Riku Korhonen

Kun miehet alkavat elvyttää vanhoja myyttejä, naisten on paras valmistautua uusiin kyyneliin.Paintball-yrittäjä Eero Viitanen asuu omakotitalossa meren äärellä vaimonsa Ainon ja kahden tyttären kanssa. Kaikki on hyvin, mutta tarina on liian arkinen. Hän päättää järjestää jännitystä sieppaamalla Ainon niin kuin Zeus muinoin ryösti Europan ja pyytää apuun vanhaa ystäväänsä Laria.Aino työskentelee päihde- ja mielenterveysongelmaisten asuntolassa, jossa eräs nuori asukas on joutunut vaikeuksiin. Jakautuneessa Suomessa kasvaneiden maailmat törmäävät, eikä siitä synny rikastavaa vuorovaikutusta. Eeron perimiehinen vaimonryöstötarina alkaa kuin omalakisesti toteuttaa itseään traagisin seurauksin. Emme enää usko pahaan käsittelee tarinoiden kohtalokasta voimaa ja teologisen ja filosofisen perinteensä unohtaneen liberaalin kulttuurin neuvottomuutta pahan edessä.Riku Korhonen (s. 1972) on Turussa asuva kirjailija. Hän on urallaan voittanut mm. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja EU:n kirjallisuuspalkinnon.

Hienovaraisin, maagisin ja tutkituin elementein Korhonen laajentaa suomalaisen proosakirjallisuuden usein melko kapeaa kuvausta lähiöistä sosiaalisten ongelmien täyttäminä, ikävystyttävinä ja kulttuurittomina slummeina. Kerronnan sävy vaihtuu taitavasti nostalgiasta ironiaan tai groteskista runolliseen. Kahden ja yhden yön tarinoita on Riku Korhosen esikoisteos. Romaani voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon 2003.

Helteinen loppukesä 2003. Läntiset miehitysjoukot ovat vapauttaneet Irakin ja luvanneet opastaa kansan demokratian ja markkinatalouden terveelle tielle. Etäällä taisteluista, pohjoiseurooppalaisessa rannikkokaupungissa kolmekymppinen taiteentutkija Niklas vetelehtii Aurajoen maisemissa, juopottelee ja kantaa huolta rakastetustaan Innasta. Eräänä juhlayönä Niklas kohtaa näyn, joka muuttaa hänet. Hän uskoo löytäneensä parannuskeinon rakastetulleen. Mutta kuten ihmeparantajat usein, Niklas joutuu huomaamaan, ettei toimenpiteiden seurauksia ole aina helppo ennustaa.Lääkäriromaani on seksin-, kuoleman- ja politiikantäyteinen kuvaus yhteenkietoutuvista ihmiskohtaloista imperiumin laidalla, levottomasti oirehtivassa maailmassa. Tämä romaani sai ensimmäisenä suomalaisteoksena Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010.

Vuoden 2009 alussa kymmenen Lounais-Suomen kuntaa liittyi yhteen ja muodosti kaupungin nimeltä Salo. Se on noin 75 km pitkä ja 57 km leveä siivu Turku-Helsinki-moottoritien halkomaa Suomea. Salossa on noin 55 000 asukasta ja lähes yhtä monta viljeltyä peltohehtaaria. Miten Salossa eletään? Pekka Turunen on vuoden ajan kiertänyt ihmettelemässä ja kuvaamassa kaupunkilaisia. Riku Korhonen pohtii tekstissään, miten yhteisö syntyy naapureista, jotka puhuvat toisilleen.Kirjaa on kolme eri kieliversiota, suomi, ruotsi ja englanti.

Riku Korhosen Lääkäriromaani on taidokas ja tragikoominen rakkauskertomus. Tämä tekijänsä kolmas teos on seksin-, kuoleman- ja politiikantäyteinen, monisyinen kuvaus neljän henkilöhahmon yhteenkietoutuvista kohtaloista imperiumin laidalla.Riku Korhosen (s. 1972) esikoisromaani Kahden ja yhden yön tarinoita (2003) sai loistavan vastaanoton ja voitti Helsingin Sanomain esikoisteospalkinnon. Romaanista on nyttemmin dramatisoitu näytelmä, joka saa ensi-iltansa Turun kaupunginteatterissa alkuvuodesta 2008. Vuonna 2005 Korhoselta ilmestyi vuolaasti kritiikeissä kehuttu runoteos Savumerkkejä lähtöä harkitseville. Hän työskentelee Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Hänet on valittu Turun yliopiston vuoden opettajaksi. Ennen kirjailijanuraansa Riku Korhonen voitti kirjoituskilpailussa Suomen huonoimman kirjoittajan tittelin. Hän yhdisteleekin tuotannossaan eklektisen taitavasti pyhää ja epäpyhää, roskaa ja ylevää.

Sävykäs runokokoelma. Esikoisromaanilla Kahden ja yhden yön tarinoita mainetta niittäneen Korhosen odotettu toinen teos.

Riku Korhosen ainutlaatuinen aikalaisromaani on pääasiassa lähiöympäristöön sijoittuvien episodimaisten ja toisiinsa nivoutuvien kertomusten kudelma. Lähiöstä muodostuu konkreettista ympäristöä laajempi vertauskuva historiallisen perinteen sirpaloitumisesta ja ohenemisesta. Toisaalta lähiö näyttäytyy myös tarinoiden kasvualustana, merkityksellisenä paikkana, jossa kohtalot risteytyvät. Rakkauden, rakkaudettomuuden ja kuoleman ehdottomuus ovat ihmisissä läsnä kaikkialla. Moduuli-figuureilla oli arkkitehtien piirustuksissa sädekehät. Hienovaraisin maagisin ja tutkituin elementein Korhonen laajentaa suomalaisen proosakirjallisuuden usein melko kapeaa kuvausta lähiöistä sosiaalisten ongelmien täyttäminä, ikävystyttävinä ja kulttuurittomina slummeina. Kerronnan sävy vaihtuu taitavasti nostalgiasta ironiaan tai groteskista runolliseen. Riku Korhonen ammentaa Douglas Couplandin tapaan nopeasti vanhenevasta populaarikulttuurista, Raymond Carverin perinnöstä, mutta toisaalta myös Samuel Beckettin tyyliin mustan huumorin ryydittämistä olemassaolon perustilanteista.