Riikka Ulanto

Runoteos käsittelee menettämistä, niin kuolemaa kuin eroakin. Teoksen puhuja on rakkauden kaipuussaan itsekeskeinen ja piittaamaton - ominaisuuksia joita aikamme henki voi monessa meissä nostaa pintaan. Tyyliltään runokieli on runsasta ja rytmikästä, kuvien vyöryä."Kaikki kiveykset / sinunpimeähakuisuutesi. / Olen vapaa, sydän täynnä helistimiä / heliumia deliriumia, / kannan vielä kosteita pääskyspesiä. / Ydinidentiteettisi välkyttää kuin siinä olisi himmennyskytkin kun kesä loikkaa tähtien, kuun läpi / Tähdet, kuu ovat mustaa saippuaa eleettömyydessään. "

Kaisu-niminen nuori nainen viettää joutilasta aikaa loistohotellissa - kuten hän uskoo. Hän tapaa ihailemiaan kuuluisuuksia, rocktähtiä ja originellin ranskalaissäveltäjän Erik Satien. Tässä ei ole hänestä mitään outoa, vaikka säveltäjä on elänyt aivan eri aikana kuin muut hotellin asukkaat ja Kaisu itse. Surrealistinen, hauraan ihmismielen syvyyksiin sukeltava Neitsytlento on palkitun runoilijan, Torniossa ja Oulussa pitkään asuneen, sittemmin tamperelaistuneen Riikka Ulannon ensimmäinen romaani. Kirjailija kysyy teoksellaan oman todellisuuden oikeutusta, oli tämä todellisuus millaisessa ristiriidassa tahansa suhteessa yhteiskunnan määrittelemään normaalitodellisuuteen. Samalla teos asettaa vastakkain ulkoisen, tässä tapauksessa vallankäytön kielen ja ihmisen sisäisen kielen. Romaani on kaikkien niiden puolella, joilla kuilu näiden kahden äänen välillä on niin syvä, etteivät he jaksa sitä ylittää. Lohtuna voi silloin olla, että kielen ja mielikuvituksen avulla voi nousta lentoon, jota kukaan ei pidättele.

Riikka Ulannon runokokoelma Puutarharuhtinas sisältää kiusattujen muotokuvia, pieniä klustereita ja omakuvia. Ulannon teksteissä esiintyy suomalaisen satuperinteen eläimiä, jotka ovat nyky-ympäristössä menettäneet symbioottisen suhteensa ihmiseen. Avunanto on Puutarharuhtinaan keskeinen aihe. Kokoelman Suurmiehiä-osaston äänekkäät muotokuvat esittelevät suomalaiset merkkihenkilöt avuntarvitsijoina ja kiusattuina uhreina. Puutarharuhtinaan henkilöhahmo puolestaan on salaisen puutarhan ulkopuolelle suljetun, nollakadun asukastuvaltakin irtisanotun ulkopuolisen, ymmärtämättömyyteensä kukistuvan nykyihmisen kuva. Luominen on keskeinen teema Puutarharuhtinaan klustereissa, joissa esitellään uusia lajeja bioluminesenssiruusuista korvapuihin, koristekuihin ja rukouslintuihin. Puutarharuhtinas yllättää lukijansa kerta toisensa jälkeen!Riikka Ulanto (s. 1982) on torniolainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Vedelmiä julkaistiin vuonna 2016 valtakunnallisen Runo-Kaarina -kilpailun voittajateoksena. Lisäksi häneltä on ilmestynyt runokokoelma Tehen (2018) ja minuuttinovellikokoelma Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille? (2018).

Runoteos Tehen tarkastelee identiteettiä ja ulkopuolisuutta autonomiseksi julistautuneen mikrovaltio Sealandin kautta. Teos hyödyntää murteellisuuksia, puhekieltä ja kielen hajoamista. Aiheina ovat muun muassa osoitteettomana matkustaminen, pohjoiset paikat sekä eristetty mielenterveysongelmainen hallitsija Juana la Loca. Tehen on hyvin omintakeinen kokonaisuus, jossa tietyt historialliset tositarinat näyttäytyvät unenomaisessa valossa.

Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille? on Riikka Ulannon kolmas teos, absurdi minuuttinovellikokoelma. Yhdessä tarinoista uuskansanrunouden kerhossa syntyy antologian sijasta nyrkkitappelu, toisessa tarinassa perheenäiti muuttaa viinimarjapensaaseen. Ulannon tiiviiden tekstien henkilögalleria on rikas; se ulottuu ujosta torimyyjästä vuosikymmeniä sitten traagisesti lopettaneen rock-bändin muusikoihin. Kokoelman kuvitus on oululaisen Marja-Terttu Vähäkankaan käsialaa.

Oulussa asuva Riikka Ulanto (s.1982) on valmistunut Keski-Pohjanmaan konservatoriosta muusikoksi ja Oulusta kirjastonhoitajaksi. Ulanto on soittanut kaupunginorkestereissa sekä toiminut kirjastovirkailijana, puhelinmyyjänä, henkilökohtaisena avustajana, hautausmaapuutarhurina, autoliikkeen siivoojana ja katusoittajana. Hän on esiintynyt esimerkiksi feministipunkbändin levyllä ja performanssissa venäläisessä hääpuvussa häkkiin suljettuna.Muusikon tausta tuntuu uutuuskokoelmassa outoinakin ääninä, jotka irtoavat ympäristöstään uusiksi merkityksiksi:Kielikoneiston äänet,kaupungin jatkuva eteenpäinraksutus,muistot hajoavat kirjapölyksi,siinä pysyvyys, pysyvyys.Äänten lisäksi runot kokoavat materiaalikseen yksittäisiä kuvia, näkökulmia ja sattumuksia. Usein listoiksi rakentuvat runot muodostavat oman, vähän irralliseltakin tuntuvan maailman, jonka avaaminen on lukijalle kielellinen seikkailu.