Samuli Paulaharju

Samuli Paulaharjun Kolttain mailta tarjoaa kiehtovan katsauksen Venäjän Lapin kolttasaamelaisten elämään vuosina 1914-1920. Paulaharju keräsi kansatieteellistä aineistoa haastatteluilla ja havainnoinneilla, luoden näin elävän ja ainutlaatuisen kuvauksen kolttien arjesta. Teos esittelee kolttien poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja rakentamisen sekä heidän juhliaan ja monikerroksista uskonelämäänsä, jossa esi-isien perinteet sulautuvat ortodoksisuuteen.Vuonna 1921 ensimmäisen kerran julkaistu Kolttain mailta on Paulaharjun ensimmäinen Lappia käsittelevä teos ja klassikon aseman saanut ikkuna pohjoisen kiehtovaan kulttuuriin.Tässä uudessa painoksessa ovat mukana Paulaharjun teoksen alkuperäiset valokuvat sekä uusi Taarna Valtosen kirjoittama esipuhe, joka avaa kirjan historiallista taustaa nykypäivän näkökulmasta käsin.

Samuli Paulaharjun elämäntyö Lappia kohtaan kattaa vuosikymmenten vaellukset ja syvälliset kohtaamiset saamelaisten kanssa. Hän tallensi heidän suullista perinnettään, piirsi kauniita kuvia ja otti valokuvia, luoden upean visuaalisen kokoelman, joka vie lukijan kadonneeseen kulttuuriin. Seitoja ja seidan palvontaa kunnioittaa saamelaisten pyhiä paikkoja ja avaa ovia perinteisiin, jotka aikojen saatoissa muuttuivat uhatuiksi.Samuli Paulaharju (1875-1944) oli kansakoulunopettaja, kirjailija ja lahjakas valokuvaaja. Yli neljänkymmenen vuoden aikana hän keräsi muistoja ja tallensi vanhoja kertomuksia matkatessaan satoja kilometrejäTämä vuonna 1932 ilmestyneen klassikkoteoksen uusi painos sisältää Kati Kallion, Taarna Valtosen ja Tiina Äikäksen esipuheen, jossa valotetaan Paulaharjun työn merkitystä ja vaikutusta nykypäivän kulttuuriin.

Samuli Paulaharjun Sompio on kunnianosoitus korven kansalle, kärtsäköille, velhoille ja jöntäntöntöille, jotka rymysivät vapauden täyttämissä erämaissa. Se on täynnä eläväistä kansankieltä ja tarinoita, jotka valaisevat kokonaista kadonnutta elämäntapaa - uskomuksia, arvoja ja arkea, jotka ovat tänä päivänä jo historiaa.Sompio kertoo Lapin korpien kansanperinteestä ja elämäntavasta, joka katosi Lokan tekojärven syvyyksiin. Teos vie lukijan aikaan, jolloin Lapin ihmiset elivät tiiviissä yhteydessä erämaan luontoon ja sen kiertokulkuun.Paulaharju ja hänen vaimonsa Jenny tallensivat 1930-luvulla yli 80 sompiolaisen muistelmat ja tarinat. Näistä syntyi kirja, joka kuvaa Lapin ainutlaatuista kulttuuriperintöä luonnonvoimien keskellä. Sompion kylät, maisemat ja elämäntapa ovat hävinneet, mutta niiden henki säilyy. Teos on sekä Paulaharjun merkittävin työ että muistutus luonnon ja kulttuurin katoavaisuudesta.

Samuli Paulaharjun Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa vie lukijan syvälle Länsi-Lapin ja Peräpohjan historiaan. Vuonna 1923 ilmestynyt teos pohjautuu Paulaharjun vuosina 1920-1923 tekemiin keruuretkiin, joilla hän haastatteli alueen vanhuksia. Heidän muistonsa ja tarinansa elävöittävät Lapinkorven arkea, elinkeinoja ja uskomuksia tavalla, joka tekee teoksesta ajattoman ikkunan kadonneeseen maailmaan.Paulaharju kuvaa teoksessaan muun muassa Ivaloon saapuneita kullanhuuhtojia, Kolarin markkinoiden vilskettä sekä kristillisyyden alkuaikoja Lapissa. Runsaan alkuperäiskuvituksen sisältävä teos tarjoaa syvällisen katsauksen Lapin ja Peräpohjan kansanperinteeseen.

Taka-Lappia on Samuli Paulaharjun kuvaus elämästä Inarin erämaissa ja Taka-Lapin syrjäisillä seuduilla. Ensimmäisen kerran vuonna 1927 ilmestynyt teos perustuu Paulaharjun pitkään keruutyöhön, jonka aikana hän vuosina 1910-1926 tapasi niin poromiehiä, kalastajia kuin tunturien asukkaitakin. Kirja tallentaa elävästi ja yksityiskohtaisesti Lappilaisen elämän koko kirjon - aina naisten arjesta ja lastenkasvatuksesta lappalaisiin häätapoihin.Paulaharjun ainutlaatuinen kerrontatyyli tuo lukijan lähelle tätä syrjäistä ja kiehtovaa maailmaa, jonka perinteet ja tavat ovat monille vieraita.

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Antigonos on erikoistunut historiallisten kirjojen uusintapainosten julkaisemiseen. Huolehdimme siit , ett n m teokset saatetaan yleis n saataville hyv ss kunnossa kulttuuriperinn n s ilytt miseksi.

"Onko Lapissa karhuja?" Tämän oli kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju luvannut kertoa ystäväperheen lapsille, ja vastauksena lähetti heille tämän kirjoituskoneella kirjoittamansa ja käsin kuvittamansa satukirjan. Kirja kertoo muiden Lapin eläinten lisäksi myös tonttujen elämästä laajassa Lapinmaassa.

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Hyperborea, The Farthest North. The desolate, wealthy land of Pohjola from Kalevala. For generations, tales told of the enticing and mythical North have fascinated and inspired story-tellers and adventurers.Samuli Paulaharju was born in Kurikka, Ostrobothnia, in 1875 and found the mysterious North of his own in Lapland and Finnmark, where people, deeply rooted in those lands, struggled for their survival in wilderness. Paulaharju traveled Lapland, mostly on foot, visiting village after another. His down-to-earth, approachable manner won him the trust of the locals, and he meticulously recorded the stories and magic spells they told him. Over his decades-long writing career he wrote many books describing Lapland and Finnmark. His only work of fiction was The Night's Edge, a collection of dark and captivating folk-tales.This book was created from the desire of five graphic novel artists, all inspired by the Northern folklore and nature, to give a new form to Samuli Paulaharju's vivid writings. Welcome to the night's edge, where spirits, devils, trolls and beasts dwell.

Vuonna 1925 kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju suuntasi ensimmäisen kerran kulkunsa yhdessä vaimonsa Jenny Paulaharjun kanssa kohti Ruijaa ja Jäämerta. Matkaa he tekivät kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla ja usein jalkaisin, asuen välillä hyvinkin alkeellisissa olosuhteissa.Näiltä matkoilta syntynyt teos Ruijan suomalaisia on läpileikkaus kveenikulttuurista; se on 555-sivuinen ja siihen on tallennettu valtaisa määrä Ruijan rannoille muuttaneiden suomalaisten eli kveenien historiaa, kansatiedettä, tapahistoriaa sekä uskomuksia. Kirjaa pidetään kveenien raamattuna, siinä on kveenihistorian perusta. Teosta varten Paulaharju on haastatellut 240 ruijansuomalaista, tutkinut vanhat tilikirjat ja sanomalehdet, lait ja muut kirjalliset lähteet sekä ottanut asioista selvää norjalaisilta tiedemiehiltä. Kirjan kuvituksena ovat Samulin ottamat valokuvat ja hänen laatimansa piirrokset, ja myös mukana olevat kartat ovat hänen laatimiaan.

Samuli Paulaharju (1875 - 1944) oli perinteenkeräämisen suurmies, tallentaja, suurenmoinen kertoja. Ainutlaatuisimmillaan hänen työnsä on juuri Lapin-aineiston yhteydessä. Paulaharju tiesi, mitä Lappi on, mistä Lappi puhuu, mitä Lappi toivoo ja pelkää.Siirtymistään tarinantallentajasta tarinankertojaksi Paulaharju perustelee puhumalla halustaan "ymmärtää ja sanoa julki Lapin elämää vanhalta tarulliselta, pakanalliselta pohjalta". Paulaharjun kieleltäänkin tunturituulena viuhuva kerronta poraa syvälle ikiaikaisimpaan Lappiin.Lapissa Paulaharjulle oli tärkeintä se maailma jonka salaisuuksiin hän oli vuosikymmenet yrittänyt tunkeutua. Hän kuvasi mitä oli yrittänyt esittää "Tunturimaan ja Jäämeren sekä Tunturien ja Jäämeren vanhankansan yöpuolen elämää ja sielua... kaikkine haltioineen, piruineen, trolleineen ja kummajaisineen."

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Antigonos on erikoistunut historiallisten kirjojen uusintapainosten julkaisemiseen. Huolehdimme siit , ett n m teokset saatetaan yleis n saataville hyv ss kunnossa kulttuuriperinn n s ilytt miseksi.

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Antigonos on erikoistunut historiallisten kirjojen uusintapainosten julkaisemiseen. Huolehdimme siit , ett n m teokset saatetaan yleis n saataville hyv ss kunnossa kulttuuriperinn n s ilytt miseksi.