Rauno Rikkonen

Kysyvät minulta: Miten hävittää puutarhasta elämänlanka? Vastaan heille: Miksi? Mitä tästä maailmasta pitäisi poistaa, että se olisi paratiisi? Ihminen? Kuolemattomuuteen uskovalle ja itsemurhaajalle tämä maailma ei ole kyllin hyvä.Ihminen harhailee itse rakentamansa sokkelon umpikujassa. Mistä löytää Adrianen lankakerä? Kun punainen lanka katoaa, ihmiskunta alkaa vääntää piikkilankaa. Lähellä kuolemaa moni tavoittaa hengen. Sotilas ei anna henkeään - se otetaan. Kansanmurha on kollektiivinen. Hirttäminen on yksilöllistä. Sodan vanhentuessa sotilaat nuortuvat lapsiksi asti. Ennen äitien sydämet murtuivat kotirintamalla - nyt sotarintamalla. Sota on siirtymässä etätyöksi ja internettiin. Sotasankarit ovat pakenemassa kybermaailman pimeyteen.Ihmistä etsimässä on Rauno Rikkosen kolmas aforismikokoelma.

Rauno Rikkosen toinen aforismikokoelma Elonkorjuu sisältää yhden ihmisen ajatuksia elämästä tällä pienellä yksinäisellä planeetalla, joka kiertää rataansa ja antaa meille vaihtelevia kuvioita ympärillemme ja omaan sisäiseen minuuteemme. Saamme pienine iloinemme ja suruinemme elää sen lyhyen hetken, mikä ihmisenä olemisena on kullekin suotu. Onneksemme emme tiedä tulevista hetkistä mitään. Se tekee päivistämme arvaamattomia ja siinä onkin elämämme viehätys. Ajatukset muuttuvat niin kuin päivät ja vuodet. Niihin vaikuttavat kulloisetkin tuntemukset ja mieliala. Elämäntarkoitustahan ei kukaan tiedä ja siksi jokainen joutuu puntaroimaan jossain elämänsä vaiheessa sitä, mitä on saanut ja mitä on toivonut ja mistä löytää oman mielenrauhansa.

Rauno Rikkosen aforismikokoelma esittelee hänen ajatusmaailmaansa, joka perustuu toisenlaisiin elämänkatsomuksiin kuin tämän päivä rationaalinen ja teknokraattinen arvomaailma. Niin tärkeää kuin leipä onkin, ei ihminen voi ainoastaan sillä elää täyteläistä elämää.