Raija-Liisa Mäkelän 24.1.2023 julkistettava kirja Solovetskin luostarin historiasta avartaa tietämystä poliittisen valtionterrorin tarkoitusperistä ja käytänteistä, joista Venäjä ei ole vieläkään vapautunut.”NEUVOSTOVALTA EI RANKAISE, VAAN OJENTAA” - SOLOVETSKIN LUOSTARIN HISTORIAN SYNKIMMÄT GULAG-VUODETRaija-Liisa Mäkelän teos Solovetskin luostari - Venäjän historian peili julkistetaan 24.1.2023 klo 14 alkaen Helsingin keskustakirjasto Oodissa (Kuutio-sali), vapaa pääsy. "Kaukana, syvällä, poissa. Vienanmerellä. Siellä sijaitsee Solovetskin saariryhmä, jossa valkoinen luostari ohjaa elämää majakkana. Paikkaa on pidetty pyhänä, jos kohta myös kirottuna vankileirien saaristona. Raija-Liisa Mäkelä kirjoittaa Solovetskin molemmista puolista. Hän ammentaa vaikutteita sekä luostarin pyhimyslegendoista että uudemmasta, synkem¬mästä menneisyydestä. Mäkelä nostaa etualalle Solovetskin vankileiri- ja terrorihistorian. Hän tiivistää Stalinin vainovuodet julmuudessaan järisyttäville sivuille, jollaisia suomen kielellä ei ole aiemmin kirjoitettu." - Aleksi Mainio, Helsingin yliopiston dosenttiRaija-Liisa Mäkelän teos avaa Solovetskin luostarin historiaa sen perustamisesta 1400-luvun alkupuolelta 1800-luvun loppupuolelle, jolloin monasteri oli suosittu pyhiinvaelluskohde, mutta myös hetkellisesti Krimin sodan näyttämö. Kristillisyyden turvapaikasta muodostui vuosisatojen mittaan maan ääri, jonne karkotettiin tsaaria, hovia ja kulloisiakin vallanpitäjiä uhkaavia, vaarallisina pidettyjä henkilöitä. 1920-luvulla Solovetskiin syntyi Erityisvankileiri nro 1, josta tuli omalaatuinen orjatyöjärjestelmän kehittämislaboratorio, ojennuslaitos. Siinä käytetyt vankien nöyryyttämisen ja alistamisen keinot sekä sosialistiset pakkotyömenetelmät otettiin myöhemmin käyttöön koko maan peittävässä Gulag-leirien verkostossa. Vuoden 1994 alkuperäisteoksesta merkittävästi laajennettu laitos vertautuu Suurta terroria koskevaan tutkimukseen, kun Mäkelä kuvaa ”Solovetskin suurta etappia”. Luostarisaarelta mantereelle teloitettaviksi vietyjen 1111 vangin vuosikymmeniksi kätketty kohtalo selviää pitkällisen etsinnän tuloksena, kun heidän viimeinen sijansa löytyy Karhumäen tienoilta, Sandarmohin hiekkakankaille kaivetuista haudoista.RAIJA-LIISA MÄKELÄ on toimittaja, kääntäjä ja kirjailija. Hän syntyi vuonna 1938 Petroskoissa Suomesta Venäjälle muilutetun ja kansanvihollisena teloitetun isän tyttärenä. Mäkelä toimi 30 vuotta kustannusalalla ennen kuin muutti 1990 Suomeen. Mäkelä on julkaissut kirjat Solovetskin luostari - Venäjän historian peili (1994), Minä muilutetun tytär (2009), Suojelusenkelien uhri (2013) ja Oma maa mansikka (2018). Mäkelä kirjoitti Kalevaan ja Aamulehteen 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella muutaman vuoden ajan.
