Pekka Hassinen

Suomalaisesta kaunokirjallisuudesta on puuttunut syvällinen tutkielma Alvar Aallosta. Romaanissa eletään kevättä 1959. Jyväskylässä odotellaan Aallon kampuksen vihkiäisiä. Tulossa on valtakunnallinen sivistysjuhla, jonne pääministeri ja Kekkonenkin saapuvat. Taustalla väreilee yksi modernin kulttuurin taitekohdista. Romaanin Virtaa ja Aaltoa yhdistää taiteilijuus, ”intohimo kvaliteetteihin”.

Ero ja immersio on filosofinen ja kulttuurinen tutkimus aineellisen artefaktin ongelmasta ja materiaalisen mieltämisen ehdoista.Teos avaa uudenlaisen tavan hahmottaa aineellisuutta ja aineellis-ruumiillista. Uudentyyppinen ajattelu vaatii myös uusia käsitteitä; tällainen on esimerkiksi deferentiaalisuus. Deferentiaalisuuden mukaan käsitteet eivät niinkään viittaa kohteisiinsa maailmassa, vaan hybridisoiviin lähteisiinsä aineellis-ruumiillisessa immersiossa. Ne on ymmärrettävä erontoisina rinnakkaisuuksina eikä identifioivina sisäkkäisyyksinä.Historiallisesti suhteellisen nuoreen artefaktin käsitteeseen on tullut materiaalisuuksien kasvun myötä sen painon sivuuttavaa itsestäänselvyyttä, kuten tapahtui ikivanhalle olemisen käsitteelle Heideggerin käänteentekevän huomion mukaan. Teoksessa kritisoidaan modernin kulttuuria artefaktin konstituutioharhasta ja kysytään, mikä on ideaalisesti rakennetun konstituution sivuuttama artefaktin luonto. Saako ”tiedettynä tehdyistä ja tehtyinä tiedetyistä”, vinhaan vaihtuvista sinikopioartefakteista koostuva ympäristö meidät kuluttamaan luontoa symboliseksi typistettynä? Artefaktin käsite ei ole kriisiytynyt ekologisen kriisin myötä. Onko se siis osallisena ekologisessa kriisissä?

Jotain kauheaa on tapahtunut, ja uimavalvojan kesätyöpaikasta tuleekin nuorelle miehelle pakopaikka."Työnjohtaja Syväsalmi - kaasuttaessaan matkaan toiselle yleiselle uimarannalle - oli nähnyt hänet vain kuljeskelemassa kohti vettä eikä voinut aavistaa että Juhani asui siellä, tyhjällä rannalla, oli asunut jo kolme päivää."On kylmä kesä. Aution rannan valvojalla on vain teltta suojanaan. Ennen kuin mennyt palautuu mieleen ja tapahtuneen taakka tavoittaa Juhanin koko painollaan, ajan vankilassa veden äärellä hän on kehittänyt aivan uudenlaisen suhteen ympäröivään luontoon.