Samu Nyström

Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava, alun perin Akateemisammatillinen valtuuskunta, perustettiin loppuvuodesta 1950. Uudessa historiateoksessa pureudutaan erityisesti viime vuosikymmenten kehitykseen ja tuodaan näkyville aiemmin tutkimattomia alueita järjestön toiminnassa. Historiateos koostuu kolmesta tutkimusartikkelista, jotka tuottavat kuvaa Akavasta laaja-alaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana ja edunvalvojana. Punaisena lankana tutkimuksessa on Akavan identiteetti korkeakoulutettujen asiantuntijoiden yhteisönä.

Vapaamuurarit on maailman tunnetuin ”salaseura”. Renessanssin ja valistuksen ihanteiden pohjalle syntynyt aate esittää oppinsa ikiaikaisiin symboleihin, vertauskuviin ja rituaaleihin verhottuna. Veljeskunnan jäsenyyttä ympäröi tietty salaperäisyys, joka on kautta historian kiehtonut ulkopuolisia.Vapaamuurareihin yhdistetään Suomessakin valtavasti erilaisia uskomuksia ja salaliittoteorioita. Veljeskunnan on uskottu olleen niin Viaporin antautumisen kuin koronan ja Suomen Nato-jäsenyyden takana. Kuntapolitiikassa se on nähty hyvä veli -kerhona, jossa ratkaistaan paikalliset kilpailutukset ja kaavoitukset. Mutta millainen historia vapaamuurareilla Suomessa todella on?Enemmän valoa avaa salaperäisyyden verhon ja loosin suljetun oven. Se on ensimmäinen ulkopuolisen tutkijan suomalaisesta vapaamuurariudesta kirjoittama historiateos, joka perustuu veljeskunnan suljettuihin arkistoihin.

Runsaasti kuvitettu historiateos Helsingin suuresta vuodesta.Kesän 1952 olympiahuuma tuntuu jälkikäteen itsestään selvältä osalta Helsingin historiaa, mutta sitä se ei sittenkään ollut. Miten kisat saatiin ja mitä ne merkitsivät Helsingille ja helsinkiläisille? Millaista kaupunkilaiselämä oli tuolloin Helsingissä ja mitä muuta kaupungissa tapahtui vuonna 1952?Professori Laura Kolbe kuvaa, kuinka kisoihin valmistautuvan Helsingin suurkaupunki-identiteetti vahvistui. Suomen pääkaupungin vetovoima tuntui kaikkialla maassa. Uusia esikaupunkeja suunniteltiin liitosalueille ja kaupunkia ehostettiin ja kunnostettiin olympialaisia varten.Dosentti Samu Nyströmin osuudessa tarkastellaan kaupunkilaisia ja kaupunkielämää ja piipahdetaan esimerkiksi Eläintarhan ajoissa.Jari Kupila kuvaa henkistä jälkeä, jonka olympiaisännyys jätti. Syntyi visio kansainvälisten suurtapahtumien kaupungista, idän ja lännen kohtauspaikasta.Mutta miksi köyhä maa ylipäänsä haki kallista kisahanketta? Ja miksi olympiapäättäjät antoivat vuoden 1947 poliittisessa tilanteessa kisat maahan, joka soti Saksan rinnalla, jonka edustaja KOK:ssa istui sotasyyllisenä vankilassa ja jonka yllä leijui uhka kommunistien vallankaappauksesta?Teos jatkaa Helsinki-kirjasarjaa, jossa on aikaisemmin julkaistu Helsinki 1918 - Pääkaupunki ja sota, Helsinki 1945 - Pääkaupunki ja rauha sekä Helsinki 1939 - Pääkaupunki ja suuri käänne.FT Laura Kolbe on Helsingin yliopiston Euroopan historian professori. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja käsittää sekä historiatieteen tutkimuskirjallisuutta että suuren yleisön kirjoja.FM Jari Kupila on pitkän linjan palkittu urheilukirjoittaja. Hän on keskittynyt urheilujournalistina sekä urheilua käsittelevänä tietokirjailijana ja tiedetoimittajana erityisesti urheilun yhteiskunnallisen roolin tarkasteluun osana suomalaisuutta ja sen historiaa. Hän myös valmistelee väitöskirjaa suomalaisen urheilukulttuurin roolista osana suomalaisuuden modernisaation historiaa.FT Samu Nyström on historiantutkija ja tietokirjailija, jonka kirjallinen tuotanto on keskittynyt Helsingin kaupunkihistoriaan.

Niin sanottu helsinkiläinen s - ja helsinkiläisten puhe ylipäätään - on yli vuosisadan herättänyt huomiota, ja monesti paheksuntaa. Pääkaupunkia on pidetty syntisenä paikkana verrattuna viattomaan maaseutuun, ja stadilaisten kielenkäyttöön on liitetty paheellisia mielikuvia.Stadin syntinen s on kiehtova sukellus Helsingin puheen historiaan. Pienen kielen ilmiön - s:n - kautta tarkastellaan koko Helsinkiä ja sen suhdetta muuhun Suomeen ja suomeen.S:n tarina kuljettaa samalla kertomusta kaupungistumisen haasteista sekä Helsingin identiteetin ja imagon muotoutumisesta 1860-luvulta aina 2000-luvulle saakka.FT Mia Halonen on Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti ja yliopistotutkija Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut erityisesti puhuttua vuorovaikutusta ja sosiofonetiikkaa.FT Samu Nyström on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti. Hän on erikoistunut kaupunkihistoriaan ja tieteen popularisoimiseen.FT Heikki Paunonen on suomen kielen emeritusprofessori, joka on kenties tunnetuin slangitutkimuksistaan mutta joka kielentutkijoiden keskuudessa tunnetaan uraauurtavana sosiolingvistinä.FT Johanna Vaattovaara on suomen kielen dosentti Helsingin yliopistossa ja apulaisprofessori Tampereen yliopistossa. Hän on tutkimuksissaan keskittynyt murreasenteisiin, kielitietoisuuteen ja kielikäsityksiin.Stadin syntinen s on vertaisarvioitu teos.

Vuoden 1939 alkaessa Suomen nuori kansakunta oli viimein päässyt vaurastumisen ja kehityksen tielle. Erityisesti tämä näkyi maan pääkaupungissa, jonne oli 1930-luvulla kohonnut liuta uusia maamerkkejä kuten Eduskuntatalo, Postitalo, Naistenklinikka, Lasipalatsi, hotelli Torni - sekä vuoden 1940 olympialaisia varten rakennetut Messuhalli ja Olympiastadion.Juhlapuheissa korostettiin olympiahankkeen merkitystä - vuonna 1939 tehtävillä valmisteluilla varmistettaisiin, että Suomi voisi näyttävästi astua kansainvälisen huomion keskipisteeseen.Mitä pidemmälle vuosi 1939 eteni, sitä enemmän elämää alkoivat kuitenkin varjostaa koko Euroopan taivaan synkentäneet pilvet. Olympialaisten sijaan edessä olivat lopulta talvisodan kuukaudet.Professori Laura Kolbe tarkastelee vuoden 1939 Helsinkiä hallinnon ja kunnallispolitiikan näkökulmasta.Dosentti Samu Nyström kirjoittaa kaupunkielämän arjesta ja juhlasta seuraten, miten sota lopulta vyöryi vastustamattomasti helsinkiläisten elämään.Filosofian tohtori Henrik Tala käy läpi kansainvälisen poliittisen murroksen vaiheita päähenkilönään pääministeri A. K. Cajander, joka pyrki luovimaan Suomea odotettavissa olevan suursodan varjosta kohti rauhan väyliä ja samaan aikaan varustamaan maata siltä varalta, että sotaan kuitenkin jouduttaisiin.Tekstien rinnalla oman tarinansa kertoo läpi kirjan kulkeva kuvitus, historialliset valokuvat vuoden 1939 Helsingistä.Teos jatkaa Helsinki-kirjasarjaa, jossa on aikaisemmin julkaistu Helsinki 1918 - Pääkaupunki ja sota (2008) sekä Helsinki 1945 - Pääkaupunki ja rauha (2015).

Maailmansodan ja Suomen sisällissodan tapahtumat helsinkiläisen kaupunkiyhteisön silmin.Mistä perheen jokapäiväinen leipä hankitaan, jos kauppojen hyllyt ovat tyhjiä? Mitä tehdä, jos lompakossa ja säästössä olevat rahat menettävät yhdessä päivässä arvonsa? Missä on kodin turvallisin paikka, jos kotikadulla käydään kaupunkisotaa? Näihin ja moniin muihin vaikeisiin kysymyksiin jokainen helsinkiläinen joutui etsimään vastauksia vuosina 1914-1918.Sodan ja vallankumouksien vuodet olivat pelkojen lisäksi täynnä lupauksia ja toiveita, jotka lopulta vaihtuivat pettymyksiin ja väkivaltaisuuksiin. Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän romahtaessa myös kaupunkiyhteisön perusteet sortuivat. Kadut täyttyivät mielenosoituksista ja mellakoista. Kaupunkilaiset alkoivat järjestäytyä alhaaltapäin. Syntyi järjestysmiesjoukkoja, työväenkaarteja ja suojeluskuntia, jotka pyrkivät aluksi yleisen järjestyksen turvaamiseen, mutta alkoivat pian varustautua toisiaan vastaan.Loppuvuodesta 1917 Helsinki oli pelon kaupunki. Myöhään illalla 26.1.1918 Helsingin työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi - ja pitkään pelätty sota saapui kaupunkiin.Punaisen Suomen pääkaupungin aikaa kesti kaksi ja puoli kuukautta, minkä jälkeen Helsingistä tuli valkoisten ja saksalaisten kaupunki. Väkivaltaisuuksien rinnalla jokapäiväisen elämän ongelmat vaikeutuivat päivä päivältä, ja vain maailmansodan päättyminen marraskuussa 1918 pelasti helsinkiläiset nälänhädältä.FT Samu Nyström on on historiantutkija ja tietokirjailija, jonka kirjallinen tuotanto on keskittynyt Helsingin kaupunkihistoriaan.

Helsingin työväenopisto on jo sadan vuoden ajan tarjonnut kaupunkilaisille mahdollisuuksia paitsi itsensä kehittämiseen, myös tietoja ja taitoja muuttuvan maailman ymmärtämiseen ja kaupunkiyhteisössä elämiseen.Oodi sivistykselle on positiivinen kertomus helsinkiläisistä, jotka ovat halunneet käyttää vapaa-aikansa itseään kehittäen ja toteuttaen. Se on samalla laaja katsaus suomalaiseen vapaaseen sivistystyöhön ja aikuiskoulutukseen sekä Helsingin historiaan.Muutamasta vuosittaisesta kurssista ja parista tuhannesta opiskelijasta alkunsa saanut työväenopisto kasvoi sadan vuoden aikana yhdeksi Euroopan suurimmaksi aikuiskasvatusinstituutiksi. Kirja kertoo siitä, miksi Suomen pääkaupunki on vapaata sivistystyötä järjestänyt ja minkälaista opiston toiminta on eri aikoina ollut.