Reetta Huttunen

Nopea niiaus on anteeksipyyntöopettajalta, vanhemmilta, iäkkäältä viululta.Se mitä sanotaan viulutunnilla, jää viulutunnille ja alitajuntaan. Kokoelma on kivulias muisto jännityksen takia pieleen menneistä konserttiesityksistä ajalta, jolloin viulutunnille ei tultu viihtymään vaan soittamaan.Sitten Viktoria Mullova loikkaa länteen. Suorituskeskeisen elämän merkityksellisyys alkaa epäilyttää.Mullovan käsi on Reetta Huttusen (s. 1972) kolmas kaunokirjallinen teos. Huttunen on julkaissut aiemmin runo- ja novellikokoelmat. Huttusen analyyttinen kieli on saanut kriitikoilta ihastuneen vastaanoton, ja hänet on palkittu mm. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla. Huttunenon koulutukseltaan infektiolääkäri.”Huttusen kieli on tiivistä ja ekonomista kuin epikriisissä...” (Vesa Rantama, HelsinginSanomat).

Uusia sekä klassisia kaiken lopun kuvauksia kotimaisilta kirjailijoilta. Ihminen on aina pelännyt - tai toivonut - maailmanloppua.Vaikuttavia maailmanlopputarinoita on tehty jo 1700-luvulta alkaen. Kuvaukset maailmantuhoutumisesta ovat nykyisenä maailmanlaajuisten epidemioiden aikana tulleet yhä todentuntuisemmiksi. Uutiset ovat täynnä ilmastokriisiä, kuivuutta ja suunnattomia metsä- ja maastopaloja. Monet poliitikot tuntuvat suorastaan haluavan kiihdyttää kehitystä. Onko meillä enää toivoa?Kuolon tähti sisältää 18 novellia. Siihen ovat uusia kotimaisia tuhon ja hävityksen tarinoitakirjoittaneet maan johtavat spefikirjailijat, kuten Tiina Raevaara, Anni Kuu Nupponen ja Vesa Sisättö. Höysteenä on myös muutamia vanhojanovelleja, joista Tove Janssonin ”Shoppaamassa” on erityinen löytö. Sitä ei ole ollut saatavilla kolmeenkymmeneen vuoteen.Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut kirjaan myös lyhyen maailmanloppukuvitelmien historiaa kartoittavan esipuheen.

Kun luottamus on vaikeinta saavuttaa, madallan ääntänihelpoin tapa ollanaivistinen piirrosreikäfarkuissa ja rastoissasukupuolineutraali uskontovapaa päivänavauskimeä lapsenääni, ajoittain kevytkenkäinen hupakkoja hänen pitää luottaa henkensä käsiiniKun lääkärintakki ja tittelit on riisuttu, stetoskooppi laskettu pöydälle, jäljellä ovat vain sanat. Runot venyvät kokoelmaksi ja kasvavat kysymykseksi siitä, mitä me olemme itsellemme ja toisillemme.Reetta Huttunen (s. 1972) työskentelee infektiolääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän on voittanutPirkanmaan kirjoituskilpailun vuonna 2018 ja saanut samana vuonna novellistaan Hannu Salama -seuran tunnustuspalkinnon.Huttunen on opiskellut kirjoittamista Ahjolan opistossa Tampereella. Valkoisessa takissa olen lähinnä mies on hänen esikoiskokoelmansa.Valkoisessa takissa olen lähinnä mies on tarkkanäköinen ja taitavasti tehty kirja, joka tuo sairaalan uudessa laajuudessa suomalaiseen runouteen. Vesa Rantama, Helsingin Sanomat

Katsastusaseman novellit tunkeutuvat ihmisen yksityisyyteen hetkinä, jolloin hän ei odota tulevansa katsotuksi. Ne tirkistelevät ihmistä läheltä ja intiimisti. Novellit etsivät ihmisyyden rajoja ja tarjoavat näkökulman, joka on vain kaunokirjallisuudelle mahdollinen. Huttusen tapa kirjoittaa riisuu kohteensa paljaaksi ja paljastaa samalla jotakin ihmisistä yleensä. Katsominen ja katsotuksi tuleminen nivoutuu laajemmassa mittakaavassa vallankäytön teemaan: Kuka on vallankäyttäjä? Kuka joutuu uhriksi? Huttusen novelleista on sanottu: “Ei alleviivaa eikä selitä, mutta osuu lukijan tajuntaan ja tunteisiin” (Matti Kuusela, Aamulehti). Katsastusasema on Reetta Huttusen (s.1972) ensimmäinen proosateos. Hän on julkaissut aiemmin kehutun runokokoelman Valkoisessa takissa olen lähinnä mies (Enostone, 2020) ja tietokirjan. Huttunen on koulutukseltaan infektiolääkäri ja hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Löytyykö Suomesta antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja? Tuleeko tavallisista tulehduksista pian tappavia? Miten käy ihmisen, jos antibiootti ei pian enää tehoakaan? Mitä tarkoittaa MRSA? Entä ESBL? Antibiootit kuuluvat ihmiskunnan suuriin keksintöihin. Ne ovat pidentäneet ihmiselämää ja mahdollistaneet uskomattomia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Antibiootteja on kuitenkin käytetty muuhunkin kuin bakteeritautien hoitoon. Niillä on hoidettu virustauteja, kasvatettu eläimiä ja niitä on päässyt vesistöihin. Näistä syistä bakteerien vastustuskyky antibiooteille on lisääntynyt, ja tällä hetkellä vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee maailmassa yli 700 000 ja Euroopassa yli 30 000 ihmistä vuosittain.Maailman terveysjärjestö WHO on jo kauan pitänyt antibioottiresistenssiä yhtenä suurimmista globaaleista terveysuhista. Uhka on kuitenkin jäänyt yhteiskunnallisessa päätöksenteossa muiden ongelmien alle. Resistenssi ei ole vain lääketieteellinen ongelma - se koskettaa ruoantuotantoa, lääketeollisuutta, jopa suhdettamme lemmikkieläimiin. Miten käy ihmisen ilman antibiootteja herättää ajattelemaan, mitä antibioottiresistenssille voidaan tehdä, niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla. Reetta Huttunen on infektiosairauksien dosentti ja apulaisylilääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän hoitaa mm. resistenttien bakteerien aiheuttamia sairauksia ja seuraa antibioottien kulutusta. Salla Nazarenko on toimittaja ja tietokirjailija. Hän on aiemmin tehnyt kirjoja muun muassa seksuaalisuudesta ja korruptiosta.