Sami Antero Nygrén

Yö näyttää saappaalta, enkä minä näe sen astuvan eteenpäin. Se näyttää lähinnä hölmöltä vuorokausien välissä. Ja lörtsyy kummallisesti.Kypsyys vetää lakanaa aikuisuuden sänkyyn ja kokoon taitettu mieli helpottaa tehtävää. En edes väkisin kirjoita.Uni pakenee jo minun viimeistä sanaani. Uskallan koputtaa hulluuden ovia.

Aitous on ainut asia, jolloin tuntee olevansa joku muuolen niin monesti ollut joku muutehnyt runon valmiiksi

Kuolema Tuolin paikalla on tyhjyys, jota katson silm t isoina ympyr in tuntuu, ett olen n hnyt sen monta kertaa ennenkin haukun sen tekij n et sitten keksinyt tyhjyytt , joka ei olisi noin tyhj ala-arvoista ja tyhjyysoppikin unohtui aivan selv omakustanne

Kahden vanhan kirjan kokoomateos uusintapainoksena. Tule matkalle, jossa kerron ensimmäisessä kirjassa tuntemuksistani nuoren serkkuni kuolemasta. Jonka kirjoittamisen aikana kävin Tampereen seurakuntien sururyhmässä. Itkusta ei ollut tulla loppua.Toinen kirja taas kertoo tarinan rakkaudenkaipuusta. Välillä rakkaudenkaipuukin on hukassa. Kun se löytyy. Ja kohdekin vaihtuu välillä. Ei aina tarvitse kaivata yhtä ja ainoaa.

Erotarina. Runoja ja tuntemuksia päättyneestä suhteesta.Minä toivoin tällaista elämää, kun olin teiniskitsofrenian värjäämistä punaiseksi, elämän puserot riisuttu aina poisminä kaipasin tuskan kynsimää ilmettä joka katsoo sen alle

Ilon takana oli tulevaisuus ja toivo rakkaus ja sielunlepo taivaspaikka Ilon kannatti katsoa taakseen mutta se huolehti murhekontioista velkaojista, unettomuudesta ja masennuksesta Ilo oli aina ilo Ei se siit mihink n muuttunut Niin kuin ei tulevauuden pelko ja uupumuskaan Min pyysin suuria hetken lepoa, oman kultani syli jotain sy t v Ja vapahtajaa saapumaan Sen pyynt ni j lkeen Pelko siirtyi askeleen taakse p in unohti tuskanlakkinsa jonnekin ja joutui pilkatuksi ilon edess Minun askeleeni keveniv t muistot muuttuivat valoisimmiksi keitin tummaa ja valkoista riisi sekaisin paistokasarissa puhuin niin selke ll kielell ett aikuinenkin tajusi Lapsi minussa palasi vihdoin luokseni pitk lt koulumatkalta se oli helpottunut eik se en itkenyt Ja min vain pyysin Jeesus tule minun kaverikseni, olen nin yksin 30.3.2023

Päiväkirjani katkenneiden ajatusten alle. Ihminen hidas oppimaan synapsejaan, ajatuksen keventäminä. Usva pitkospuita kulkevan herkkyyden kilometri,sammal levänneen ajatuksen.Korennon elämä. Sarveni pudonneet kauas, enkä kaipaa niiden kolisevaa kutiavaa nahkaa kuutamolla.Sahasin kauan, kunnes löysin sinut.

26.12.2022Ei oikein nukuttanut.Tietäisinpä mistä johtuuunettomuuden raadonhaju.Onko haju eläimen vai ihmisen?Tyhjyys sai minut löytämään ihmisen.Valkoinen suu, joka aukesi.Tällä hajoamaton kuu, joka on valoa haukannut tästä puusta.Kirja on syntynyt vuoropuheluina kirjoittajien välillä. Se on satu maailmasta.

Vanha aika asuu erilaisuuden porteilla nykyisin. Kasvaa kuuluvuutta Jumalalle kuin viherkasvi, kiipeää erilaisuuden seinässä.En tahtoisi aina jaksaa eksyä ajatuksiini, jotka tahtovat olla liian kaukana vaativan sydämen äänestä, löytääkseen takaisin vanhaan aikaan.Siunattuina löytävät kuitenkin jokusen aamuun nousevan Jumalan sanan korkeasta armosta rakennetusta piipusta, jonka päältä näkee kauas.Sydän ei tyydy helpoimpaan ääneen. Äänten eliitin hallitsemaan älyllisyyteen, joka hallitsee syvällä lukitussa kellarissamme. Jossa elämme.Siellä on kirjoituksia homeen hajuisissa seinissä.Tämä päivä istuu tukkeena monelle kauniille ajatukselle. Mieti tarkkaan onko kellarissa ystävää?

Lainasin kirjastosta kuunsen kolkoimman ja sumun tahrimanjo matkalla kiukkuraksiviikon päästä se muuttui sähköiseksiTytön silmät katsoivat kuutajoutsenet lensivät sen valossamieluummin olisin lainannutniiden uskollisuudenja kopioinut kaikille maailman sieluiillepiraattikopiotjoutsenten onnestaKoska ihminen osaa vain pyllistääainoa yhteys viattomaan olentoonajatukset aivojen untuvapeitossase kahdeksan prosenttia kapasiteetistaunien ja unelmien täyttäessä92 prosenttia muusta tilastalennä pienillä siivillä¨Antoisia lukuhetkiä niin surrealismin ystäville, kuin muillekin runon ystäville. Kirja kertoo kasvutarinan kun elämässä on muutakin kuin yksinolo. Kirjan muutamat yksinäisyys runot ovat vain muisto menneestä. Kiitän ihmisiä, jotka kuuluvat elämääni, jaksamisestanne. Kiitos, etten ole enää niin yksin. Halaan psykedeliaa ja vesiväripiirtoheittimiä. Hippi minussa ei ole kuollut selvänäkään. Peace and love kaikille Ukrainan sodan melskeissä.

Olen aivan liian herkk herkistyn p iv p iv lt pit isi olla ihminen, jonka suojissa voisi olla turvallisesti superherkk tai olla pilleri, joka est isi t ydellisen romahtamiseni toimisi turvav in

Taas mietin yhtä juttuamitä on hyvä olokehitys ihmisenä sattuutuo paha olose huutaa pohjalla kuin luovuusjonain päivänä minä lepään ilman levon hetkeäpaha olo = tunnollisuus = kiltteys = luovuus = ahkeruusharmittaa olla vain tällainen samise on kuin näkisi maailman parhaimman runonmutta tietää että voi tehdä vielä paljon paremmantyytymättömyys voi tehdä paremman tyytymättömyydenkaikki on jo pihdattutein sen hyvinannoin jotakin uutta maailmalle

Kirja sisältää kaksi runoteosta, Sami Antero Nygrénin Luovuuttaja - Toiseksi muuttaja sekä Liinu Lähteen Syvyyteen naulattu elämä.

En olisi uskonut, että kirjaimet syntyvät jonain aamuna. Niiden synnyttäjä katsoo ylpeänä, vaikka kirjaimilla ei ole vielä vahvaa minäkuvaa, identiteettiä, eikä rooleja, joiden taakse piiloutua. Kirjaimilla on vielä aitoa iloa ja riemua. Ne nauttivat elämästä täysin rinnoin, osaamatta puhua, lukea tai kirjoittaa meidän sisintä. Ne kuuntelevat sujuvasti, kun niille luetaan kirjoja ja ne nukkuvat paljon ja väsyvät kesken ihmettelyn. Niin voi kulua vuosikausia. Niin kuin ihmisenkin, kirjaimien ei pitäisi kiirehtiä tyhmään aikuisuuteen. Silti kaikki kirjaimet tahtovat olla isoja kirjaimia. Eikä nassut paperissa olla väärin päin ja tehdä kärrynpyöriä.

Savihuoneessa luonteeni ylitsehaukka-sumua itkevän lohtusaa poikasenNaamioton paljaussanojen leirilläluovutettuverhometsässä harha-askeliavankilasta vapautettuKauneuttasi -rakastan kasvojesi kulkuriauskollista

Olet kauniimpi auki, suojamuurien ponnari tekee sinusta rotkon. Kierrän kaukaa sen vaarat, en ota riskiä, että tipahdan. Kaunis olet. Mutta auki oleva ihminen kumartaa kipua, se johtaa tätä matkaa paratiisiinPuro rakkautta ylitettiin ja suojaavat tekijät kastuivat käyttökelvottomiksi. Pistä vain nekin kuivumaan taas. Elämäsi säästät kaikkea joutavaa. Roskiin kelpaavaa. Miksi? Miksi et ole se kuka olet? Vaan olet käskevä kusipäiden kuningatar. Loppu elämäsi tukanvaalea hymysi kietoo itsensä koviin ajatuksiin. Hyvästijätön aika jollekin. Se oli hienoa aikaa. Muistoissa hetkemme ystävinä, halauksen haalea tee ei minnekään kadonnut. Tapaamiset harvenevat. Kohta on vain kirkas tarinakuutamo. Pian kirjoitan kirjeen itselleni. Kuka olin. Mitä olin. Käsi iäisyyksien korvessa, etsii ulottuvuutta. Siellä siirtolavälittäminen aiheuttaa järkytystä läheisissä. En unohda sinua, lujanvaalea prinsessa. Olet osa elämääni. Mutta minunkin on etsittävä heimoni. Tarkalla katseella näen sen melkein saavuttamattomissa. Pysähtyvät odottamaan. Minä olen perillä. Ilma ei ole ohutta. Helppo hengittää. Rauhallista ja hyvä olla. Minä kutisen.Minulla on kyynel, joka itkettiin vain sinun muistollesi ja sinun takiasi.Minun kirjeeni puolittuu kymmenessä vuodessa. Siitä ei ole vaaraksi. Sinun käsittelevässä elementissäsi. Niin. Se on täysin vaaraton. Odotan ajatonta vuorokautta, jolloin kieritään yhdessä päivästä toiseen.Meillä ei ole paljoa muuta odottaa.

Olet kauniimpi auki, suojamuurien ponnari tekee sinusta rotkon. Kierrän kaukaa sen vaarat, en ota riskiä, että tipahdan. Kaunis olet. Mutta auki oleva ihminen kumartaa kipua, se johtaa tätä matkaa paratiisiinPuro rakkautta ylitettiin ja suojaavat tekijät kastuivat käyttökelvottomiksi. Pistä vain nekin kuivumaan taas. Elämäsi säästät kaikkea joutavaa. Roskiin kelpaavaa. Miksi? Miksi et ole se kuka olet? Vaan olet käskevä kusipäiden kuningatar. Loppu elämäsi tukanvaalea hymysi kietoo itsensä koviin ajatuksiin. Hyvästijätön aika jollekin. Se oli hienoa aikaa. Muistoissa hetkemme ystävinä, halauksen haalea tee ei minnekään kadonnut. Tapaamiset harvenevat. Kohta on vain kirkas tarinakuutamo. Pian kirjoitan kirjeen itselleni. Kuka olin. Mitä olin. Käsi iäisyyksien korvessa, etsii ulottuvuutta. Siellä siirtolavälittäminen aiheuttaa järkytystä läheisissä. En unohda sinua, lujanvaalea prinsessa. Olet osa elämääni. Mutta minunkin on etsittävä heimoni. Tarkalla katseella näen sen melkein saavuttamattomissa. Pysähtyvät odottamaan. Minä olen perillä. Ilma ei ole ohutta. Helppo hengittää. Rauhallista ja hyvä olla. Minä kutisen.Minulla on kyynel, joka itkettiin vain sinun muistollesi ja sinun takiasi.Minun kirjeeni puolittuu kymmenessä vuodessa. Siitä ei ole vaaraksi. Sinun käsittelevässä elementissäsi. Niin. Se on täysin vaaraton. Odotan ajatonta vuorokautta, jolloin kieritään yhdessä päivästä toiseen. Meillä ei ole paljoa muuta odottaa.

Syksyn mies lähtenyt valosta kohti pimeää. Päästin valon pois talutushihnasta. Valo juoksi mutkaisia polkujaan. Se oli leikkisä ja näytti riemuitsevan. Pimeys ei päästänyt minua. Monen kuukauden jokavuotinen kohtaaminen kuihduttaa minua taas. Päiväkirjan toinen osa. Kaikenlaista on. Yö on taas täällä jännittämässä. Yö ei uskalla puhua mitään. Se ei löydä edes ajatuksiaan. Se tulostaa pimeyttä vahingossa liikaa. Pimeys on täynnä demoneja ja juhlivia ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään. Demoneissa on paljon lähdetieto ja faktavirheitä. Ne ovat mielivaltaisia ja turmelevat sinut lopulta jos myyt niille sielusi. Juhlivista ihmisistä en osaa sanoa mitään. Ne ovat niin monisivuisia. Ne tulevat aina samoilta lähettäjiltä. Ne on kirjoitettu rakkaudella valituille papereille. Ne ovat rakkautta ja uskollisuutta. Ne tahtovat tuoda jotain vanhaa tähän päivään. Ne ovat käsin kirjoitettuja kauniilla käsialalla. Niitä voi kutsua kylään. He eivät moiti sinua laiskuudestasi. Ihanat juoppomme

Esipuhe Seuraava kirjani, Valo ajateltu loppuun, kertoo v symisest ni. Siit etten en keksi miten kertoa mit t n, mainitsematta sit sanallakaan. Ja turhanp iv inen kadottaa riviivansa. Se hallitsee meid n el m . Pimeys t ytt maailmaa kuin pullottaisi mehua ja laittaisi sitruunahappoa korkin alle. Ihminen j pullon sis lle ja kakki on niin sakeaa. Pimeys survotaan kokonaan juuri t h n pulloon, vaikka sit on monin verroin enemm n kuin pulloon mahtuu. Seisomme pullossa kuin tatit paskassa. riviivat ovat pelottavia. riajattelua kaikessa kauheudessaan. Se j tt tyhjyyden vahtimatta kuin kynttil n verhon l helle ilman lyhty . Miksi kirjoitusten pit isi olla helppoja? Kertoa siit , ett rikylm ll ihmisell on yht l mmin iho ja veri, mutta sielu n ytt vain pime puoltaan. Vaikka toisella puolella olisi saatanan olemassaolo todistettu. Hyvi lukuhetki 7.9.2025 Tampere