visitors opportunities to dine and enjoy the sauna in a serene, natural setting. The Serlachius legacy is rooted in Finland's forest industry and a long tradition of art patronage. Over four generations, the Serlachius family has fostered the growth of both their business and the local community, enriching its cultural life. The family's art collection, established over a century ago, now comprises around 10,000 works.

Miten kertoa empaattisella tavalla sodan kauhuista näyttämättä tuhottuja kaupunkeja tai runneltuja ruumiita? Ukrainalainen taiteilijakollektiivi Open Group kutsuu karaoken tapaan rakennetussa videoinstallaatiossaan Repeat After Me kameroidensa eteen Venäjän laitonta hyökkäyssotaa paenneita ukrainalaisia siviilejä. He esittävät ohjusten, tykistökeskitysten ja muiden asejärjestelmien ääniä ja pyytävät näyttelykävijöitä toistamaan äänet perässään.Väkivallan muistot, pommituksiin liittyvät emootiot ja konkreettiset selviytymiskeinot koskettavat sotaa kokemattomia näyttelykävijöitä konkreettisella tavalla. Kirjassa Serlachiuksen johtaja Pauli Sivonen keskustelee Open Groupin teoksesta ukrainalaisen taidehistorioitsijan ja kuraattorin Olga Tykhonovan kanssa.How can the horrors of war be conveyed in an empathetic way, yet without presenting images of annihilated cities and mutilated bodies? In their karaoke-inspired video installation Repeat After Me, Ukrainian artist collective Open Group invites civilians fleeing Russia's unlawful war of aggression against Ukraine to perform in front of their cameras. The civilians mimic the sounds of missiles, artillery shells and other weapons, and then ask visitors to repeat the same sounds after them.Memories of violence, the trauma of being bombed, and the urgency of survival are thus imparted in a very tangible way to visitors who have never experienced the horrors of war.In this book, Serlachius Museum Director Pauli Sivonen discusses Open Group's installation with Ukrainian art historian and curator Olga Tykhonova.

Joskus taideteokset voivat vaikuttaa katsojaan niin voimakkaasti, että kokemuksesta jää pysyvä jälki. Jokin teos voi muuttaa ajatteluamme ja tapaamme nähdä ja jäsentää maailmaa. Taideteos voi sysiä jotain liikkeelle ja jäädä elämään meissä. Kiitoskirjeitä on Serlachiuksen samannimiseen näyttelyyn liittyvä näyttelykatalogi, jossa nykytaiteilijat nostavat esiin tällaisia taideteoksia ja kiittävät niiden tekijää. Näistä kiitosviesteistä ja teoksista syntyy taiteilijalta toiselle kulkeva polveileva ketju, joka synnyttää teosten ja tekijöiden välille uusia kytkentöjä ja yllättäviä assosiaatioita. Lukija pääsee seuraamaan taiteilijoiden vuoropuhelua ja kurkistamaan taiteelliseen inspiraatioon paljaimmillaan.Taiteilijat: Anna, Autio, Jemiina Halonen, Sasha Huber, Esa Hämäläinen, Eija Isojärvi, Sami Korkiakoski, Anne Koskinen, Ninni Luhtasaari, Jyrki Nissinen, Konsta Ojala, Catarina Ryöppy, Petri Saarikko, Udi Salmiaitta, Kim Somervuori, Paula Tuovinen, Laura Vainikka, Ritva-Liisa Virtanen, Ville Vuorenmaa, Johanna Väisänen

Yhdysvaltalainen Devan Shimoyama (s. 1989) tutkii karnevalistisissa teoksissaan seksuaalisuuteen, rotuun ja sukupuoleen liittyviä teemoja. Hänen taiteessaan sulautuvat yhteen niin taiteilijan lapsuuden kokemukset, queer-identiteetti, mytologiat kuin taidehistoriakin. Tekniikoiltaan teokset ovat leikitteleviä: taiteilija yhdistelee maalauksiinsa ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja, kuten kimalletta, kangasta ja strassikiviä, ja työstää myös isoja installaatioita. Fade Cut esittelee Shimoyaman Parturi-sarjan teoksia, joissa taiteilija muuntaa hypermaskuliinisen afroamerikkalaisen parturiliikkeen kuvitteelliseksi queer-fantasiaksi. Yhdysvalloissa kiitosta saanut parturi-installaatio luo kuvitteellisen tilan, johon erilaiset ihmiset ovat tervetulleita ilmaisemaan itseään vapaasti. Shimoyaman taiteen teemoista keskustelevat kirjassa Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, kokoelma- ja näyttelypäällikkö Laura Kuurne ja taiteilija itse.Devan Shimoyama (b. 1989) is an American artist who explores themes related to sexuality, race and gender. His carnivalesque art weaves together childhood experiences, queerness, mythology and art history. Shimoyama employs a playful technique and bold combinations of materials such as glitter, fabric and rhinestones, sometimes working on the scale of large installations.Fade Cut presents a selection of paintings from Shimoyama's Barbershop series, in which he transforms the hypermasculine African-American barbershop into a fictional site of queer fantasy. Highly praised in his native United States, the barbershop installation is an imaginary space where all kinds of people are welcome to express themselves freely. In this book, Shimoyama's themes are discussed by Pauli Sivonen, Director of the Serlachius Museums, Laura Kuurne, Head of Collections and Exhibitions, and the artist himself.

Rodney Graham (s. 1949) on Kanadan arvostetuimpia nykytaiteilijoita. Hän tarkastelee teoksissaan länsimaisen kulttuurin kerrostumia ja kollektiivista muistia. Graham käyttää lähtökohtinaan laajoja viittauksia filosofiaan, psykoanalyysiin, eri aikakausien taiteeseen ja populaarikulttuuriin. Hänet tunnetaan parhaiten monumentaalisista valokuvateoksista, joissa hän omaksuu erilaisia valeasuisia ja kuvitteellisia rooleja. Teoksia leimaavat paitsi hienovireinen nostalgia ja melankolia myös lempeä huumori ja runollinen ironia.Rodney Graham (b. 1949) ranks among Canada's most acclaimed contemporary artists. His work engages with themes such as collective memory and the interlayered nature of western culture. It is informed by references to philosophy, psychoanalysis, art history, and popular culture. Graham is best known for his monumental photographic installations in which he dons costumes and plays fictitious roles. His work is tinged with subtle nostalgia and melancholy, tempered by gentle humour and poetic irony.

Kuvanveistäjä Jiri Geller ammentaa teoksissaan populaarikulttuurin kuvastosta ja käyttää sitä työkalupakkinaan taiteellisiin päämääriinsä. Monitasoisia ja ristiriitaisia teoksia leimaavat loppuun saakka hiotut pinnat ja täydelliset muodot, ja niiden aiheisiin ovat taiteilijan uran alusta asti kuuluneet avaruus ja uskonnolliset figuurit. Nyt Geller on lisännyt aihevalikoimaansa ilmapallot, pääkallot, jäätelötötteröt ja ilotulitukset - sekä viime aikoina myös hymiöt ja astronautit. Gellerin teknisesti ja materiaalien suhteen vaativissa teoksissa on usein myös humoristinen juonne, joka saattaa kuitenkin hetkessä muuttua vakavaksi.In his works, sculptor Jiri Geller draws upon the imagery of popular culture, using it as his toolbox to achieve his artistic aims. Geller’s contradictory works with their various levels are marked throughout by polished surfaces and perfect forms, and their motifs have included space and religious figures since the beginning of the artist’s career. Geller has now added balloons, skulls, ice-cream cones and fireworks to his subjects – and recently also smileys and astronauts. Demanding in terms of technique and materials, Geller’s works also have a humorous undertone, which, however, can suddenly become serious.

Esther Shalev-Gerz (s. 1948) on Vilnassa syntynyt ja Pariisissa asuva hienovireinen käsitetaiteilija, joka tarkastelee valokuva- ja videoteoksissaan kulttuuristen identiteettien rakentumista sekä perinteisten ammattien asemaa globaalissa ja nopeasti digitalisoituvassa maailmassa.Teos esittelee kuusi toisiinsa nivoutuvaa teoskokonaisuutta, jotka kaikki käsittelevät omalla tavallaan työtä, sen merkityksiä, siihen liittyviä muistoja ja kokemuksia sekä laajemmin postindustrialistista maailmaa, jossa työn ja tuotannon muodot ovat joutuneet murrokseen.Kirjan toimittaja on taidekriitikko ja kuraattori Timo Valjakka.

Teos avaa näköaloja uusrokokoon maalaustaiteeseen ja asettaa ilmiön osaksi laajempaa 1700-luvun ihailua Ruotsissa ja Suomessa. Uusrokokoo ja sen pohjoinen muoto kustavilaisuus tunnetaan parhaiten sisustustyyleinä, mutta rokokooajasta ammentava maalaustaide ei ole aiemmin ollut taidejulkaisujen aiheena.Ranskalainen taidehistorioitsija Laura Gutman ja taide- ja kulttuurihistorioitsija Maria Vainio-Kurtakko nostavat asiantuntevissa artikkeleissaan esiin myös niitä kulttuurisia ja poliittisia taustoja, joita uusrokokoon taide ilmentää.

MuNA leads the museum to the 21st century and beyond.MuNA brings audiences together to enjoy an unforeseen cultural experience. MuNA does it in a complementely new and innovative way focusing on the core functions of a museum without limiting the visitors' creativity. MuNA is the first museum that goes beyond the art. MuNA is a museum in its purest essence without art. MuNA is a space for positive experiences and genuine entertainment.The Nucleus of MuNA's concept is a ravishing gift shop where art aficionados and culture connoisseurs have an opportunity to consume with an aesthetic satisfaction guarantee. A wide range of top quality MuNA signature objects and accessories - sporting the distinctive MuNA logo - are available for all variety of tastes of the most demanding shoppers.MuNA is a global museum network that will expand to the major future cities of the world. The first MuNA is now inaugurated in Mänttä, Finland. The wow factor museum is designed by the renowned starchitect Nobuyki Masaki, whose masterpiece has been inspired by our core values - emotional exhilaration and cultural consumption.Welcome to the future of museums! Welcome to MuNA!

"Los moimoi de Fuengirola" on näyttely ja tutkimusprojekti, jossa taiteilija Riiko Sakkinen (s. 1976) käsittelee suomalaista identiteettiä. Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa asuu noin 30 000 suomalaisen yhteisö, jonka jäsenet eivät välitä opiskella paikallista kieltä tai tapoja. He elävät omaa, puolieristäytynyttä elämäänsä ja viettävät kotoisasti aikaa suomalaisissa baareissa ja tukeutuvat omiin suomalaisiin kauppoihinsa, palveluihinsa ja instituutioihinsa. Fuengirolan hallinto onkin nimennyt kuntansa ”Suomen eteläisimmäksi kaupungiksi”. Tutkimustyö tuottaa antropologiseen ilmiasuun pukeutuvan näkemyksen suomalaisuuden substanssista. Kirjan on toimittanut Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen."Los moimoi de Fuengirola" is an exhibition and research project through which artist Riiko Sakkinen (b. 1976) explores notions of Finnish identity. Located on Spain's Costa del Sol, Fuengirola is home to a community of around 30,000 Finns, the majority of whom never bother to learn the local language or customs. They live their own semi-isolated lives, spending their time comfortably in Finnish bars and relying on the services of their own Finnish shops and institutions. The Fuengirola local government has gone so far as to name itself “Finland's southernmost town”.The research project is a meditation on the essence of Finnishness presented in the guise of an anthropological study. The book's editor is Pauli Sivonen, Director of the Serlachius Museums.

Head to Toe | Päästä varpaisiin kokoaa yhteen monipuolisen brittitaiteilijan Simon Pattersonin (s. 1967) tuotantoa 1990-luvun alusta näihin päiviin. Pattersonin oivaltavat ja monesti myös ovelan huumorin sävyttämät teokset perustuvat laajaan joukkoon listoja, karttoja, kaavioita, malleja ja käyttöohjeita, joiden avulla me pyrimme hallitsemaan ja jäsentämään yhä monimutkaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. Kirjoitettua kieltä ja visuaalisia koodeja yhdistävissä teoksissaan hän törmäyttää toisiinsa yllättävin tavoin yhteensopivia tiedon ja viestinnän lajeja tavalla, joka saa meidät pohtimaan sitä, mitä oikein tiedämme maailmasta ja miten tämä tieto vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.Simon Patterson asuu ja työskentelee Lontoossa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin eri Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa. Head to Toe | Päästä varpaisiin presents works by the richly versatile British artist Simon Patterson (b. 1967) spanning from the early 1990s to the present. Laced with ingenious humour, Patterson's insightful works are based on lists, maps, diagrams, models, instructions, and the cavalcade of tools we use in our attempts to control and make sense of the increasingly complicated world around us. He juxtaposes written texts and visual codes, switching around taxonomies in surprisingly apt ways that make us question what we really know about the world and how this knowledge affects our daily lives. Simon Patterson is based in London. He has held solo exhibitions and taken part in group shows in Europe, the United States and Japan.

Kirja perustuu Salvador Dalin myöhäistuotannon mestariteokseen, surrealistiseen keittokirjaan Les diners de Gala. Julkaisu on kunnianosoitus suurelle surrealistille, jonka elämää ja taidetta ei voi erottaa toisistaan. Salvador Dali loi maineensa toista maailmansotaa edeltäneessä Euroopassa. Hänen jälkimainettaan ovat leimanneet loistavien teosten lisäksi ristiriitainen julkisuuskuva ja väärennösskandaalit.

Taiteilija Riiko Sakkinen ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen kiersivät vuonna 2016 Euroopan ulkorajoilla: Espanjalle kuuluvissa Afrikan puolella sijaitsevissa kaupungeissa, Kreikan saaristossa, Balkanin-reitillä ja lopuksi hävitetyillä pakolaisleireillä Ranskassa. Rajat kiinni -kirjan ja -näyttelyn teokset ja tekstit syntyivät näiden matkojen pohjalta.Riiko Sakkisen monikerroksiset ja provosoivat teokset sisältävät viittauksia historiaan ja yhteiskunnallisiin ongelmiin: rasismiin, eriarvoistumiseen ja yhteiskuntamme rakenteellisiin epäkohtiin. Taiteilija pohtii sitä, miten muukalaispelko muuttaa meitä kaikkia ja millaisessa Euroopassa hän haluaisi itse elää.In 2016, artist Riiko Sakkinen and Pauli Sivonen, director of the Serlachius Museums, toured the outer borders of Europe, visiting Spanish cities in North Africa, the Greek archipelago, the Balkan route taken by migrants, and finally destroyed refugee camps in France. The artworks and texts of Closing Borders and the art exhibition of the same name were created from these experiences. Riiko Sakkinen's multi-layered provocative works contain references to history and the problems of society: racism, increasing inequality and the structural failings of our society. The artist considers how xenophobia is changing all of us and the kind of Europe in which he would like to live.

Taiteilija Riiko Sakkinen ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen kiersivät vuonna 2016 Euroopan ulkorajoilla: Espanjalle kuuluvissa Afrikan puolella sijaitsevissa kaupungeissa, Kreikan saaristossa, Balkanin-reitillä ja lopuksi hävitetyillä pakolaisleireillä Ranskassa. Rajat kiinni -kirjan ja -näyttelyn teokset ja tekstit syntyivät näiden matkojen pohjalta.Riiko Sakkisen monikerroksiset ja provosoivat teokset sisältävät viittauksia historiaan ja yhteiskunnallisiin ongelmiin: rasismiin, eriarvoistumiseen ja yhteiskuntamme rakenteellisiin epäkohtiin. Taiteilija pohtii sitä, miten muukalaispelko muuttaa meitä kaikkia ja millaisessa Euroopassa hän haluaisi itse elää.

Marita Liulia on kansainvälinen nykytaiteilija, joka on työskennellyt muun muassa maalauksen, valokuvan, installaation, videon, multimedian, lyhytelokuvan, performanssin ja tanssin parissa. Teos käsittelee Liulian monipuolista uraa ja hänen taiteensa syntyprosessia.Kirja on toinen Serlachius-museoiden Kultakausi-näyttelyn kahdesta julkaisusta. Aiempi teos (Marita Liulia: Kultakausi) julkaistiin marraskuussa 2016.

Tämä kirja kokoaa yhteen kaksi Serlachius-museo Göstan Mänttää koskevaa valokuvanäyttelyä. Ville Lenkkerin näyttely Kivettynyt metsä (2014) esitteli Mäntää lapsuuden kotiseutuna, taiteilijan oman kasvukertomuksen taustana ja ehkä vääristyneidenkin muistojen hämäränä kohteena.Ryhmänäyttelyn Kaukainen kosketus (2015) taiteilijoille Mänttä taas oli tuntematon pikkukaupunki ja analyyttisten havaintojen kohde reilun viikon verran edeltävänä syksynä. Näyttelykirja Vuotopuhelu ajan yli pyrkii kaivamaan kanavia näiden kokonaisuuksien välille ja saamaan ne virtaamaan samassa uomassa, toisistaan vahvistuen.