Saila Susiluoto

Ylistetyn runoilijan kirkkaassa kokoelmassa kesä ja vapaus vallitsevat. Summerhill puhuu kesän kauneudesta, hetkestä kun kukoistus on voimakkaimmillaan. Kukat ja kasvit, lapsuus, nuoruus ja kaupungit, menneen ja nykyhetken kerrostumat kulkevat runoissa aistivoimaisesti, täydesti. Suru kaiken katoamisesta ja toivo vuorottelevat. Saila Susiluodon huumaava kieli on kuin vaatteissa puhaltava helle. Kokoelma asettaa kysymyksen siitä, mitä vapaus on ja mitä sillä teemme. "lapset joivat lisää viskinväristä mehua katsoivat piirrettyjä joissa värit ja muodot sumentuivat toisiinsa nyt kuvista tulee yhä terävämpiä se mikä on kaukana häviää kuvasta kokonaan aurinko, koska on kulman takana juuri nyt"

Saila Susiluodon loitsu- ja kirouskokoelma Rituaali on ekofeminististä käyttörunoutta. Loitsuja ja kirouksia rytmittävät kuoron osuudet. Kokonaisuus on dramaturgisesti rakennettu ja tarkoitettu ääneen lausuttavaksi missä tahansa metsässä, jonka runon käyttäjä ja kokija tahtoo suojella. Runo luo rituaalisen kytköksen lausujansa ja tämän ympäristön välille. Rituaali ilmestyi alun perin huhtikuussa 2025 rajoitettuna ja numeroituna 225 kappaleen editiona, mutta kirjat myytiin nopeasti loppuun. Tämä syksyllä 2025 painettu jälkieditio on tekstisisällöltään muuttamaton, mutta alkuperäisen kirjan sivuille oli leikattu aukkoja, jotka tässä laitoksessa on ainoastaan katkoviivoin merkitty. Lukija voi siis itse leikata aukot auki katkoteräveitsen avulla - tai vaikka katsoa sivuja valoa vasten ja lukea alla olevat rivit siten. Aukot limittävät kirousten ja kuoro-osuuksien tekstejä toisiinsa ja tuovat kompositioon rituaalista toistoa. Jälkiedition määrää ei ole rajoitettu. Rituaali poikkeaa Susiluodon muusta runotuotannosta. Teos on kirjoitettu tiettyyn tarkoitukseen: se on paitsi taide-, myös luonnonsuojeluteko. Lisäksi kirja on tehty käsityönä Bokeh-kustantamon painossa Helsingissä.

"mitä luulit valoksi oli heijastuksen heijastusmitä kieleksi, oli joki kuilun pohjalla"Käärme kulkee auringonläikät poskillaan vilpolassa. Persefone pukeutuu koivunlehtisiin kenkiin ja luistelee virralla. Runojen Akheron on sekä kreikkalainen joki että manalaa halkova virta. Runoissa liikutaan maalla ja kaupungissa. Pommisuojissa, rannoilla ja nietoksissa. Surun eri olomuodot ja ajankulku tarttuvat luontoon ja ihmisiin. Ja kaikkea ympäröi turkoosin, vihreän ja sinisen eri sävyissä kimmeltävä vesi, sen luoma muutos.Sanat ja rytmi vievät lukijan taiturimaisesti mytologiaan ja nykyhetken polttopisteisiin, sekä pohjoiseen, lumen loistoon, joka pyyhkii pois jäljet ja kirjoituksen.