Ritva Kokkola

Christine Charlotte on varma, että kirjoitettuna hänen elämästään syntyy mestariteos, kunhan vain kirjoittaja on tarpeeksi taitava. Hän lupaa kertoa rakkaudesta, miehistä, avioliitoista ja eroista. Hän vakuuttaa todistavansa tieteelliset arvoitukset, maailman selitykset ja teoriat. Hän kykenee siihen, koska hänet on tehtävään valittu. Hän on Christine Charlotte, kreivin tytär, jonka ydin on rakentunut ortodoksisesta melankolisuudesta, luterilaisesta moraalista ja anglikaanisesta sekamelskasta. Christine Charlotten elämästä on kerrottava kaikki, mutta mitään ei saa paljastua. Hänet on tunnustettava, mutta häntä ei saa tunnistaa.Viipurin aseman räjähdys tyhjentää Kirstin alias Christine Charlotten muistin. Aukkopaikat täyttyvät ja sivuuttavat toden. Yhtä kaikki, elämä on kiehtovaa silloinkin, kun menneisyys on kuvitelmaa, kun fiktio on faktaa ja fakta fiktiota. Christine Charlotten elämä on niin totta kuin kirja on kirja ja sanat ovat sanoja.

Pilviä kuun edessä -kokoelman runot seuraavat ihmisen elämänkaarta. Teos on omistettu suurille ikäluokille ja jo siitä voi päätellä, minkä aikakauden päiviä, viikkoja ja vuosia käsitellään: ihmiset ovat eläneet rauhan ja hyvinvoinnin maailmassa ja ehkä tuudittautuneet turvallisuuden harhaan. Yhtenä päivänä huomaa, että ikää on ja vääjäämätön valtaa ajatukset. Vihlaiseeko sydäntä haikeus ajan kulumisesta vai todellinen, oikea kipu ja sairaus.Runokokoelma tulkitsee satuttavasti ihmisen elämänpohdintaa. Osastot - Kajastus, Kaiverrus, Kohtaus ja Koputus - etenevät lapsuusmuistojen välähdyksistä, rakkauteen ja kiintymykseen sekä vanhenemiseen ja sairauden kohtaamiseen. Lopulta jokainen joutuu vastaamaan viimeiseen koputukseen.Ritva Kokkolalta on julkaistu romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja. Pilviä kuun edessä on hänen neljäs runokokoelmansa.

Ja se kissa! on kertomus Varpusista ja heidän naapureistaan. Lähellä asuvat mm. Pupulat ja Kissalan perhe. Vuodenaikojen vaihtelu rytmittää elämää. Tarinassa on jännitystä ja vaaratilanteita. Vanhemmat huokailevat ja pelkäävät poikastensa puolesta. Lopulta Varpuset, Pupulat ja Kissalan perhe pääsevät ennakkoluuloistaan ja peloistaan, kun huolehtivat toistensakin lapsista. Kyllä maailmaan kakaroita mahtuu: erilaisia, erivärisiä ja niitäkin, joitten väri vaihtuu. Teos sopii vanhemmille ja isovanhemmille, tädeille, sedille, enoille, kaikille aikuisille sekä lapsille. Pienimmät otetaan syliin tai viereen ja heille luetaan. Joskus isommatkin haluavat istua sylissä ja kuunnella.

Leija kertoo lapsesta, joka jossakin jonakin aamuna herää ja muistaa, että on ensimmäinen päivä, kun isää ei enää ole. Isä on kuollut. Lapsi on huoneessaan ja kuuntelee kodin muuttuneita ääniä. Hänen ajatuksensa harhailevat. Hän muistaa tilanteita, joissa isä on mukana.Lapsi oppii, että ikävä ja suru kuuluvat elämään, mutta hän selviää. Monet menneet hetket isän kanssa ovat hyviä ja hauskoja. Ikävää saa itkeä, kun itkettää, mutta nauru ei ole kiellettyä. Joskus voi nauraa ihan kippurassa.Tarinan lähestymistapa on rohkea. Lapsen ajatukset ja mieli saavat edetä omaan tahtiinsa, niitä ei kahlita tai ohjata. Sanoissa ja rivien välissä on lupaus valosta.Leija on kirjoitettu aikuisille ja yli 9-vuotiaille, mutta sitä voi lukea nuoremmillekin.

Ritva Kokkolan romaanin tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen sotia ja aikaan sotien jälkeen. Väliin jää raja - maahan ja mieleen. Amanda on hemmoteltu varakkaan kodin lapsi, jonka elämän vaikein asia on rakkaus. Äidinrakkaus, joka tukahduttaa, häpeää ja kieltää. Miehen ja naisen välinen rakkaus, joka on petollista ja saavuttamatonta. Ystävien välinen rakkaus, johon liittyy kilpailua ja mustasukkaisuutta. Epäluulo koettelee ja erottaa. Julkisivun ja nuhteettomuuden vaatimus voi muodostua niin suureksi, ettei selviytymiseen löydy muuta ratkaisua kuin täydellinen hylkääminen, joka on kuolemaa pahempi. Muistot eivät vapauta eikä kukaan saa uutta alkua, mutta aina kuitenkin ymmärrys auttaa haalistamaan syyllisyyden ja itsesyytösten varjoja. Romaanin tarinassa kateus ja ahneus johtavat rikokseen, jonka seuraukset ovat sovittamattomia ja musertavia.

Ritva Kokkolan Linkola-runoissa herkkä luontosuhde ja huoli ympäristöstä muuttuvat salakavalasti armottomuudeksi välinpitämättömiä kohtaan. Linkola on paratiisi, josta karkotetuksi joutavat lopulta kaikki ihmiset. Vimmainen taistelu tuhoa vastaan voi päätyä katastrofiin, sillä ahneet ja jatkuvaa taloudellista kasvua vaativat eivät ansaitse maapalloa. Vaarana on ajatusten muuttuminen teoiksi. Pieni toivon kipinä elää, jos ihmiset ymmärtävät ja oppivat, ennen kuin on myöhäistä.Kokoelman neljä osastoa ovat nimeltään Viattomuus, Syyllisyys, Armottomuus ja Tuomio. Runojen sanoma etenee jännitysjuonen tavoin. Ihmiset ovat hyväuskoisia ja ajattelemattomia, mutta se ei vapauta vastuusta.

Ritva Kokkolan romaani Guttaperkkanukke kuvaa ajanjaksoa 1930-luvulta 1980-luvun lopulle. Maalaistaloon syntyy kaksoset, jotka heti syntymän jälkeen erotetaan toisistaan. Toinen jää äidille, toinen lähetetään isän mukana kauas kaupunkiin. Romaani kuvaa nuorten seksuaalista heräämistä ankarassa, eristäytyneessä ja uskonnon sävyttämässä kasvuympäristössä.Guttaperkkanukke on traaginen kuvaus ihmiskohtalosta, jossa itsestä riippumaton elämän alku on ollut tuomittava rikos. Tämän varjo ja sen torjuminen vaikuttaa elämän valintoihin ja synnyttää valheellisen kulissin. Salaisuus kalvaa kuitenkin sisintä ja jättää arven: guttaperkkanuken kasvot ovat painuneet pysyville lommoille.Romaani kertoo myös ystävistä, jotka yrittävät ylittää oman paheksuntansa.Ritva Kokkola on kemiläinen kirjailija, joka on toiminut englannin lehtorina. Hän on kirjoittanut myös rikosromaaneja, novelleja, runoja sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Taava Hakala sovitti ja ohjasi Kemin kaupunginteatteriin Ritva Kokkolan rikosromaanin Kaupunginjohtajan kuolema.

Ritva Kokkolan runokokoelma Angelina Jolien huulet kertoo naisen elämästä: vaatimuksista ja odotuksista, haaveista ja peloista. Runot kuvaavat rakkauden mahdollisuutta ja sen mukana kulkevaa vanhenemisen, menetyksen, eron ja kuoleman varjoa. Tekstin ote on toteavan feministinen. Sanat eivät hyökkää eivätkä sodi. Naisen epäoikeudenmukaista kohtelua ei alleviivata. Hienovaraisesti, mutta peittelemättä, runot käsittelevät uskontojen mielivaltaista otetta naisen arkeen.Runokokoelman osoite on kaikkialla maailmassa, sillä nainen on sama kaikkialla. Teoksen osastot Punaisen neilikan hipaisu, Haalistunut huoneentaulu, Kaiken maailman naisia ja Keitetäänpä kahvit ryhmittävät ja rytmittävät näkökulmia. Runot antavat tilaa suuttumukselle, mutta myös ilolle ja oivallukselle.

Limonaatia ja silliä on runokokoelma lapsille. Kasvit ja eläimet osoittavat, että sopu on riitaa parempi ja tieto luuloa tärkeämpi. Runot yhdistävät toden ja tarun, leikittelevät sanoilla ja merkityksillä. Ei haittaa, vaikka kampa tarttuisi hiuspörröön aijaijaijai tai lennosta joutuisi mahalaskuun oijoijoijoi tai sadun muistaa takaperin sikin sokin sekaisin huhhahhei. Lopulta saa kuitenkin tietää, mikä on ainoa tapa olla maailman napa.

Johanneksen puu on kaunis ja surullisen haikea tarina ihmisten välisistä suhteista, kuolemasta, itsesyytöksistä, vihasta ja katkeruudesta. Mutta se on myös tarina sopeutumisesta ja sen oivaltamisesta, että jokaisen elämä, lyhytkin, on aina kokonainen elämä.Nuorempana hän ei olisi ajatellut. Hän olisi syönyt lääkkeet. Käynyt hoidoissa. Itkenyt, kun koski tai pakotti tai oksetti. Kun suu oli hellä ja nielu vereslihalla. Hän olisi itkenyt ja nukahtanut. Ei olisi tarvinnut pelätä. Tai mistä sen oikeasti tietää, kuinka paljon pikkulapset sairastaessaan miettivät ja pelkäävät. Pelkääväthän ne yksin jäämistäkin ja sairaalaa, mörköjä.Ritva Kokkolalta on aikaisemmin ilmestynyt mm. rikosromaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä runoja.

Valtakunnan virallinen matikkatäti Alli esittelee Anskulle ja Armakselle salaperäisen tytön, josta tulee matematiikan lähettiläiden uusi jäsen.Ryhmä päättää perustaa huvipuiston, koska joskus saa olla vähän hurlumhei, mutta kun osaa matematiikkaa, ei joudu suden suuhun eikä hukka peri. On vain otettava lusikka käteen ja mietittävä, mihin rahat riittävät.Matematiikka on niin hauskaa, ettei kukaan malttaisi edes välitunnilla mennä kirkumaan vuoristoradalle, pelkäämään kummitusjunaan tai nauramaan vääristävien peilien saliin.

Ritva Kokkolan Pajatso-kokoelman runot kertovat menneestä ja nykyisyydestä, tuomitsevat ja ymmärtävät, ovat ankaria ja lempeitä, vastaavat kysymyksiin ja esittävät kysymyksiä. Kokoelma on neliosainen. Ongintaa käsittelee mm. elämän salaisuutta, kuolemanpelkoa ja ihmisen vieraantumista luonnosta. Onnenpyörä on kahden ihmisen arpapeli. Runot kertovat rakkaudesta ironisesti, sarkastisesti, mutta myös lämpimästi. Sotapelit kuvaavat, kuinka sota katkeroittaa ja kuinka todellisen elämän sotapelit lopulta tuhoavat puolustettavansa. Viimeinen osio Laatikkoleikkejä kokoaa kolmen muun osaston aiheita. Runojen lisäksi Ritva Kokkola on kirjoittanut rikosromaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä kolumneja.

Ansku ja Armas saavat salaperäisen puhelinsoiton. Allilla, valtakunnan virallisella matikkatädillä, on suunnitelma, jonka toteuttamiseen hän tarvitsee nokkelia ja tarmokkaita apulaisia. Ansku ja Armas ryhtyvät toimeen. Tehtävää suorittaessaan kumppanukset päätyvät sirkuslaisiksi: taikureiksi, selvännäkijöiksi, trapetsitaiteilijoiksi ja nuorallakävelijöiksi. Ja kaiken takana on matematiikka!Tämä on Anska ja Armas -sarjan kolmas kirja. Lastenkirjojen lisäksi Ritva Kokkolalta on ilmestynyt mm. nuortenromaani, jännityskirjoja sekä novelleja.

Anna Bella Bambina eli Ansku ja Armas Bello Bambino eli Armas ovat aivan tavallisia kaksosia eivätkä ollenkaan tavallisia kaksosia. Ansku ja Armas käyvät koulua. He ovat oppitunneilla ja välitunneilla. He ovat tavallisia koululaisia eivätkä ollenkaan tavallisia, sillä heille monenlainen mahdoton on mahdollista. Ansku ja Armas eivät aina toimi kiltisti, mutta eivät he ilkeitäkään ole. Tarvittaessa he ovat vaikka näkymättömiä mielikuvitushenkilöitä, joille käsitys ajastakin saattaa heittää kuperkeikkaa