Pirkko Muikku-werner

Nüüdsel ajal kuuleb üha sagedamini, et eestlased ja soomlased kasutavad omavahelistes vestlustes inglise keelt. Muidugi on seegi üks võimalus, kuid on ka muid. See raamat pakub võimaluse, mis on olnud kasutusel sajandeid: oma emakeele kasutamise mitmekeelse suhtluse vahendina. Teos julgustab eestlasi, soomlasi, karjalasi, meä ja kveeni keele kõnelejaid rääkima oma emakeelt ning selle abil saab alustada lähisugulaskeelte mõistmist ilma tavapäraste keele õpinguteta. Teame, et paljud eesti ja soome sõnad sarnanevad üksteisega: laev ja laiva. Teised aga mitte: päike ja aurinko. Eksitada võivad samakujulised, kuid tähenduselt erinevad niinimetatud petlikud sõbrad: eesti pulmad on rõõmu allikas, soome pulma 'probleem' mitte niivõrd - kuid rõõmu toovad nii päikesepaiste kui ka päivänpaiste! See teos õpetab erinevaid viise, mis aitavad mõista lähedast sugulaskeelt ka siis, kui sõnade vahel puudub sarnasus. Samuti pakub raamat harjutusi nende viiside omandamiseks. Palju rõõmu sugulaskeelsusest!

Periaatteessa tismalleen sama ilmaus voi olla tilanteittain joko tyly, aidosti ilkeä tai kohtelias, vilpillisesti ilkeä. Tämän vuoksi kirjan nimi on pelkistetysti "Ilkeilyn kahdet kasvot", vaikka kasvoja on useampia. Yksiselitteisyyden puute voi valitettavasti johtaa monenlaisiin väärinkäsityksiin tai jopa väärinkäyttöön: leppoisaksi tarkoitettu kiusoittelu otetaan vakavasti, tai kiusoittelua käytetään todellisen ilkeyden valepukuna. Kielen avulla rakennamme ja hoidamme ihmissuhteita, mutta sen kärkevä käyttö voi myös koitua kohtalokkaaksi: ystävät, perheenjäsenet tai työtoverit viihtyvät kanssamme vain vaivoin tai kaikkoavat kokonaan. Toisaalta huumori, kepeä kiusoittelu, on omiaan luomaan yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Vaikka puhe on kielenkäytöstä, kirjassa sanottu liittyy yhteiskuntaan, ennen kaikkea pienyhteisöjen hyvin- tai pahoinvointiin sekä niiden odotuksiin soveliaasta käytöksestä. Se kytkeytyy myös yksilöpsykologiaan: millaisia seuraamuksia ilkeydellä on, ja miten ikävistä kokemuksista toivutaan. Kirja on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus ilkeilleet tai joutuneet ilkeilyn kohteeksi. Kirjasta soisi olevan hyötyä myös opettajien, sosiaalialan työntekijöiden sekä mielenterveyden ammattilaisten koulutuksessa sekä tietysti vuorovaikutuksen saloihin perehtyville kielitieteilijöille.

Tutkimus selvitttää kontakti-ilmoitusten tekstilajia. Millaisia nimimerkkejä suositaan? Miten ihmiset kuvailevat itseään ja millaisia täkyjä he käyttävät lukijan kiehtomiseksi? Entä millaisena näyttäytyy ilmoitusten ihanne-ihminen ja kuinka yhteiskunnalliset muutokset näkyvät teksteissä? Teos tarkastelee Helsingin Sanomien ja Karjalaisen seuranhakuilmoituksista 50 vuoden ajalta. Tekstit houkuttavat kirjeenvaihtoon tai päiväkahville; luvassa on niin ystävyyttä kuin elämänkumppanuutta. Yhteistä on ikävä toisen luo. Kirjassa vertaillaan myös koti- ja ulkomaisten lehtien seuranhakuilmoittelua. Kokemuksistaan pääsevät kertomaan myös ilmoittajat ja ilmoituksiin vastanneet.